*** SYYSKEIJUJEN KESKIVIIKKO ***

Täällä odottelen tissit kipeinä, että poitsu heräilisi uniltaan syömään. Pikkumies nukkuu tälleen päivisin kolme-neljä tuntia ihan kevyeen ilman tankkausta, mutta öisin sitten heräillään jatkuvasti, viime yönäkin puolentoista tunnin välein syömään. Välillä nukahtaa heti takaisin, mutta usein ei sitten nukuttaisi yhtään. No, eiköhän se rytmi sieltä ala sitten jossakin vaiheessa muodostua, toivottavasti. Nyt tosiaan nukkuu neljättä tuntiaan ja miulla on tissit jo ihan kipeenä. Kohta meen herättämään väkisin.



Synnytyksestä: Lauantai-iltana alkoivat supistukset tuossa viiden aikaan. Ne ei ollut kamalan kipeitä vielä eikä ollenkaan säännöllisiä, siksipä olin varma, että ne taas yön aikana loppuisivat. Kömmin petille puolen yhden aikaan ja heräsin sitten siitä kolmea vaille kaksi tosi kovaan supistukseen. Sen jälkeen olikin heti mentävä vessaan isolle hädälle.

Supistuksia tuli epäsäännöllisesti muutaman tunnin, välillä väliä saattoi olla yli 20 min ja lyhyimmillään kolme minuuttia, mutta niiden voima oli sellasta, että tiesin et on tosi kyseessä ja siinä sitten aina välillä pakkailin sairaalakassiin viimeisiä tavaroita ja kattelin telkkaria.

Herätin miehen aamupalalle kuuden aikaan ja hälytin äidin lasten luo. Sairaalassa oltiin klo 6.50, olin tuolloin viisi senttiä auki, sain peräruiskeen (olipahan kamala kokemus...) ja vessan kautta saliin. Siellä sitten alettiin keskustelemaan puudutuksisa ja kätilö kehotti kokeilemaan ensin ihan pelkästään ilokaasua. Kokeilinkin, mutta kun supistus venyi yli minuutin mittaiseksi, ja sitä kaasua hengittelin, alkoi tuntua, että happi loppuu kokonaan, pää menee ihan sekaisin ja supistuskipu tuntuu silti vahvana, heitin maskin pois ja sanoin, ettei tää oo ollenkaan miun juttu. Sitten ehdottivat spinaalia, ja sanoin, että laitetaan vaan. Sitä varten laittoivat tipan käteen ja sanoivat, että nyt odotellaan hetki ja kokeillaan kohta, minkä verran oon auki, jos sitten tilaavat narkkarin. No niin tehtiin ja siinä lääkäriä odotellessa sitten supistukset alkoivat olla sitä luokkaa, että tuntui, et henki lähtee jos tulee vielä yhtään vahvempi supistus.

Narkkari tuli ja laittoi puudutuksen ja uskokaa tai älkää, mutta siitä ei ollut niin mitään hyötyä! Ei mitään! Ainut vaikutus sillä oli, että jaloille tuli hetkeksi lämmin, pistelevä olo, supistuskivut jatkuivat entistä pahempina. Kätilöopiskelija ja mies hieroivat aina vuoron perään selkää kun supisti, se auttoi edes vähän. Lopulta puudutusten teho oli niin vahva, ettei piirturissa riittänyt enää paperi niitä mittaamaan ja miun voimat olivatkin sitten ihan loppu, kun alkoi ponnistusvaihe.

Jostakin sitten kuitenkin sain voimia ponnistaa jalat kätilöiden kylkiä vasten ja kymmenen minuutin jälkeen poika oli maailmassa ja kivut pois. Pikkumies tuli tähän maailmaan vasen käsi kaulallaan, joten siitä luultavasti johtuen ei laskeutunut kunnolla alas ja siitä johtuen miulle ei tullut itsestään sitä ponnistamisen tarvetta vaan jouduin alkamaan ponnistamaan vaan sitten itsestään, kun oltiin ensin yli puoli tuntia odotettu sitä tunnetta vaikka auki olinkin. Poika sai heti täydet kymmenen pistettä ja sain hänet rinnalle paidan alle. En revennyt ollenkaan, joten tikkejä ei tarvittu lainkaan, onneksi, siksi varmaan paraneminen onkin ollut näin nopeaa. Siinä sitten yhdessä miehen kanssa ihmettelimme pientä aikaansaannostamme kunnes jälkeiset syntyivät, sitten mies meni kätilöopiskelijan kanssa punnitsemaan ja pesemään vauvan ja mie pääsin suihkuun. Voileipä- ja leivoskahvien jälkeen päästiin sitten osastolle.

Synnytys oli siis kaikista näistä kolmesta kamalin, ja sanoinkin siinä jossakin vaiheessa tuskissani miehelle, että pidäkin huoli, etten enää ikinä koskaan milloinkaan ole tässä samassa tilanteessa. Mutta nyt, kun katselen tuota suloista pientä ihmettä, niin kyllä niin ihanan palkinnon takia vaikka vielä voisikin harkita...



