Te kenellä ongelmia luottaa ihmisiin, oletteko selvittäneet syyn?

Luotan ihmisiin yhtäpaljon kuin poliitikkoihimme.

Luotan itseeni sen verran paljon, että muiden on vaikeahko päästä samalle tasolle. He ovat jotenkin vaj aa-älyisiä, vaikka en sitä heille päin kasvoja sanoisikaan. Joudun esittämään tyhmää usein.

Kai joku joskus on tämän ongelman selvittänyt.

Näemmä tiedän sen verran ettei jatkuva epäily tai töykeys ole hyväksi.

Ap

Minulla johtuu melko varmasti aiemmista kokemuksistani ihmissuhteissa. Näkyy siinä, etten päästä ketään lähelle. En usko että parisuhde olisi edes mahdollinen minulle. Kerran olen yrittänyt ja se kokemus vielä vahvisti ajatusta, ettei keneenkään kannata luottaa.

Luottamus on petetty liian läheltä liian rajusti. Hylätty lapsena ja myöhemmin. Käännetty selkä. Petetty.

Vierailija kirjoitti:

Luottamus on petetty liian läheltä liian rajusti. Hylätty lapsena ja myöhemmin. Käännetty selkä. Petetty.

Niin minutkin on.

Mutta minulla kuitenkin on ihmissuhteita. Ja nytkin yritystä.

Ap

Ei epäilystäkään kirjoitti:

No tuota ainakin itselläni on todella hyvät syyt olla luottamasta. Huvittavaa on sellainen tilanne, jossa jotkut saadaan uskomaan toisesta, että on turhaan epäluuloinen tai turhaan väittää, että olisi joutunut asiattomuuksien tai törkeiden tekojen kohteeksi, vaikka totuus on se, että menis pullakahvit niilläkin väärään kurkkuun kun totuus selviäisi. Ja se, joka saa uskoteltua muille, että "ei sille mitään ole tehty" nauraa huijauksen onnistumista sivusta katsoen.

Minua naurattaa enemmän sellainen että ei uskalleta laittaa itseään likoon.

Minulla on kyllä ihan hyvä itsetunto, eikä minua yleensä haittaa antaa jotain, saamatta sitä itse takaisin. Huonoitsetuntoiset aina miettii menikö kaikki just tasan ja kokee kolauksen jos ei mennyt.

Mutta se luottamus välillä kalvaa ihan erillisenä tunteena ja kun ihastun.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ei epäilystäkään kirjoitti:

No tuota ainakin itselläni on todella hyvät syyt olla luottamasta. Huvittavaa on sellainen tilanne, jossa jotkut saadaan uskomaan toisesta, että on turhaan epäluuloinen tai turhaan väittää, että olisi joutunut asiattomuuksien tai törkeiden tekojen kohteeksi, vaikka totuus on se, että menis pullakahvit niilläkin väärään kurkkuun kun totuus selviäisi. Ja se, joka saa uskoteltua muille, että "ei sille mitään ole tehty" nauraa huijauksen onnistumista sivusta katsoen.

Minua naurattaa enemmän sellainen että ei uskalleta laittaa itseään likoon.

Minulla on kyllä ihan hyvä itsetunto, eikä minua yleensä haittaa antaa jotain, saamatta sitä itse takaisin. Huonoitsetuntoiset aina miettii menikö kaikki just tasan ja kokee kolauksen jos ei mennyt.

Mutta se luottamus välillä kalvaa ihan erillisenä tunteena ja kun ihastun.

Ap

Minusta siinä taas ei ole mitään naurettavaa. Esimerkiksi jos luottamuksesi on kerta toisensa jälkeen petetty ja vieläpä eri ihmisten tahoilta, on suuri todennäköisyys että se vaikuttaa myös itsetuntoon. Luottamuksen pettämisellä toinen ihminen osoittaa sinulle, että sinua voi kohdella ihan miten tahansa, ja että hän ei näe sinulla mitään arvoa. Jos tätä tapahtuu monta kertaa, on suoranainen ihme jos se ei vaikuta siihen miten ihminen itsensä näkee.

Mahtavaa jos sulla on hyvä itsetunto etkä ole tällaista joutunut kokemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luottamus on petetty liian läheltä liian rajusti. Hylätty lapsena ja myöhemmin. Käännetty selkä. Petetty.

Niin minutkin on.

Mutta minulla kuitenkin on ihmissuhteita. Ja nytkin yritystä.

