Lue keskustelun säännöt.
Lapsen kanssa on tavattoman tylsää, muita?
07.05.2015 |
Rakastan lastani paljon, mutta hänen hereillä ollessaan huomaan ajattelevani, että kunpa pääsisimme pian lähtemään päiväkotiin, kunpa hän pian menisi päiväunille tai nukkumaan, kunpa mies tulisi pian kotiin. Pienen lapsen leikittäminen ja perään katsominen ei vain ole minun juttuni. Tuntuu työltä.
Onko muilla samanlaisia ajatuksia?
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:52"]
Lapsi on 1,5-vuotias. En vain viihdy lapsen kanssa erityisesti. Olen luonteeltani vetäytyvä ja viihdyn parhaiten aikuisten juttujen parissa. Nautin hiljaisuudesta ja kirjan lukemisesta, netissä pyörimisestä. Lapsen kanssa touhuaminen ei vain ole minun juttuni.
[/quote]
Miksi hitossa olet sitten hankkinut lapsen??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tunne todennäköisesti muuttuu, kun lapsi kasvaa!
Mulla on 8-vuotias poika, jonka kanssa on tosi mukava olla
ja puuhata kaikenlaista. Pienempi on 2-vuotias ja hänenkin
kanssaan on välillä aidosti kivaa, mutta onhan se välillä
enemmän työtä ja joskus tylsääkin hänen kanssaan.
Odota siis, kun lapsi kasvaa, palkitsevia puolia vuorovaikutuksessa
alkaa tulla enemmän ja enemmän!
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:52"]
Lapsi on 1,5-vuotias. En vain viihdy lapsen kanssa erityisesti. Olen luonteeltani vetäytyvä ja viihdyn parhaiten aikuisten juttujen parissa. Nautin hiljaisuudesta ja kirjan lukemisesta, netissä pyörimisestä. Lapsen kanssa touhuaminen ei vain ole minun juttuni.
[/quote]
Miksi hitossa olet sitten hankkinut lapsen??
[/quote]
Itse mietin lähinnä että miksi ne hankkivat lapsIA jotka suhtautuvat intohimoisesti vauvoihin ja taaperoihin ja isommat jäävätkin sitten hunningolle. Itse en tosiaan ole vauva- ja taaperoihminen, minusta on ihanaa OPETTAA ja KASVATTAA lasta ja nähdä persoonan kasvua. Vauvat vaan on, ja taaperot on vaan vahdittavia. Useimmat silti tekee "vauvakuumeeseen" lapsen, joka onkin se pieni tosi pienen hetken. Minä tein lapsen, koska halusin LAPSEN, en vauvaa tai taaperoa. Ne vuodet on onneksi jo takanapäin.
Onneksi ei ole ikinä tuntunut tuolta. Nautin kovasti lasteni kanssa touhuamisesta.
Minusta pikkuvauva-aika oli tylsintä, vaikka kävin vauvamuskarissa, äiti-lapsi-jumpissa, vauvauinnissa etc, silti päivät tuntuivat tuhottoman pitkiltä. Nyt, kun lapsi 1,5v, tuntuu et hänen kanssaan voi tehdä jo palhon enemmän ja saa seuraakin, itsestä se on kiinni. Apn pitää tajuta, et entinen elämä on ohi lapsen tullessa taloon. Et voi syödä ja säästää kakkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:26"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:16"]
Minäkään en ole tippaakaan pikkulapsi-ihminen. Mielelläni olisin omassa rauhassani, mutta toki puuhailen lapsen kanssa. Silloin kun lapsi oli pieni niin pyrin siihen ettei kykitty kaksin kotona, kyllästyin kuoliaaksi. Nyt hän on kohta 4.5v ja minusta on ihan mukavaa puuhata nyt hänen kanssaan. Voidaan käydä teatterissa, kävelyillä, kahviloissa, siivoilla yhdessä pihaa ja kotia yms. Mutta kyllä sen taaperon kanssa oli niiiiiin puuduttavaa! Lapsi kasvaa nopeasti! :)
[/quote]
On se nelisen vuotta kyllä aika saakutin pitkä aika. 48 kuukautta, 208 viikkoa, 4380 päivää. Surullista, jos joku kokee että sellainen ajanjakso menee nopeasti. Useimmille kun se 4 vuotta on vähintään 5% koko eliniästä.
