Lue keskustelun säännöt.
Mitä kun ei jaksa?
07.05.2015 |
5v ja 2v syö kaksin aamupalaa keittiössä ja vauva itkee sängyssä, koiralla varmaan rakko pian räjähtää. En jaksa nousta ylös ja en jaksa taas tätäkin päivää!
Joka ilta toivon et vaikka tukehtuisin tyynyyni yön aikana tai saisin aivoinfarktin nukkuessani mut ei.
Samaa paskaa päivästä toiseen.
Oon niin väsynyt ja kyllästynyt ja ahdistaa niin etten saa hengitettyä.
Kommentit (19)
Missä päin ap asutte? olen ihan vauvahullu enkä isompiakaan lapsia kaihda, olenhan ns alallakin ;) ja voisin olla hoitoapuna välillä sulle! ottaisin vauvan esim pariksi tunniksi tai vaikka päiväksi tai yön yli niin saisit nukkua ja välillä isommatkin lapset niin voisit olla vain nuorimman kanssa.
Terkkuja Vantaalta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ihmeessä olet mennyt hankkimaan kaksi lasta ja vieläpä noin pienellä ikäerolla? Onhan se selvää, että vaikeuksia tulee.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:13"]
Miksi ihmeessä olet mennyt hankkimaan kaksi lasta ja vieläpä noin pienellä ikäerolla? Onhan se selvää, että vaikeuksia tulee.
[/quote]
Aijaaa...eihän nuo ikäerot nyt niin pieniä ole eikä todellakaan voi yleistää tai jonain totuutena julistaa että esim 1,5-2,5v ikäro aiheuttaa silkkaa tuskaa, ei todellakaan.
Jatkoa ajatellen kannattaa varmasti laittaa 5v ja 2v päiväkotiin esim. 4pvä viikossa. Ajattele positiivisesti, että kesää kohti mennään. Kohta on paljon helpompaa kuin voit istua rannalla vauvan kanssa viltin päällä ja katsella kun vanhimmat leikkii rantaleikkejä ja ui. Muutenkin kesä on kivempaa lasten kanssa. Pyri olemaan mahdollisimman paljon pois kotoa niin se piristää. Kotona itselläni aina tuntui, että seinät kaatui päälle.
Päivähoitopaikka hakuun, voi aloittaa jo kesällä eikä tartte odottaa syksyyn asti. Tai sitten kaupungin lapsiperheiden palveluista hoitoapua kotiin, että saat omaa aikaa ja nukkua vaikka päiväunia ja mitä lie. Lisäksi voi palkata esim. MLL:n kautta muutamaksi päiväksi viikossa hoitoapua, että voisit käydä vaikka illalla kävelyllä, lenkillä, uimassa, leffassa, ihan mitä vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja itse antaisin kaiken jos saisin ton sun helvetillisen perhetilanteen....en ajatellut että olisin tämän ikäisenä yksin perheettömänä...tasan ei käy onnen lahjat!Onneks vielä ei ole myöhäistä
Jos tilanne on oikeasti noin paha, että oot jo itsetuhoinen, niin isä töistä hoitovapaalle (pakottava perhesyy, ta ei voi kieltäytyä) ja äiti osastolle.
Itse yhden vauvan yh:na vastaavassa tilanteessa kun olin niin uupunut, etten jaksanut hoitaa vauvaa kunnolla, soitin lasuun. Mulla oli kanssa itsetuhoisia ajatuksia jo. Olisin päässyt osastollekin vauvan kanssa, mut saatiin ensikotipaikka pariksi kuukaudeksi ja myöhemmin sain lastensuojelun perhetyöstä kotiapua sekä keskusteluapua kotiin psyk. sairaanhoitajilta.
Puhu oikeasti neuvolassa avoimesti. Sulta ei oteta lapsia pois siksi. Ja ennen kaikkea puhu miehellesi. Tässä ei ole kyse yksin sun jaksamisesta tai miehen urasta vaan ennen kaikkea teidän lapsista, joille et tuossa kunnossa pysty antamaan sentasoista hoivaa kuin heidän hyvä kehityksensä vaatisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:16"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:13"]
Miksi ihmeessä olet mennyt hankkimaan kaksi lasta ja vieläpä noin pienellä ikäerolla? Onhan se selvää, että vaikeuksia tulee.
[/quote]
Aijaaa...eihän nuo ikäerot nyt niin pieniä ole eikä todellakaan voi yleistää tai jonain totuutena julistaa että esim 1,5-2,5v ikäro aiheuttaa silkkaa tuskaa, ei todellakaan.
[/quote]
Todellakin on todennäköisempää, että tulee vaikeuksia, kuin että niitä ei tule.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:23"]
ja itse antaisin kaiken jos saisin ton sun helvetillisen perhetilanteen....en ajatellut että olisin tämän ikäisenä yksin perheettömänä...tasan ei käy onnen lahjat!Onneks vielä ei ole myöhäistä
[/quote]Pakkomielteet saavat ihmisen toivomaan kaikenlaista tyhmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laiskanhiki otsalta pois ja homma omaan hallintaan. Ei se oikeasti noin rankkaa ole. Minä en ole itse kokenut millään tavalla raskaaksi lasten kanssa olemista. Kun ei rupea pelleilemään lasten kanssa ja aikuiset menevät hommassa omilla ehdoillaan ei lasten ehdoilla niin ei pääse uupumaan.