Ap

Minun luottamukseni on korjaantunut parisuhteessa, jossa toinen on ollut niin luotettava, ettei ole tullut epäilys mieleen. Ja ehkä sen myötä, miten samansuuntaisen arvomaailman jaamme ja mitä keskustelemme. Mutta ei se ole korjaantunut yleisesti ihmisiä kohtaan. Olen kyllä peruspositiivinen ihminen muutoin ja annan paljon itsestäni, mutta pidän aina taustalla jotenkin sen pienen option, että "älä luota liikaa".

Toivon sinulle hyvää elämään!

Minulla on herkkä vaisto. Ajattelin sen johtuvan kiusaamisesta, mutta olihan se vaisto jo lapsena. Joskus en lähtenyt joidenkin tyyppien kanssa leikkimään, koska oli tunne, että tuo voi kiusata. Tai no ehkä se johtuu kiusaamisesta. Kiusaamiseen syitä oli ehkä pieni kokoni ja vanhempieni tunnettavuus. Olin aika kiltti lapsi ja voi olla, että jotkut minut tunteneiden vilkkaampien luokkakaverien vanhemmat on käskeneet olla kuten minä. 

Minulla on hyvä mies. Vaisto sanoi, että tämä on hyvä. Itsetunnossa ei ole kyllä vikaa, mutta luottamus ilmenee siten, että esim. harrastustoiminnassa saatan sanoa, että tuolle ei pidä antaa kassaa ja ystäväksi en halua ketä tahansa, muodollisena kaverina on paljon ihmisiä. 

Sanotaan, että 80 prosenttia negatiivisista tunteistamme juontaa lapsuudestamme.

Yksinkertaistettuna: jos minä halunut sinut nyt pas kaksi ja sinulle tulee paha mieli - niin paha mielesi johtuu minun sanomisistäni vain 20 prossan verran. Loput 80 tulee siitä, että sinua hakuttiin lapsena.

Eli alkaisin kääntämään kiviä lapsuudesta: keneen et voinut luottaa? Miten se ilmeni? Miten silloin reagoit?

Aina, kun olen luottanut on osoittautunut että se ei ole kannattanut. Seuraukset ovat olleet pahoja. Ei ole ollut oikein mitään merkkejä myöskään etukäteen, ettei olisi kannattanut luottaa. Siitä tiedän, että vain se että joku vaikuttaa luotettavalta, ei tarkoita että hän oikeasti olisi luotettava, ja että pitkänkään ajan tunteminen ei takaa mitään.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on herkkä vaisto. Ajattelin sen johtuvan kiusaamisesta, mutta olihan se vaisto jo lapsena. Joskus en lähtenyt joidenkin tyyppien kanssa leikkimään, koska oli tunne, että tuo voi kiusata. Tai no ehkä se johtuu kiusaamisesta. Kiusaamiseen syitä oli ehkä pieni kokoni ja vanhempieni tunnettavuus. Olin aika kiltti lapsi ja voi olla, että jotkut minut tunteneiden vilkkaampien luokkakaverien vanhemmat on käskeneet olla kuten minä. 

Minulla on hyvä mies. Vaisto sanoi, että tämä on hyvä. Itsetunnossa ei ole kyllä vikaa, mutta luottamus ilmenee siten, että esim. harrastustoiminnassa saatan sanoa, että tuolle ei pidä antaa kassaa ja ystäväksi en halua ketä tahansa, muodollisena kaverina on paljon ihmisiä. 

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulla on ollut hyvä tuuri ihmisten suhteen etkä ole sen takia joutunut suurempien huijausten kohteeksi? Siitäkään ei voi mitään päätellä, että jollekin ei mielestäsi voi antaa kassaa. Et voi mistään tietää että jos olisit antanut kassan ja ihminen olisi ollutkin täysin luotettava asiassa, ja "vaistosi" oli pelkkää ennakkoluuloa.

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun olen luottanut on osoittautunut että se ei ole kannattanut. Seuraukset ovat olleet pahoja. Ei ole ollut oikein mitään merkkejä myöskään etukäteen, ettei olisi kannattanut luottaa. Siitä tiedän, että vain se että joku vaikuttaa luotettavalta, ei tarkoita että hän oikeasti olisi luotettava, ja että pitkänkään ajan tunteminen ei takaa mitään.

Onkohan sinulla liian isot odotukset jotenkin? Minä olen aina voinut luottaa liki kaikkiin, joihin olen alkanut luottaa. Olen 53 v, eikä kukaan ole koskaan puukottanut minua selkään.

Toki on tullut vastoinkäymisiä, mutta eivät ne siitä johdu, ettei voisi luottaa. Vaan ne ovat väärinymmärryksiä tai sitä, että katsomme elämää toisesta näkökulmasta. Esim. Jos joku kertoo minun juttujani eteenpäin, ei hän välttämättä ymmärtä loukanneensa. Hänen näkökulmastaan ne jutut olivat neutraaleita.