[/quote]
Neljässä vuodessa 4380 päivää? Suosittelen laskemaan uudestaan :D
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:11"]
Mitäs ap teet jos lapsi ei satukaan olemaan sun luontoinen rauhallinen lueskelija, vaan on vaikka erittäin aktiivinen ja äänekäs tapaus? Sulle koettaa lukurauha silloin ehkä reilun 10 vuoden päästä, kun lapsi alkaa juosta enemmän ulkona kavereiden kanssa...
[/quote]
On minulla nytkin lukurauha, kuten kerroin, minulla ja miehellä on paljon omaa aikaa. Siitä ei nyt ollut kyse, vaan siitä kuinka koen lapsen kanssa yhdessä vietetyn ajan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:59"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:08"] Anteeks mutta miksi sä olet hankkinut lapsen? [/quote] Hyvä kysymys. Olen aina pitänyt lapsista ja hoitanutkin niitä paljon. Hoitaessa tietysti oli se tunne, mikä on varmasti monille tuttu työpäivän loppupuolelta kun olisi jo mukava päästä kotiin. Oletin, että oman lapsen kohdalla näin ei olisi, mutta kyllä vaan on. Luulen, että sellaiset isommat lapset kuten alakoululaiset olisivat enemmän minun juttuni. Olisi keskustelua, mutta myös itsenäistä tekemistä samassa tilassa. Sellaisia me olemme mieheni kanssa. Tykkäämme ola kotona, samassa huoneessa, mutta omissa touhuissamme. Ruoka-aikoina sitten kokoonnumme saman pöydän ääreen ja siinä meneekin helposti tunti tai pari kun jäämme keskustelemaan asioista ja kuulumisista. Lapsemme epäilemättä oppii tähän meidän perheen tapaan, mutta siihen menee vielä useampi vuosi. Odottelu siis jatkuu. ap [/quote] Isommat lapset ei todellakaan ole hiljaisia. Niidenkin kanssa pääsee tekemään koko ajan jotain. Tylsiä hetkiä on, mutta itse olen joka hetkestä kiitollinen. Lapsi ei välttämättä ole aina siinä.
[/quote]
En ole kertonut kaipaavani hiljaisuutta. Isomman lapsen kanssa tekeminen on kuitenkin varmaan mielekkäämpää kuin 1,5-vuotiaan kanssa tekeminen.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:00"]
Oletko masentunut?
[/quote]
En ole masentunut, en vain viihdy pienen lapsen kanssa. Se ei ole minulle tyypillistä olemista.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:04"]
Suosittelen ap:lle useampien lasten tekemistä.
[/quote]
Joo tai sitten jos yhdenkin kanssa tiukkaa niin opettaa sen lapsen itsekseen viihtymään. Meidän 4.5v leikkii kyllä itsekseen ja tietää minkälaiseen puuhaan saa vanhemmat mukaan. Pelataan esim pelejä, opetellaan lukemaan, retkeillään yms. Kyllä päiväkodissa saa leikkiä kavereiden kanssa. Yhden ison lapsen kanssa on suhteellisen harmonista! Samaa en voi sanoa tuttavaperheistä joissa on pari lasta parin vuoden ikäerolla. Se on ihan eri tavalla sitä lasten ehdoilla menemistä. Ja todellakaan ne sisarukset eivät välttämättä tee keskenään mitään, vaan siinä sitten jakaudut kahdelle lapselle ja tarpeita onkin tuplat.
[/quote]
Halusimme vain yhden lapsen eikä meille ole enempää tulossa. Sisaruksista ei siis tule olemaan seuraa, eikä myöskään vaivaa. Meillä on nytkin ihan harmonista kyllä. Lapsi on helppo ja iloinen tapaus.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:26"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:52"]
Lapsi on 1,5-vuotias. En vain viihdy lapsen kanssa erityisesti. Olen luonteeltani vetäytyvä ja viihdyn parhaiten aikuisten juttujen parissa. Nautin hiljaisuudesta ja kirjan lukemisesta, netissä pyörimisestä. Lapsen kanssa touhuaminen ei vain ole minun juttuni.
[/quote]
Miksi hitossa olet sitten hankkinut lapsen??