Joka hyppäämään rupeaa saa hypätä itsensä hengiltä. Lapsilla ei tule raja vastaan, aikuisella tulee.
Mies 77
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:11"]Missä päin ap asutte? olen ihan vauvahullu enkä isompiakaan lapsia kaihda, olenhan ns alallakin ;) ja voisin olla hoitoapuna välillä sulle! ottaisin vauvan esim pariksi tunniksi tai vaikka päiväksi tai yön yli niin saisit nukkua ja välillä isommatkin lapset niin voisit olla vain nuorimman kanssa.
Terkkuja Vantaalta :)
[/quote]
Kiitos avuntarjouksesta, ollaan aika monen sadan km päässä. Mitään ns. tukiverkkoja ei ole täällä lähimainkaan.
Neuvolaan on iso kynnys puhua koska neuvolan th on vanha tuttu, joku tarve esittää että hyvin menee. Ja muutenkin pienellä paikkakunnalla sitä leimautuu niin äkkiä "sekopääksi" jos avautuu tunteistaan.
Kai tämä tästä, ehkä.
En tiedä edes onko väsymys niinkään lapsista johtuvaa. On vaan sellainen olo että koko elämä on nähty, ei mitään mielenkiintoa mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:11"]Missä päin ap asutte? olen ihan vauvahullu enkä isompiakaan lapsia kaihda, olenhan ns alallakin ;) ja voisin olla hoitoapuna välillä sulle! ottaisin vauvan esim pariksi tunniksi tai vaikka päiväksi tai yön yli niin saisit nukkua ja välillä isommatkin lapset niin voisit olla vain nuorimman kanssa. Terkkuja Vantaalta :) [/quote] Kiitos avuntarjouksesta, ollaan aika monen sadan km päässä. Mitään ns. tukiverkkoja ei ole täällä lähimainkaan. Neuvolaan on iso kynnys puhua koska neuvolan th on vanha tuttu, joku tarve esittää että hyvin menee. Ja muutenkin pienellä paikkakunnalla sitä leimautuu niin äkkiä "sekopääksi" jos avautuu tunteistaan. Kai tämä tästä, ehkä. En tiedä edes onko väsymys niinkään lapsista johtuvaa. On vaan sellainen olo että koko elämä on nähty, ei mitään mielenkiintoa mihinkään.
[/quote]
Tuolta minustakin varmaan tuntuisi, jos olisin erehtynyt lapsia hankkimaan.
Että ymmärrän hyvin nuo tunteesi. Kannattaisi kumminkin hankkia apua. Jo niiden lastenkin takia.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 15:45"]Laiskanhiki otsalta pois ja homma omaan hallintaan. Ei se oikeasti noin rankkaa ole. Minä en ole itse kokenut millään tavalla raskaaksi lasten kanssa olemista. Kun ei rupea pelleilemään lasten kanssa ja aikuiset menevät hommassa omilla ehdoillaan ei lasten ehdoilla niin ei pääse uupumaan.
Joka hyppäämään rupeaa saa hypätä itsensä hengiltä. Lapsilla ei tule raja vastaan, aikuisella tulee.
Mies 77
[/quote]
Ei johdu lapsista niin kuin ylempänäkin kirjoitin. Ne ovat pääosan ajasta ihania ja ns. helppoja, vauvakin nukkuu yöt.
Ainoa asia miksi jaksan edes jossain vaiheessa sieltä sängyn pohjalta nousta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole hyvä vaan:) harmi että asumme niin kaukana toisistamme:/ jos susta tuntuu että siitä olisi apua niin voisin tekaista itselleni sähköpostisoitteen jonka tohtii täällä kertoa ja voitais välillä sp kautta pitää yhteyksiä? ihan vaan purkaisit tuntojasi ja voisin antaa käytännön vinkkejä ja tukea, käytännössä oppimaani (2 murkkuikäistä pienellä ikäerolla), "kuunnella" ja mitä vaan mikä sinusta olisi hyvä ja tarpeen?
Eikös tuo MLL toimi aika pienissäkin paikoissa ja ainakin ovat puhelinsoiton päässä http://www.mll.fi/mll/auttavatpuhelimet/vpn/ ja kaikki täysin anonyymisti ja luottamuksella!
Toivotan sulle voimia ja aurinkoa, se helpottaa usko pois ja jos ei siltä tunnu niin sitten viimeistään neuvolassa otat tunteesi puheeksi ja miehellesi sinun pitäisi voida kyllä jutella myös, pyytää tekemään väliaikaisesti edes lyhyempää päivää, antamaan sinulle omaakin aikaa esim vkonloppuisin välillä yms.
-7-
Vauva kainaloon ja koira rapun eteen pissalle. Sitten voit miettiä muuta.
Voi.Paljon tsemppiä sulle.Itellä 5 lasta ja kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastan.Nyt lapset jo isoja.Nuorinkin jo ekaluokkalainen eli
asiat helpottuneet pikkulapsiajasta.Paljon tsemppiä sulle.Kyllä se ajanmyötä helpottaa vaikka se ei sua varmasti tossa tilanteessa paljon lohduta.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:58"]Missä lasten isä?
[/quote]
Töissä, 14 tuntia/vrk!
Varmaan vitkuttelee tahallaan ettei tarvis olla kotona. Eikä oikeesti usko, tai välitä, että mä haluun kuolla kun en jaksa.
Lapset ruokittu, vauva päiväunilla ja koira ulkoilutettu. Nyt voikin alkaa odottaa iltaa ja toivoa että kuolis ens yönä.