Entä jos ei pääse koskaan rakkaudesta yli?
Tuntuu etten pääse. Rakastuin niin palavasti jo 2 vuotta sitten. Olen yrittänyt rimpuilla vastaan ja esittää välinpitämätöntä. Ei auta. Hän, minua 20 vuotta vanhempi mies, on elämänirakkaus.
Kommentit (32)
Vaihda nuorempaan ja viriilimpään, helppoa!
Ei kukaan nuorempi saa minua tuntemaan samoin. Ei kenenkään muun seura tee minulle sellaista rauhallista, turvallista, "vihdoinkin olen kotona"-tunnetta :( miksi elämä on tällaista? :(
Päätät ettet tarvitse ketään korvaamaan. Se oli se elämäsi rakkaus ja siinä se. Nyt kävi näin. Katko kaikki yhteydet ja yrität ajatella muuta, panostaa muihin asioihin elämässäsi. Välillä se tulee mieleen, ehkä päivittäin, mutta jossain vaiheessa huomaat että väli harvenee. Ja sitten jos joskus iltaisin itkettää niin sitten itkettää ja vellot ihan rauhassa siinä miksi tässä kävi näin olotilassa ja kuuntelet Adelea. Itsellä toimi tämä, tai on ainakin auttanut eteenpäin surussani. Hyväksyin/yritän hyväksyä että hän oli siinä ja meidän aikamme ei ollut eikä luultavasti (eläköön toiveajattelu) tule koskaan olemaankaan, mutta en yritä etsiä ketään tilalle. Keskityn omaan yksinäiseen onneeni :D Ja niille jotka sanovat että kyllä löytyy parempi ja prinssi saapuu vielä valkealla ratsullaan jne niin itse tiedät paremmin. Elämäni rakkaus oli elämäni rakkaus, ainakin olen saanut kokea sen äärettömän ihanan ja sekopäisen kaipauksen ja halun ja rakkauden mitä toiset eivät ehkä koe koskaan.
oletko ikinä yrittänyt lähestyä muulla tavalla kun silmäpelillä? oletko suoraan siis suoraan yrittänyt kertoa vaikkapa "haluan nähdä sinua ja tavata" ?
Muuten elämäsi voi olla aika hankalaa tuon asian kanssa.
Kaipaan edelleen ensirakkauttani 22 vuoden takaa. Mutta nyt uusi mies ja elän hänen kanssaan. Kyllä se siitä. Tsemppiä!
Mulla on kestänyt jo 15 vuotta. Ei voi mitään.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:02"]
Kaipaan edelleen ensirakkauttani 22 vuoden takaa. Mutta nyt uusi mies ja elän hänen kanssaan. Kyllä se siitä. Tsemppiä!
[/quote]
Että 2 vuotta tuntuu aika lyhyeltä ajalta :D
Minä menisin tapaamaan tuota miestä mikäli olisin samassa tilanteessa. Onhan tuota kaipausta jatkunut pitkään. Tapaamalla ja viettämällä aikaa yhdessä huomaat olisiko mies sinulle sopiva vai ei.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:00"]
Päätät ettet tarvitse ketään korvaamaan. Se oli se elämäsi rakkaus ja siinä se. Nyt kävi näin. Katko kaikki yhteydet ja yrität ajatella muuta, panostaa muihin asioihin elämässäsi. Välillä se tulee mieleen, ehkä päivittäin, mutta jossain vaiheessa huomaat että väli harvenee. Ja sitten jos joskus iltaisin itkettää niin sitten itkettää ja vellot ihan rauhassa siinä miksi tässä kävi näin olotilassa ja kuuntelet Adelea. Itsellä toimi tämä, tai on ainakin auttanut eteenpäin surussani. Hyväksyin/yritän hyväksyä että hän oli siinä ja meidän aikamme ei ollut eikä luultavasti (eläköön toiveajattelu) tule koskaan olemaankaan, mutta en yritä etsiä ketään tilalle. Keskityn omaan yksinäiseen onneeni :D Ja niille jotka sanovat että kyllä löytyy parempi ja prinssi saapuu vielä valkealla ratsullaan jne niin itse tiedät paremmin. Elämäni rakkaus oli elämäni rakkaus, ainakin olen saanut kokea sen äärettömän ihanan ja sekopäisen kaipauksen ja halun ja rakkauden mitä toiset eivät ehkä koe koskaan.