[/quote]
Vastaus löytyy keskustelusta jo aiemmin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ota lapsi mukaan tekemään kotihommia: leipomaan, siivoomaan, laittamaan ruokaa. Jo pienikin osaa ja oppii! Meillä pikku tirrien kanssa leivottiin karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapsi seisoi penkillä (alasti!) ja pesi astioita (muovikippoja ja teräksisiä desin mittoja, muovisia pullonkorkkeja, pikku lusikoita...), ja pyyhki omalla pikku rievulla pölyjä ja kopisteli pikku liinoja yms pikkuista mukana oloa! Pihalla haravoitiin yhdessä, lapsilla omat lehtiharavat ja pikkuinen kottikärry. Vähän aikaa jaksoivat, sitten alkoi omat hulinat, joita aikani seurasin haravoidessani, sitten vaihdettiin tekemään jotain muuta.
Annoin lasten leikkiä keittiössä tyhjentämässäni alakaapissa, paikassa, joka ei ole lieden lähellä. Huomasin, että kun antaa touhuta ja etsii sopivia tavaroita leikkeihin, niin lapsi viihtyy paljon paremmin, kuin jos tarvitsi koko ajan olla kieltämässä jostain.
Ap, jätä nyt ne tietsikat ja kännykät, ja satsaa aikaa lapseen!!! Hän on vain vähän aikaa siinä jaloissasi, ja kun kasvaa, tajuat liian myöhään, mitä menetit ja alat silloin kaipamaan takaisin menettämääsi aikaa!!!
Vie lapsi eväsretkelle puistoon, metsään rannalle, ja kerro kaikkea luonnosta, mitä näette. Opeta lasta leikin varjolla. Juokse hippaa, piilosilla oloa, piip-rusinaa, avaimenpiilotusta...
EI OLE TYLSÄÄ!!!!!
Ap, tunnistan samoja tunteita itsessäni, ehkä en ihan yhtä vahvasti, mutta kuitenkin. Ja uskon, sekä vähän jo tiedän, että tilanne helpottuu, kun lapsi kasvaa. Itselleni vaikein oli pimeä talvi 1,5v kanssa. Kevät ja 2-vuotias ovat jo paljon helpompia.
Eli tsemppiä jaksamiseen nyt. Koita keksiä tekemistä joka molemmista kivaa, ja tietenkin saada sitä omaa aikaa välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:42"]
Ota lapsi mukaan tekemään kotihommia: leipomaan, siivoomaan, laittamaan ruokaa. Jo pienikin osaa ja oppii! Meillä pikku tirrien kanssa leivottiin karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapsi seisoi penkillä (alasti!) ja pesi astioita (muovikippoja ja teräksisiä desin mittoja, muovisia pullonkorkkeja, pikku lusikoita...), ja pyyhki omalla pikku rievulla pölyjä ja kopisteli pikku liinoja yms pikkuista mukana oloa! Pihalla haravoitiin yhdessä, lapsilla omat lehtiharavat ja pikkuinen kottikärry. Vähän aikaa jaksoivat, sitten alkoi omat hulinat, joita aikani seurasin haravoidessani, sitten vaihdettiin tekemään jotain muuta.
Annoin lasten leikkiä keittiössä tyhjentämässäni alakaapissa, paikassa, joka ei ole lieden lähellä. Huomasin, että kun antaa touhuta ja etsii sopivia tavaroita leikkeihin, niin lapsi viihtyy paljon paremmin, kuin jos tarvitsi koko ajan olla kieltämässä jostain.
Ap, jätä nyt ne tietsikat ja kännykät, ja satsaa aikaa lapseen!!! Hän on vain vähän aikaa siinä jaloissasi, ja kun kasvaa, tajuat liian myöhään, mitä menetit ja alat silloin kaipamaan takaisin menettämääsi aikaa!!!
Vie lapsi eväsretkelle puistoon, metsään rannalle, ja kerro kaikkea luonnosta, mitä näette. Opeta lasta leikin varjolla. Juokse hippaa, piilosilla oloa, piip-rusinaa, avaimenpiilotusta...
EI OLE TYLSÄÄ!!!!!
[/quote]
Keittiö- ja pihahommat aiheuttavat aivan samaa kellon vilkuilua kuin lapsen kanssa olo. Eivät ole minun juttujani. Äitiysloma meni kivasti, silloin vauva nukkui paljon ja sain graduni valmiiksi. Lasta ei tarvinnut viihdyttää ja minä pystyin pohdiskelemaan grauani vaikkapa imettäessäni. Olen vain enemmän pohtivaa ja ajattelevaa kuin tekevää sorttia. Keskusteluyhteyden syntyminen lapsen kanssa on varmasti enemmän minulle sopivaa aikaa.
