Miehen suvussa skitsofreniaa, lapsia vai ei?

Korjaan *skitsofreniaa

en ole ainakaan

En tiedä, minun äidilläni on skitsofrenia ja olen 20-vuotta täytettyäni kuumotellut tuota aika paljon.

Ilmeisesti tauti puhkeaa usein jo ennen 25 ikävuotta?

no toisaalta jos adoptoitte niin ihan hyvin voi olla adoptoidun lapsen suvussakin skitsofreniaa tai muita jopa pahempia geneettisiä sairauksia, josta ette voi etukäteen tietää mitään.

Eli sanoisin että antakaa mennä, kaikkea ei voi suunnitella täydellisesti, elämä yllättää :)

ei tuo ole mikään ongelma

Ymmärrän huolen, mutta ei sitä tiedä, mitä omassakaan suht lähisuvussa on ollu. Itse ole kuullut, että omasta suvusta on löytyny itsemurhaajaa ja tod näk ihan murhaajaakin. Elämä on aikamoista rulettia joka tapauksessa, eikä koskaan voi tietää, mitä tuleman pitää. 

Eniten surua ja huolta siitä varmaan koituu sille lapselle itselleen, kun on yksin pääkopassaaan ajatustensa kanssa.

Skitsofrenia voi puhjeta, vaikkei suvussa sitä olisikaan, kuten tuttuni lapsella. Jos haluatte lapsia, ei voi kuin ottaa riskin. Lapsella voi olla ihan mikä tahansa muukin sairaus, ihan jokaisella lapsella voi olla. Ymmärrän huolesi kuitenkin.

Kyllä. Ja onneksi edes sinä ap järkevänä harkitset samaa.

Uskon että tässä asiassa ympäristö näyttelee isompaa osaa kuin geenit.

Toki alttius skitsofreniaan on suurempi jos lähisuvusta tätä löytyy. Puhkeamiseen vaikuttavat myös ympöristölliset seikat.

Esimerkiksi masennus suurentaa alttiutta sairastua skitsofreniaan.

Omalla veljelläni on skitsofrenia (puhkesi 22-vuotiaana) ja kummankaan puolen suvusta ei ole skitsofreniaa havaittu vaikka asiaa onkin tutkittu.

Tietysti kun lastenhankita tuli itselle ajankohtaiseksi niin tuokin asia kummitteli mielessä, lisäksi itselläni on alopecia (hiukset lähtee, ei kuitenkaan muuten vaarallinen tauti) ja miehellä on ollut nuoruudessa tosi paha akne ja mietittiin että voiko meidän geeneillä mitään elinkelpoista saada aikaan. Juteltiinkin itseasiassa psykologin kanssa raskausaikana asiasta, kun tää ahdisti meitä molempia paljon mutta sitten tuli sellainen rauha kun tajusin, että kaikkea ei voi etukäteen tietää ja se on ihan ok ja vaikka lapsemme olisi 100% terve niin siltikin voi kaikkea kamalaa tapahtua. 

Suosittelen ap teillekin terapiaa, juttelua jonkun ulkopuolisen kanssa jos asia liikaa ahdistaa.

Skitsofrenian puhkeamisen riski on oleellisesti suurentunut käsittääkseni vain, mikäli vanhemmat sairastavat tautia, kaukaisempien sukulaisten sairastamisella ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Lisäksi vaikka lapsella olisi ns. skitsofrenia-geeni, vaatisi puhkeaminen vielä jonkinlaisia altistavia tekijöitä. Skitsofreniaa myös voidaan nykyisin hoitaa erittäin tehokkaasti, ja sairastuneet voivat elää kelvollista elämää. Kyllä mä sinun sijassasi tekisin lapsia :)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:46"]Uskon että tässä asiassa ympäristö näyttelee isompaa osaa kuin geenit.
[/quote]

Ei todellakaan ympäristöllä ole skitsofrenian kanssa mitään tekoa.

Masennus tosiaan saattaa puhkaista skitsofrenian, varsinkin alttiusiässä (20-25)

Meillä on suvussa kaksi skitsofeenikkoa, mutta ei vaikuta kovin vahvasti periytyvältä, kun ehkä 1/100:sta  se on. Toinen skitsofreenikko voi hyvin lääkkeillä ja on työkuntoinen. Hänestä ei nyt näy päälle päin tämä sairaus. Lapsia hän ei ole tahtonut saada. Toinen on jo kuollut ja koska hän oli vanhempaa sukupolvea, niin silloin ei ollut yhtä toimivaa lääkitystäkään. Hän kärsi sairautensa kanssa eikä hän enimmäkseen ollut työkykyinenkään. Sukumme skitsofeenikot eivät ole koskaan olleet häpeänaiheita. Heidät on pyritty pitämään mukana muiden menossa ja sairaampien jaksojen on vain ajateltu kuuluvan elämään. Jos molemmilla vanhemmillanne on ollut skitsofrenia, niin epäilisin voimakkaammin perityvämmäksi, mutta jos vain yhdellä sisaruksista, niin en huolehtisi etukäteen.

Et voi AP ajatella noin ahtaasti. Yhtä lailla sä voit saada vammaisen lapsen vaikkei teistä kumpikaan ole vammainen. Etkä voi tietää kaikkia suvuissanne piileviä huonoja geenejä. Kun sitä elämää ei vaan pysty suunnittelemaan sillä tavalla että kaikki on täydellistä. Ei kukaan voi.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:21"]

Et voi AP ajatella noin ahtaasti. Yhtä lailla sä voit saada vammaisen lapsen vaikkei teistä kumpikaan ole vammainen. Etkä voi tietää kaikkia suvuissanne piileviä huonoja geenejä. Kun sitä elämää ei vaan pysty suunnittelemaan sillä tavalla että kaikki on täydellistä. Ei kukaan voi.

[/quote]

Skitsofrenia taitaa olla suurempi kärsimys sille lapselle kuin vanhemmille. Skitsofreniaan kun sairastutaan yleensä vasta parikymppisenä. Samoin moni jolla on suvussa skitsofreniaa ihan oikeasti pelkää sairastumista ja painii asian kanssa kauan.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:25"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:21"]

Et voi AP ajatella noin ahtaasti. Yhtä lailla sä voit saada vammaisen lapsen vaikkei teistä kumpikaan ole vammainen. Etkä voi tietää kaikkia suvuissanne piileviä huonoja geenejä. Kun sitä elämää ei vaan pysty suunnittelemaan sillä tavalla että kaikki on täydellistä. Ei kukaan voi.

[/quote]

Skitsofrenia taitaa olla suurempi kärsimys sille lapselle kuin vanhemmille. Skitsofreniaan kun sairastutaan yleensä vasta parikymppisenä. Samoin moni jolla on suvussa skitsofreniaa ihan oikeasti pelkää sairastumista ja painii asian kanssa kauan.

[/quote]

Mistä sinä tiedät mitä se skitsofreenikko ajattelee itsestään? Oletko sama joka sanoo että downien elämä on kärsimystä?