Te kenellä ongelmia luottaa ihmisiin, oletteko selvittäneet syyn?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina, kun olen luottanut on osoittautunut että se ei ole kannattanut. Seuraukset ovat olleet pahoja. Ei ole ollut oikein mitään merkkejä myöskään etukäteen, ettei olisi kannattanut luottaa. Siitä tiedän, että vain se että joku vaikuttaa luotettavalta, ei tarkoita että hän oikeasti olisi luotettava, ja että pitkänkään ajan tunteminen ei takaa mitään.

Onkohan sinulla liian isot odotukset jotenkin? Minä olen aina voinut luottaa liki kaikkiin, joihin olen alkanut luottaa. Olen 53 v, eikä kukaan ole koskaan puukottanut minua selkään.

Toki on tullut vastoinkäymisiä, mutta eivät ne siitä johdu, ettei voisi luottaa. Vaan ne ovat väärinymmärryksiä tai sitä, että katsomme elämää toisesta näkökulmasta. Esim. Jos joku kertoo minun juttujani eteenpäin, ei hän välttämättä ymmärtä loukanneensa. Hänen näkökulmastaan ne jutut olivat neutraaleita.

Tai kun minun eka aviomieheni petti minua, ei se tarkoita, että hän olisi ollut 100 prosenttisesti epäluotettava. Tai minun vaikka minun nykyinen aviomieheni on nuoruudessa sössinyt asiansa - niinnhän on täysin luotettava.

Psykoanalyyttisesti sanotaan, että sisäinen elämä näkyy ulkoisessa. Jos et luota muihin, niin se kertoo siitä, ettet luota itseesi.

Aika hölmöä vihjata, että minulla olisi liian suuret odotukset kun et yhtään tiedä mitä on tapahtunut. Lyhyesti kuitenkin vastaan, että ei ole liian suuret odotukset. Olen antanutkin ihmisille anteeksi kohtuullisia asioita ja ymmärtänyt inhimillisten virheiden mahdollisuuden.

En oikein tiedä, mitä tuolla tarkoitat, että ei luota itseensä. Enkä kyllä usko, että "sisäinen elämä näkyy ulkoisessa" tarkoittaa varsinaisesti tuota mitä sanot.

Toki kamalia asioita tapahtuu ihmisille, mutta jo ne tapahtuu ”aina ja jokaisen kohdalla ”, niin se on outoa. Suurilla odotuksilla viittaan siihen, että jos luottaa saman tien tuntemattomaan ihmiseen, niin totta kai pettymyksen vaara on suuri. Eli odottaa luotettavuutta ennen kuin se on ansaittu.

Jos sama kaava toistuu ihmissuhteissa, niin se kertoo meistä itsestämme enemmän kuin muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on herkkä vaisto. Ajattelin sen johtuvan kiusaamisesta, mutta olihan se vaisto jo lapsena. Joskus en lähtenyt joidenkin tyyppien kanssa leikkimään, koska oli tunne, että tuo voi kiusata. Tai no ehkä se johtuu kiusaamisesta. Kiusaamiseen syitä oli ehkä pieni kokoni ja vanhempieni tunnettavuus. Olin aika kiltti lapsi ja voi olla, että jotkut minut tunteneiden vilkkaampien luokkakaverien vanhemmat on käskeneet olla kuten minä. 

Minulla on hyvä mies. Vaisto sanoi, että tämä on hyvä. Itsetunnossa ei ole kyllä vikaa, mutta luottamus ilmenee siten, että esim. harrastustoiminnassa saatan sanoa, että tuolle ei pidä antaa kassaa ja ystäväksi en halua ketä tahansa, muodollisena kaverina on paljon ihmisiä. 

Oletko koskaan miettinyt, että ehkä sinulla on ollut hyvä tuuri ihmisten suhteen etkä ole sen takia joutunut suurempien huijausten kohteeksi? Siitäkään ei voi mitään päätellä, että jollekin ei mielestäsi voi antaa kassaa. Et voi mistään tietää että jos olisit antanut kassan ja ihminen olisi ollutkin täysin luotettava asiassa, ja "vaistosi" oli pelkkää ennakkoluuloa.

Tässä tapauksessa selvisi myöhemmin, että kyseinen henkilö on vetänyt välistä ja tunteeni oli oikea, kun puhuin siitä yhden toisen kanssa.  Esimerkki oli vähän muunneltu.

En luota naisiin. On tasan yksi nainen joka ei ole pettänyt luottamusta ja se on oma äiti

Kun on luottanut sokeasti johonkuhun joka ei lopulta ollutkaan sen arvoinen, sitä valikoi seuraavat luottamuksensa nauttijat hyvinkin tarkkaan.