Lapsi on nytkin mukana kodin pakollisissa askareissa, mutta tunteeni on silti sama. Odotan vain, että ilta tulee ja lapsi on nukkumassa ja kotityöt hoidettuna, jotta saan rauhassa uppoutua omiin juttuihini.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:42"]
Ota lapsi mukaan tekemään kotihommia: leipomaan, siivoomaan, laittamaan ruokaa. Jo pienikin osaa ja oppii! Meillä pikku tirrien kanssa leivottiin karjalanpiirakoita ja pullaa. Lapsi seisoi penkillä (alasti!) ja pesi astioita (muovikippoja ja teräksisiä desin mittoja, muovisia pullonkorkkeja, pikku lusikoita...), ja pyyhki omalla pikku rievulla pölyjä ja kopisteli pikku liinoja yms pikkuista mukana oloa! Pihalla haravoitiin yhdessä, lapsilla omat lehtiharavat ja pikkuinen kottikärry. Vähän aikaa jaksoivat, sitten alkoi omat hulinat, joita aikani seurasin haravoidessani, sitten vaihdettiin tekemään jotain muuta.
Annoin lasten leikkiä keittiössä tyhjentämässäni alakaapissa, paikassa, joka ei ole lieden lähellä. Huomasin, että kun antaa touhuta ja etsii sopivia tavaroita leikkeihin, niin lapsi viihtyy paljon paremmin, kuin jos tarvitsi koko ajan olla kieltämässä jostain.
Ap, jätä nyt ne tietsikat ja kännykät, ja satsaa aikaa lapseen!!! Hän on vain vähän aikaa siinä jaloissasi, ja kun kasvaa, tajuat liian myöhään, mitä menetit ja alat silloin kaipamaan takaisin menettämääsi aikaa!!!
Vie lapsi eväsretkelle puistoon, metsään rannalle, ja kerro kaikkea luonnosta, mitä näette. Opeta lasta leikin varjolla. Juokse hippaa, piilosilla oloa, piip-rusinaa, avaimenpiilotusta...
EI OLE TYLSÄÄ!!!!!
[/quote]
Sori, annoin vahingossa yläpeukun, kun piti antaa alapeukku.
Älä väkisin leikitä. Kyllä hän ihan itsekin leikkii ja etenkin jos on pk:ssa niin saa sitä tarpeeksi siellä. Ota arkeen mukaan auttamaan kotitöissä. Kannusta omaan leikkiin: paperi ja kynät eteen, rakentelemaan legoja ym
No kyllä se työstäkin käy. Itse olen yrittänyt kehittää mahdollisimman mukavaa ajanvietettä arkipäiviim, eihän se lapsikaan vaan sisällä viihdy... ollaan käyty uimassa ja shoppailemassa ja hoplopissa yms.
Menee aika nopeammin ja kaikilla on kivaa
Miksi teet sellaista mistä et tykkää? Tehkää sellaista mistä tykkäät, esim ulos retkelle tai lenkille, tai sinä leivotaan ja lapsi seurailee vieressä. Vai mitä sä haluisin tehdä?
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 08:44"]
Miksi teet sellaista mistä et tykkää? Tehkää sellaista mistä tykkäät, esim ulos retkelle tai lenkille, tai sinä leivotaan ja lapsi seurailee vieressä. Vai mitä sä haluisin tehdä?
[/quote]
Haluaisin lukea ja olla rauhassa. Sepä se.
ap
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:16"]
Minäkään en ole tippaakaan pikkulapsi-ihminen. Mielelläni olisin omassa rauhassani, mutta toki puuhailen lapsen kanssa. Silloin kun lapsi oli pieni niin pyrin siihen ettei kykitty kaksin kotona, kyllästyin kuoliaaksi. Nyt hän on kohta 4.5v ja minusta on ihan mukavaa puuhata nyt hänen kanssaan. Voidaan käydä teatterissa, kävelyillä, kahviloissa, siivoilla yhdessä pihaa ja kotia yms. Mutta kyllä sen taaperon kanssa oli niiiiiin puuduttavaa! Lapsi kasvaa nopeasti! :)
[/quote]
On se nelisen vuotta kyllä aika saakutin pitkä aika. 48 kuukautta, 208 viikkoa, 4380 päivää. Surullista, jos joku kokee että sellainen ajanjakso menee nopeasti. Useimmille kun se 4 vuotta on vähintään 5% koko eliniästä.