Lapsen kanssa on tavattoman tylsää, muita?

Ap on kuin keskiverto isä. Isät usein kokevat lapsen kanssa olon mielekkääksi vasta lapsen kasvaessa isommaksi. Ehkä ap:llekin käy niin.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 08:47"]

Lapsi on 1,5-vuotias. En vain viihdy lapsen kanssa erityisesti. Olen luonteeltani vetäytyvä ja viihdyn parhaiten aikuisten juttujen parissa. Nautin hiljaisuudesta ja kirjan lukemisesta, netissä pyörimisestä. Lapsen kanssa touhuaminen ei vain ole minun juttuni.

ap

[/quote]

Tilanne muuttuu kun lapsi kasvaa. Olen rakastanut lastani hänen syntymästään asti, mutta alle kolmevuotiaana hän ei ollut kovin hyvää seuraa. Nyt kun lapseni on viisivuotias, hänen kanssaan on oikeasti mukava viettää aikaa, eikä se vaadi enää niin paljon jaksamista ja tahdonvoimaa. Tunteesi ovat täysin normaaleja.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:44"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:35"]Just tollasten ihmisten ei koskaan pitäis hankkia lapsia. Lapset ei opi leikkiin jos ei niiden kanssa leiki ja vaikka sulla olis tylsää ja rankkaa niin lapselle tuo aika on se ainutkertainen rakas ja tärkeä lapsuus josta tulisi luoda hyvät muistot. Just tollasten vanhempien takia on näitä lapsia jotka vaan tuijottaa ruutua kaiket päivät koska se on vanhemmille helpointa. Ja siinä onkin jo sitten asia erikseen mihin kaikkeen paskaan kuten käytöshäiriöihin, oppimisvaikeuksiin, omaan mielikuvituksettomuuteen, liikkumattomuuteen ja niin fyysisiin kuin mt ongelmiinkin se liika ruudun tuijottaminen johtaa. Ei näin ap. Ryhdistäydy. [/quote] Eihän ap ollut lasta ruudun ääreen istuttamassakaan, vaan yhden keskustelijan mies! On muuten minunkin tuttavapiirissä yleistä että isille se lasten kanssa oleminen on sitä et piirretyt pyörimään, ja ulkoillessa ei suinkaan mennä puistoon vaan lapsi köytetään rattaisiin, itselle luurit korville ja musiikit soimaan ja juoksulenkille. Sit jos yrität sanoa että vois tehdä jotain sen lapsen KANSSA kun sille ei ole kauhean kehittävää kököttää ruudun ääressä tai vaunuissa paikallaan ilman mitään kommunikaatiota, kauhee valitus kun ei mikään kelpaa :(

[/quote]

Korjaus, yhden keskustelijan vaimo.

Olen sitä mieltä että ne joiden mielestä 1,5-vuotias on jotenkin kiinnostavaa seuraa, ovat vähän yksinkertaisia. Tottakai sitä lasta rakastaa, haluaa halata ja suukottaa, mutta käsi sydämmelle, kuka jaksaa katsoa innoissaan tunnista toiseen sitä kun ihminen kiipeää tuolille, tuolilta alas, tuolille, tuolilta alas tai jotain muuta. Minun äitini on monta kertaa kertonut miten tylsää oli taaperovaiheessa, ja ei ole minua lainkaan loukannut. Ihan samalla lailla itsekin olin kuolla tylsyyteen kun lapset olivat pieniä. Vähitellen he oppivat perheen tavoille ja oppivat lukemaan ja tulevat siihen kainaloon oman kirjansa kanssa. Sitten voi käydä heidän kanssaan kivoja keskusteluja. Lasten kuuluu oppia leikkimään ennen kaikkea toisten lasten kanssa, ei aikuisten kanssa. Aikuisten kanssa paljon leikkivistä lapsista tulee aivan sekoja, koska he ovat saanneet teennäistä seuraa. Suosittelen ap:lle useampien lasten tekemistä.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:52"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 08:47"]

Lapsi on 1,5-vuotias. En vain viihdy lapsen kanssa erityisesti. Olen luonteeltani vetäytyvä ja viihdyn parhaiten aikuisten juttujen parissa. Nautin hiljaisuudesta ja kirjan lukemisesta, netissä pyörimisestä. Lapsen kanssa touhuaminen ei vain ole minun juttuni.

ap

[/quote]

Tilanne muuttuu kun lapsi kasvaa. Olen rakastanut lastani hänen syntymästään asti, mutta alle kolmevuotiaana hän ei ollut kovin hyvää seuraa. Nyt kun lapseni on viisivuotias, hänen kanssaan on oikeasti mukava viettää aikaa, eikä se vaadi enää niin paljon jaksamista ja tahdonvoimaa. Tunteesi ovat täysin normaaleja.

[/quote]

Kiitos tästä. Näin haluankin uskoa. Mukava kuulla, etten ole outo tuntemuksineni, vaan meitä on muitakin.

ap

Ap, olet aivan normaali! Pikkulapset nyt ovat vielä kehityksessä niin alussa että vanhempien tehtävä on siinä kohtaa kasvattaa ja kehittää, parin vuoden kuluttua touhuavat jo omiaan ja saat lukea kirjoja rauhassa. Onhan se oma puolisokin aika usein tylsä, mutta sitä silti rakastaa ja sen kanssa haluaa olla!