[/quote]
Mä olen tehnyt näin. En ole vielä katkonut kaikkia yhteyksiä, mutta vähentänyt yhteydenpitoa. En haaveile enää hänestä, vaan yritän keskittää ajatukseni muihin. Olen onnellinen hyvistä hetkistä, jotka sain kokea hänen kanssaan ja iloitsen siitä, että olen saanut tavata sielunkumppanini. Nykyisin tiedostan kuitenkin sen, että juttu on ohi ja hän ei tule enää olemaan osa elämääni, koskaan.
En oikein voi mennä hänen luo enkä kertoa tunteistani. Kummallakin meistä on perheet. Joudumme olemaan välillä tekemisissä tämän miehen kanssa. Pelkään, että jos kerron hänelle tunteista, sattuu vielä enemmän. En halua sotkea hänen elämää. Niin paljon syitä miksi ei kannata paljastaa tunteita. Olisi itsekästä kertoa rakkaudesta.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:00"]
Päätät ettet tarvitse ketään korvaamaan. Se oli se elämäsi rakkaus ja siinä se. Nyt kävi näin. Katko kaikki yhteydet ja yrität ajatella muuta, panostaa muihin asioihin elämässäsi. Välillä se tulee mieleen, ehkä päivittäin, mutta jossain vaiheessa huomaat että väli harvenee. Ja sitten jos joskus iltaisin itkettää niin sitten itkettää ja vellot ihan rauhassa siinä miksi tässä kävi näin olotilassa ja kuuntelet Adelea. Itsellä toimi tämä, tai on ainakin auttanut eteenpäin surussani. Hyväksyin/yritän hyväksyä että hän oli siinä ja meidän aikamme ei ollut eikä luultavasti (eläköön toiveajattelu) tule koskaan olemaankaan, mutta en yritä etsiä ketään tilalle. Keskityn omaan yksinäiseen onneeni :D Ja niille jotka sanovat että kyllä löytyy parempi ja prinssi saapuu vielä valkealla ratsullaan jne niin itse tiedät paremmin. Elämäni rakkaus oli elämäni rakkaus, ainakin olen saanut kokea sen äärettömän ihanan ja sekopäisen kaipauksen ja halun ja rakkauden mitä toiset eivät ehkä koe koskaan.
[/quote]
Mä olen tehnyt näin. En ole vielä katkonut kaikkia yhteyksiä, mutta vähentänyt yhteydenpitoa. En haaveile enää hänestä, vaan yritän keskittää ajatukseni muihin. Olen onnellinen hyvistä hetkistä, jotka sain kokea hänen kanssaan ja iloitsen siitä, että olen saanut tavata sielunkumppanini. Nykyisin tiedostan kuitenkin sen, että juttu on ohi ja hän ei tule enää olemaan osa elämääni, koskaan.
[/quote]
Katko kaikki yhteydet. Se oikeasti helpottaa. Ja koska minulla tämän oman sielunkumppanin kanssa kaikki tuntui kuin unelta, niin ilman yhteyksiä se alkaa muistoissa tuntua oikealta unelta :D osasinkohan selittää oikein
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:15"]En oikein voi mennä hänen luo enkä kertoa tunteistani. Kummallakin meistä on perheet. Joudumme olemaan välillä tekemisissä tämän miehen kanssa. Pelkään, että jos kerron hänelle tunteista, sattuu vielä enemmän. En halua sotkea hänen elämää. Niin paljon syitä miksi ei kannata paljastaa tunteita. Olisi itsekästä kertoa rakkaudesta.
[/quote]
Välillä pitää olla itsekäs. Kadu asioita mitä teet, älä niitä mitä jätät tekemättä.
