Lue keskustelun säännöt.
Työttömien puolisot, miten jaksatte?
19.09.2006 |
Puolisoni on ollut nyt parisen vuotta työttömänä. Hän on yrittänyt saada töitä, mutta tuloksetta. Hän on aika korkeasti koulutettu ja hänellä on paljon työkokemustakin, mutta jostain syystä ei vaan tärppää. Vaikka pärjäämmekin kohtuullisesti palkallani, tilanne alkaa harmittamaan meitä molempia koko ajan entistä enemmän. Miten te muut jaksatte ja onko jotain hyviä vinkkejä?
Kommentit (11)
Tuntuu, että ilmoituksiin vastaaminen on yhtä tyhjän kanssa. Verkostot eivät ole parhaimmassa mahdollisessa iskussa. Vapaat hakemuksetkin katoavat johonkin moolokin kitaan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kaikkien kanssaihmisten mielestä totaalisen epäkiinnostava, jos sanoo small talkissa hakevansa töitä tms. Tuntuu pikemminkin, että ko. henkilö on yhdessä hetkessä muuttunut spitaaliseksi, jota tulee välttää eikä suinkaan auttaa tai sparrata.
eli on alalla joka kyllä on suhdanneherkkä, mutta jossa osaaville tekijöille on nykyään töitä.
Ne suhdeverkot olisi kyllä tärkeitä. Jos ne ei ole kunnossa niin verestäkää niitä vähän. Se toimii hitaasti eikä kaikki tee mitää nvastapalveluksia mutta haittaa siitä ei koskaan ole. Ja suhteita voi hyödyntää aika röyhkeästikin.
Voihan sitä tietysti ajatella myös yrittäjyyttä ja sitä kautta itsensä työllistämistä. Tai vaikka alan vaihtoa. On käynyt minullakin mielessä parikin kertaa, vaikka hyvä koulutus ja työkokemus onkin. Ihan vain siksi että muistaisin että on vaihtoehtoja.
mieli auttaa tai sparrata. Itsetunto korkeammalle!
Vierailija:
kaikkien kanssaihmisten mielestä totaalisen epäkiinnostava, jos sanoo small talkissa hakevansa töitä tms. Tuntuu pikemminkin, että ko. henkilö on yhdessä hetkessä muuttunut spitaaliseksi, jota tulee välttää eikä suinkaan auttaa tai sparrata.
Onneksi hän on itse aktiivinen ja uudenkin kehittelijä, mutta ottaa tosissaan pattiin, ne joilla olisi mahdollisuus pieneen avitukseen, mutta vinkeistä tai suorista kontakteista huolimatta ei tipu eikä lirise. Tuntuu vaan niin hemmetin kohtuuttomalta, että 99% nimenomaan kotimaisista kontakteista on niin niuhoa. Varmaan, pitää ryhtyä tosissaan hakemaan ulos täältä, josko siinä olisi se ratkaisu, kun muutenkin hänen työ- ja koulutusprofiilinsa on ns. tavallisesta poikkeava. Silti en jaksa muuta kuin ihmetellä, miten voi olla kokoajan alamäkeä. Luulisi jossain vaiheessa ponnistelujen tuottavan tulosta.
Tsemppiä muillekin, jotka pähkäilevät samojen ongelmien kanssa ja kiitos kommenteista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
yleensä hänen aiemmin tekemiinsä hommiin halutaan DI, ja niitä tuntuu olevan roppakaupalla tarjolla. Ei riitä, että on näyttöä tuloksista, kun pitäisi olla DI.
ja näyttöjä tuloksista on, mutta mikäs hemmetti se sitten tökkii. Ansioluettelo ja hakemus on moneen kertaan perattu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-joku voi kyllä pitää hieman itseriittoisenakin, mutta mielestäni ei.
Jos muuta ei ensihätään keksi, niin vaikkapa kansalaisopiston kielikurssi tms. Kannattaa myös katsoa työkkärin kurssit ja kysellä vaikkapa tukityöllistämispaikkoja. Työttömyysjaksop on jatkunut jo niin pitkään, että voipi olla vaikea päästä töihin ilman tukitoimenpiteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töitä löytyi heti. Niin vaan ne hommat nykyään jaetaan.
jos raha riittää taloudellisesti jotenkuten, ongelmia ei juuri ole. Pääasia että molemmilla on järkevää tekemistä. TYöttömyysaika on käytetty johonkin itsekehittävään tai muuten rakentavaan projektiin. Ukko rakensi talon ollessaan työttömänä. Minä taas selvisin burnoutista käsitöiden ja puutarhanhoidon avulla ja viimeistelin väitöskirjani. Sitten kun raha loppuu, alkavat ongelmat.