Okei, ei herännyt ukkeli vieläkään vaikka tällaisen romaanin kirjoittelin, nyt mie meen häntä jo herättelemään. Jaksuja teille kaikille!



Niina ja pikkumies 3pv

...ja olikohan vielä muita? Onnea kuitenkin =D



Illalla nukkumaan mennessä sanoin miehelle, että voi olla ettei sen tarvi huomenna töihin lähteä. Taas tuli sellainen pitkä limajoitti ja limaa on vuotanut vaihtelevassa määrin koko päivän, nyt seassa on jo punertavaa. Supistukset ovat eri luokkaa kuin aiemmin, vaikka aikaisemminkin oli kipeitä niin nyt ne on tuplakipeitä. Alapää on kipeä liitoskipujen takia ja vauva painaa selvästi.

Vieläkään ei säännöllisesti kuitenkaan supistele...niitä odotellessa. Tänään siis saunapäivä ja kenties vielä seksiäkin jossain määrin vauhdittamaan ;D



Nyt vahtaamaan ipanoita ja ompelemaan puklurättejä valmiiksi. Sain vihdoinkin tänään aikaiseksi ostettua kangasta niihin...



*tiitiäinen 40+1, seuraavalla kerralla tulen vasta kun on vauva-uutisia*

Heippa!



Tulin pikaisesti kertomaan vielä yhden uuden syyskeijun syntymästä. Meille syntyi viime perjantaina 15.9. ihana pieni tyttö klo 05.33. Mitat ovat 3070 g ja 49 cm. Raskausviikot olivat tuolloin 38+4. Synnytys meni nopeasti ja mielestäni helposti, ainakin verrattuna edelliseen. Alla hieman synnytyskertomusta, voi olla vähän sekavaa!



Ensimmäinen supistus tuli yhdeksän maissa torstai-iltana, ja sairaalassa oltiin kahden maissa yöllä. Siellä sitten kärvisteltiin aluksi pari tuntia ilman mitään lääkitystä. Neljän maissa sain ilokaasun avuksi, sillä supistuksissa alkoi olla sen verran voimaa, että jotakin lievitystä kaipasin.



Klo 4.45 mennessä olin 4 cm auki, ja supistuksetkin olivat suht kipeitä, sillä myös lapsivedet olivat puhjenneet siinä vaiheessa. Sainkin pyytämäni epiduraalin puoli tuntia myöhemmin eli varttia yli viisi, mutta siinä vaiheessa alkoi myös tapahtua aikamoisella vauhdilla ja en päässyt ' nauttimaan' epiduraalin vaikutuksesta lainkaan synnytyksen aikana. Samalla, kun lääkäri sai epiduraalin valmiiksi ja teki lähtöä, alkoi minua ponnistuttaa. Kätilö kurkkasi alas ja totesi minun olevan täysin auki, eli 6 cm oli tultu puolessa tunnissa! Minä aloin ponnistaa vähän ennen puoli kuutta ja 5 minuutin kovan ähkimisen jälkeen syntyi meille ihana tummakutrinen neitonen. Nyt ollaan jo kotosalla ja tutustutaan toisiimme :).



Paljon supistuksia synnytystään odotteleville keijuille! Ja onnea kaikille muille vauvansa saaneille!



- joannam ja tytteli 6 pv -

Olihan niitä vauvauutisia, ihanaa vauvantuoksuista arkea teille molemmille kotiin.



T: Anmari rv 39+4

Onnea joannam pikku tyttelistä :)



Duhainen manta ja onnimonni 38+5

Olen nyt pudonnut kärryiltä kuinka moni on ehtinyt saada viimeisen viikon sisään vauvan, kun omani vihdoin tuli enkä ole nettiä seurannut, mutta onnittelut kaikille!



Meille syntyi siis viikonloppuna poika rv 41+4. Synnytys oli supisteluja, supistusten harvenemista, ilokaasua, odottelua, tiputusta, piikitystä ja puolitoista tuntia ponnistamista, mutta loppujen lopuksi ei kuitenkaan ihan mahdotonta touhua. Poika on toistaiseksi ollut innokas syömään ja nukkumaan joten vauva-arki on alkanut mukavasti!



Nyt täytyy mennä taas, palataan, sanoo pehmoisen vessapaperin ja käsisuihkun ystävä ;)

Kovasti onnea kaikille vauvansa saaneille!!!!! Ja tsemppiä vielä odottaville!!



Lueskelemassa olen käynyt kuulumisianne, mutta sattuneesta syystä on tuo kirjoittelu jäänyt hiukan vähemmälle ;) Nyt kävin kirjoittelemassa tuonne vauva-puolelle eli siellä voi käydä vilkaisemassa mitä meidän arkeen kuuluu!



:) elaine + " Aada ja Bertta" 5vkoa ja 4pvää

Lämpöiset onnittelut Joannam ja Ovara! Kyllä näistä vauvauutisista tulee hyvälle mielelle :D Pitää aina illan päätteeksikin käydä kurkkaamassa, josko olisi tullut lisää uutisia...



Mutta nyt: huomiseen!

ONNEA OVARA JA KOKO PERHE POIKA KEIJUSTANNE!!:)