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:08"]

Anteeks mutta miksi sä olet hankkinut lapsen?

[/quote]

Hyvä kysymys. Olen aina pitänyt lapsista ja hoitanutkin niitä paljon. Hoitaessa tietysti oli se tunne, mikä on varmasti monille tuttu työpäivän loppupuolelta kun olisi jo mukava päästä kotiin. Oletin, että oman lapsen kohdalla näin ei olisi, mutta kyllä vaan on. 

Luulen, että sellaiset isommat lapset kuten alakoululaiset olisivat enemmän minun juttuni. Olisi keskustelua, mutta myös itsenäistä tekemistä samassa tilassa. Sellaisia me olemme mieheni kanssa. Tykkäämme ola kotona, samassa huoneessa, mutta omissa touhuissamme. Ruoka-aikoina sitten kokoonnumme saman pöydän ääreen ja siinä meneekin helposti tunti tai pari kun jäämme keskustelemaan asioista ja kuulumisista. Lapsemme epäilemättä oppii tähän meidän perheen tapaan, mutta siihen menee vielä useampi vuosi. Odottelu siis jatkuu.

ap
[/quote]

Isommat lapset ei todellakaan ole hiljaisia. Niidenkin kanssa pääsee tekemään koko ajan jotain. Tylsiä hetkiä on, mutta itse olen joka hetkestä kiitollinen. Lapsi ei välttämättä ole aina siinä.

Oletko masentunut?

Itse ainakin masennuksessa olin tosi tylsistynyt ja malttamaton. En nähnyt iloa.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia, itse vietin parhaita aikoja pienten lasten kanssa kotona, 3kpl kahden vuoden ikäeroilla. Saunaan ulkoa tulon jälkeen, vesipaljuun leikkimään, metsäretkiä ym. Myönnän, että olen yksinkertainen ja pidän yksinkertaisista asioista, siksi nautin kotona olemisesta. En kokenut sitä työnä, vaikka sairastelimme todella paljon silloinkin jo. Murrosikäisten kanssa taas on nahkeampaa, mutta hyvät välit on edelleen kaikkiin poikiin.

Mitäs ap teet jos lapsi ei satukaan olemaan sun luontoinen rauhallinen lueskelija, vaan on vaikka erittäin aktiivinen ja äänekäs tapaus? Sulle koettaa lukurauha silloin ehkä reilun 10 vuoden päästä, kun lapsi alkaa juosta enemmän ulkona kavereiden kanssa... 

Ovathan pienet lapset tylsää seuraa. Se on yksi syy siihen, miksi minulla ei lapsia olekaan. Viihdyn omassa seurassani ja muiden aikuisten seurassa paljon paremmin. Vanhempi on kuitenkin jo valintansa tegnyt.

Minäkään en ole tippaakaan pikkulapsi-ihminen. Mielelläni olisin omassa rauhassani, mutta toki puuhailen lapsen kanssa. Silloin kun lapsi oli pieni niin pyrin siihen ettei kykitty kaksin kotona, kyllästyin kuoliaaksi. Nyt hän on kohta 4.5v ja minusta on ihan mukavaa puuhata nyt hänen kanssaan. Voidaan käydä teatterissa, kävelyillä, kahviloissa, siivoilla yhdessä pihaa ja kotia yms. Mutta kyllä sen taaperon kanssa oli niiiiiin puuduttavaa! Lapsi kasvaa nopeasti! :)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:04"]

Suosittelen ap:lle useampien lasten tekemistä.

[/quote]

Joo tai sitten jos yhdenkin kanssa tiukkaa niin opettaa sen lapsen itsekseen viihtymään. Meidän 4.5v leikkii kyllä itsekseen ja tietää minkälaiseen puuhaan saa vanhemmat mukaan. Pelataan esim pelejä, opetellaan lukemaan, retkeillään yms. Kyllä päiväkodissa saa leikkiä kavereiden kanssa. Yhden ison lapsen kanssa on suhteellisen harmonista! Samaa en voi sanoa tuttavaperheistä joissa on pari lasta parin vuoden ikäerolla. Se on ihan eri tavalla sitä lasten ehdoilla menemistä. Ja todellakaan ne sisarukset eivät välttämättä tee keskenään mitään, vaan siinä sitten jakaudut kahdelle lapselle ja tarpeita onkin tuplat.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:11"]

Me ihmiset ollaan niin erilaisia, itse vietin parhaita aikoja pienten lasten kanssa kotona, 3kpl kahden vuoden ikäeroilla. Saunaan ulkoa tulon jälkeen, vesipaljuun leikkimään, metsäretkiä ym. Myönnän, että olen yksinkertainen ja pidän yksinkertaisista asioista, siksi nautin kotona olemisesta.

[/quote]Tämä kyllä selittäisin, miksi ihmiset ovat tässä asiassa erilaisia. Minä en ole yksinkertainen ihminen, enkä pidä yksinkertaisista asioista. -37