Masentuneet äidit

En tiedä mitä haluan tällä viestiketjulla saavuttaa, mutta onko teillä kokemusta masentuneista äideistä?

Olen 29-vuotias ja äitini on ollut koko lapsuuteni masentunut. Olen tajunnut vasta nyt, miten tämä on vaikuttanut minuun.

Minä en ole pystynyt äitiäni pelastamaan tai tekemään onnelliseksi. Koin syyllisyyttä äidin masennuksesta.

Kaikki rahankäyttöongelmat, isäni pettämiset, alkoholiongelma yms. laitettiin aina masennuksen piikkiin. Mistään ei otettu vastuuta. Jouduin aikuistumaan aikaisin.

Äitini valitti aina paskasta lapsuudestaan (mistä ilmeisesti masennuskin kumpuaa, liittyen uskonlahkoon), mutta ei ikinä ymmärrä että pilasi osittain minunkin.

Äitini myös höpötti usein, että haluaa kuolla eikä halua elää. Tuollaista oli kamala kuunnella, koska minä tarvitsin äitiäni eniten enkä ymmärtänyt miksi hän ei täällä haluaisi olla.

Nyt aikuisiällä kun äitini selittää, että haluaa kuolla minulle tulee vain iso vihantunne, että turpakiinni ja lopeta selittämistä tätä. Toleranssi tämän paskan kuuntelemiseen on täysin nolla, koska vaikuttaa omaankin fiilikseen. Olenko kohtuuton? Pitäisikö jaksaa yrittää ymmärtää ja tukea?

Ja kyllä hänellä on lääkitys ja ilmeisesti erilaisissa terapioissa käynyt..