Miten päästä eroon siitä, että pyytelee anteeksi omaa olemassaoloaan?

Minun on aina pienenä pitänyt olla kiltti,kunnollinen ja kuuliainen. Oli kauheasti kieltoja ja rajoituksia. Olen miettinyt että onko tämä nyt sitten sitä kasvatuksen tulosta. Vai onko kysymys luonteen piirteestä? Itrovertti olen kyllä, mutta kyllä kai sitä silti voisi olla itsevarmempi?

2=ap

Jossain määrin täytyy hakeutua tilanteisiin, joissa joutuu 'voittamaan itsensä', sillä tavalla itseluottamus kasvaa. Ihminen kehittyy aikuisenakin.

Nuoremman näköisiä yleensä kohdellaan huonommin. Ei siinä omilla tuntemuksilla ole paljonkaan sijaa.

Aja itseäsi tilanteisiin jotka ovat mukavuusalueesi ulkopuolella, koska onnistumisen tunteet nostavat itsetuntoa. Jos ympärilläsi on ihmisiä jotka lyttäävät sinua maahan, opettele tunnistamaan sellaiset tilanteet ja muistuta itseäsi siitä, ettet ansaitse sellaista kohtelua. Muiden painaminen alas kielii lähinnä siitä, ettei uskalla olla omana itsenään ilman tyranniaa.

Se auttaa myös kummasti, että keskittyy muihin asioihin kuin itseensä. Myös kokemus ja siedätyshoito auttaa tässä. Kun on pakko olla rohkea, rohkeus kasvaa. 

Arvostatko itseäsi? Pidätkö itseäsi yhtä tärkeänä kuin ketä tahansa muuta? Osaatko vetää rajat sille, miten sinua kohdellaan? Olen itse kärsinyt liiasta kiltteydestä ja osa sitä on ollut loppujen lopuksi jonkinlainen arvottomuuden tunne. Minun piti jopa vetäytyä joistakin vanhoista ihmissuhteista, koska halusin jättää vanhat roolit ja aloittaa tavallaan ihmissuhteissanikin jonkin verran alusta, kun pyristelin kohti tasapainoisempaa kuvaa itsestäni. Mutta en tietenkään kehota sinua jättämään ketään. Jokaisella on oma tiensä.

[quote author="Vierailija" time="08.05.2015 klo 23:18"]

Arvostatko itseäsi? Pidätkö itseäsi yhtä tärkeänä kuin ketä tahansa muuta? Osaatko vetää rajat sille, miten sinua kohdellaan? Olen itse kärsinyt liiasta kiltteydestä ja osa sitä on ollut loppujen lopuksi jonkinlainen arvottomuuden tunne. Minun piti jopa vetäytyä joistakin vanhoista ihmissuhteista, koska halusin jättää vanhat roolit ja aloittaa tavallaan ihmissuhteissanikin jonkin verran alusta, kun pyristelin kohti tasapainoisempaa kuvaa itsestäni. Mutta en tietenkään kehota sinua jättämään ketään. Jokaisella on oma tiensä.

[/quote]

Arvostan itseäni monissa asioissa. Olen mielestäni hyvä äiti, minulla on esteettistä silmää osaan pitää kodin kauniina, pukeutua kauniisti. Pidän itseäni myös ihan hyvänä tyyppinä, huumorintajuisena. Mieheni on melko kannustava, tosin hänkin hieman alisuoriutunut elämässään. Ympärilläni ei oikeastaan ole ihmisiä, jotka lyttäisivät. Mutta muistan kyllä että omat vanhempani, etenkin äitini oli tällainen silloin kun olin lapsin.

Työelämässä olen ollut liian kiltti nuorempana. Nykyään osaan sanoa aika hyvin ei ylityölle ja hyväksikäytölle. Siltikään en oikein osaa arvostaa omaa osaamistani työssä, vaikka olen ihan hyvä ja pidetty työntekijä.

Minulla oli nuorempana myös paras kaveri, joka edelleenkin kun tänäpäivänä nähdään, jotenkin väheksyy ja lyttää. Olenkin vähentänyt näkemisiä ihan minimiin. 

ap

Käy terapiassa .

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 08:16"]

Käy terapiassa .

[/quote]

Minkätyyppistä terapiaa suosittelisit?

Mulla sama ongelma, olen liian kiltti ja tahdon aina olla rehellinen, vaikka siitä olisi minulle harmia. Tämä tulee suoraan lapsuudesta, se on niin selkärangassa että ÄLÄ KOSKAAN VALEHTELE, TAI NOUSE KETÄÄN VASTAAN. Siinähän se maailmankuva sitten järkkyikin kun selvisi että vanhempani, jotka tätä paasasivat, ovat itse valehdelleet minulle.

Kiltteys ilmenee mulla siten että tahdon aina toimia oikein. Ette ymmärrä kuinka uuvuttavaa se on kun ei vaan pysty tekemään mitään "väärää" koska omatunto soimaa. Tarkoitan siis että jos joltain tippuu roska ulkona, mun on pakko kerätä se ja heittää roskiin. Ja tämä ilmenee KAIKESSA. Myös se että tahdon juurikin olla ihan kaikille kiltti, ettei kukaan suutu tai pahoita mieltä. Tästä kiitos äidilleni. Mitenköhän sitä saisi päähän taottua että joskus on ok valehdella pikkujutuissa, ja että kaikille ei tarvitse olla kiltti.

[quote author="Vierailija" time="09.05.2015 klo 08:25"]

Mulla sama ongelma, olen liian kiltti ja tahdon aina olla rehellinen, vaikka siitä olisi minulle harmia. Tämä tulee suoraan lapsuudesta, se on niin selkärangassa että ÄLÄ KOSKAAN VALEHTELE, TAI NOUSE KETÄÄN VASTAAN. Siinähän se maailmankuva sitten järkkyikin kun selvisi että vanhempani, jotka tätä paasasivat, ovat itse valehdelleet minulle. Kiltteys ilmenee mulla siten että tahdon aina toimia oikein. Ette ymmärrä kuinka uuvuttavaa se on kun ei vaan pysty tekemään mitään "väärää" koska omatunto soimaa. Tarkoitan siis että jos joltain tippuu roska ulkona, mun on pakko kerätä se ja heittää roskiin. Ja tämä ilmenee KAIKESSA. Myös se että tahdon juurikin olla ihan kaikille kiltti, ettei kukaan suutu tai pahoita mieltä. Tästä kiitos äidilleni. Mitenköhän sitä saisi päähän taottua että joskus on ok valehdella pikkujutuissa, ja että kaikille ei tarvitse olla kiltti.

[/quote]

Tuo kuulostaa jo joltain pakko-oireelta.. Googlaa obsessive-compulsive disorder/pakko-oireinen häiriö.