Tai kun minun eka aviomieheni petti minua, ei se tarkoita, että hän olisi ollut 100 prosenttisesti epäluotettava. Tai minun vaikka minun nykyinen aviomieheni on nuoruudessa sössinyt asiansa - niinnhän on täysin luotettava.

Psykoanalyyttisesti sanotaan, että sisäinen elämä näkyy ulkoisessa. Jos et luota muihin, niin se kertoo siitä, ettet luota itseesi.

Heikko luottoni ihmisiin johtuu siitä että niin monella ihmisellä on huono arvomaailma minun mielestä.

Monet ihmiset ovat myös ilkeitä ja he aiheuttavat muille ihmisille pahaa oloa joten se myös vaikuttaa asiaan.

Minä luotan vain kivoihin ja fiksuihin ihmisiin mutta heitä on liian vähän suomessa.

M31

Miksi vieraisiin ihmisiin pitäisi luottaa? En luota enkä ole luottamatta, aika näyttää mitå ne tyypit on. Aina.

Minun ongelma on se, että minä luotan ihmisiin. Oletan että kaikki on hyvää tarkoittavia kuten minä. Kerta toisensa jälkeen osoittavat muuta.

Vierailija kirjoitti:

Miksi vieraisiin ihmisiin pitäisi luottaa? En luota enkä ole luottamatta, aika näyttää mitå ne tyypit on. Aina.

Koska saat juuri niin paljon kuin annat.

"self-fulfilling prophecy, process through which an originally false expectation leads to its own confirmation. In a self-fulfilling prophecy an individual's expectations about another person or entity eventually result in the other person or entity acting in ways that confirm the expectations."

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun olen luottanut on osoittautunut että se ei ole kannattanut. Seuraukset ovat olleet pahoja. Ei ole ollut oikein mitään merkkejä myöskään etukäteen, ettei olisi kannattanut luottaa. Siitä tiedän, että vain se että joku vaikuttaa luotettavalta, ei tarkoita että hän oikeasti olisi luotettava, ja että pitkänkään ajan tunteminen ei takaa mitään.

Onkohan sinulla liian isot odotukset jotenkin? Minä olen aina voinut luottaa liki kaikkiin, joihin olen alkanut luottaa. Olen 53 v, eikä kukaan ole koskaan puukottanut minua selkään.

Toki on tullut vastoinkäymisiä, mutta eivät ne siitä johdu, ettei voisi luottaa. Vaan ne ovat väärinymmärryksiä tai sitä, että katsomme elämää toisesta näkökulmasta. Esim. Jos joku kertoo minun juttujani eteenpäin, ei hän välttämättä ymmärtä loukanneensa. Hänen näkökulmastaan ne jutut olivat neutraaleita.

Tai kun minun eka aviomieheni petti minua, ei se tarkoita, että hän olisi ollut 100 prosenttisesti epäluotettava. Tai minun vaikka minun nykyinen aviomieheni on nuoruudessa sössinyt asiansa - niinnhän on täysin luotettava.

Psykoanalyyttisesti sanotaan, että sisäinen elämä näkyy ulkoisessa. Jos et luota muihin, niin se kertoo siitä, ettet luota itseesi.

Aika hölmöä vihjata, että minulla olisi liian suuret odotukset kun et yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Lyhyesti kuitenkin vastaan, että ei ole liian suuret odotukset. Olen antanutkin ihmisille anteeksi kohtuullisia asioita ja ymmärtänyt inhimillisten virheiden mahdollisuuden.

En oikein tiedä, mitä tuolla tarkoitat, että ei luota itseensä. Enkä kyllä usko, että "sisäinen elämä näkyy ulkoisessa" tarkoittaa varsinaisesti tuota mitä sanot.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi vieraisiin ihmisiin pitäisi luottaa? En luota enkä ole luottamatta, aika näyttää mitå ne tyypit on. Aina.

Koska saat juuri niin paljon kuin annat.

"self-fulfilling prophecy, process through which an originally false expectation leads to its own confirmation. In a self-fulfilling prophecy an individual's expectations about another person or entity eventually result in the other person or entity acting in ways that confirm the expectations."

Ap

Mutta on lukuisia esimerkkejä, että joku on antanut itsestään ja toinen on esittänyt antavansa samaa, mutta vetänyt sitten maton jalkojen alta. Yleensähän pahaa aikovat ihmiset esittää täysin hyvää ensin, voittaakseen toisen luottamuksen.