mulla sama. en usko että on koskaan tarkotettukaan että pääsen eräästä yli. haluan aina olla rakastunut häneen.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:00"] Päätät ettet tarvitse ketään korvaamaan. Se oli se elämäsi rakkaus ja siinä se. Nyt kävi näin. Katko kaikki yhteydet ja yrität ajatella muuta, panostaa muihin asioihin elämässäsi. Välillä se tulee mieleen, ehkä päivittäin, mutta jossain vaiheessa huomaat että väli harvenee. Ja sitten jos joskus iltaisin itkettää niin sitten itkettää ja vellot ihan rauhassa siinä miksi tässä kävi näin olotilassa ja kuuntelet Adelea. Itsellä toimi tämä, tai on ainakin auttanut eteenpäin surussani. Hyväksyin/yritän hyväksyä että hän oli siinä ja meidän aikamme ei ollut eikä luultavasti (eläköön toiveajattelu) tule koskaan olemaankaan, mutta en yritä etsiä ketään tilalle. Keskityn omaan yksinäiseen onneeni :D Ja niille jotka sanovat että kyllä löytyy parempi ja prinssi saapuu vielä valkealla ratsullaan jne niin itse tiedät paremmin. Elämäni rakkaus oli elämäni rakkaus, ainakin olen saanut kokea sen äärettömän ihanan ja sekopäisen kaipauksen ja halun ja rakkauden mitä toiset eivät ehkä koe koskaan. [/quote] Mä olen tehnyt näin. En ole vielä katkonut kaikkia yhteyksiä, mutta vähentänyt yhteydenpitoa. En haaveile enää hänestä, vaan yritän keskittää ajatukseni muihin. Olen onnellinen hyvistä hetkistä, jotka sain kokea hänen kanssaan ja iloitsen siitä, että olen saanut tavata sielunkumppanini. Nykyisin tiedostan kuitenkin sen, että juttu on ohi ja hän ei tule enää olemaan osa elämääni, koskaan. [/quote] Katko kaikki yhteydet. Se oikeasti helpottaa. Ja koska minulla tämän oman sielunkumppanin kanssa kaikki tuntui kuin unelta, niin ilman yhteyksiä se alkaa muistoissa tuntua oikealta unelta :D osasinkohan selittää oikein
[/quote]
En ole ainakaan vielä valmis katkomaan kaikkia yhteyksiä. Toivon ehkä sitä, että voisimme olla vain ystäviä, ilman mitään romanttisia tunteita. Hän on ainut, kenen kanssa olen kokenut sielunkumppanuutta, joten tuntuu mahdottomalta ajatukselta katkoa kaikki yhteydet. Tarvitsen häntä elämääni ja hänkin todennäköisesti tarvitsee minua.
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:23"]mulla sama. en usko että on koskaan tarkotettukaan että pääsen eräästä yli. haluan aina olla rakastunut häneen.
[/quote] miksi? Mitä hyötyä siitä on?
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:33"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:20"]
[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:14"][quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 00:00"] Päätät ettet tarvitse ketään korvaamaan. Se oli se elämäsi rakkaus ja siinä se. Nyt kävi näin. Katko kaikki yhteydet ja yrität ajatella muuta, panostaa muihin asioihin elämässäsi. Välillä se tulee mieleen, ehkä päivittäin, mutta jossain vaiheessa huomaat että väli harvenee. Ja sitten jos joskus iltaisin itkettää niin sitten itkettää ja vellot ihan rauhassa siinä miksi tässä kävi näin olotilassa ja kuuntelet Adelea. Itsellä toimi tämä, tai on ainakin auttanut eteenpäin surussani. Hyväksyin/yritän hyväksyä että hän oli siinä ja meidän aikamme ei ollut eikä luultavasti (eläköön toiveajattelu) tule koskaan olemaankaan, mutta en yritä etsiä ketään tilalle. Keskityn omaan yksinäiseen onneeni :D Ja niille jotka sanovat että kyllä löytyy parempi ja prinssi saapuu vielä valkealla ratsullaan jne niin itse tiedät paremmin. Elämäni rakkaus oli elämäni rakkaus, ainakin olen saanut kokea sen äärettömän ihanan ja sekopäisen kaipauksen ja halun ja rakkauden mitä toiset eivät ehkä koe koskaan. [/quote] Mä olen tehnyt näin. En ole vielä katkonut kaikkia yhteyksiä, mutta vähentänyt yhteydenpitoa. En haaveile enää hänestä, vaan yritän keskittää ajatukseni muihin. Olen onnellinen hyvistä hetkistä, jotka sain kokea hänen kanssaan ja iloitsen siitä, että olen saanut tavata sielunkumppanini. Nykyisin tiedostan kuitenkin sen, että juttu on ohi ja hän ei tule enää olemaan osa elämääni, koskaan. [/quote] Katko kaikki yhteydet. Se oikeasti helpottaa. Ja koska minulla tämän oman sielunkumppanin kanssa kaikki tuntui kuin unelta, niin ilman yhteyksiä se alkaa muistoissa tuntua oikealta unelta :D osasinkohan selittää oikein
[/quote]
En ole ainakaan vielä valmis katkomaan kaikkia yhteyksiä. Toivon ehkä sitä, että voisimme olla vain ystäviä, ilman mitään romanttisia tunteita. Hän on ainut, kenen kanssa olen kokenut sielunkumppanuutta, joten tuntuu mahdottomalta ajatukselta katkoa kaikki yhteydet. Tarvitsen häntä elämääni ja hänkin todennäköisesti tarvitsee minua.
[/quote]
No sitten olen onnellinen puolestasi jos näin on. Minun omani ei voi olla edes ystävä. Liian vahvat tunteet molemmilla. On tämä elämä aikamoista välillä.
Elämäni rakkaus. Ap