2 vuotta koronaa - mitä sinulta on jäänyt tekemättä?
Nyt kun katsot taaksepäin, mitkä on isoimpia/tärkeimpiä asioita mitkä on koronan takia jääneet toteuttamatta omassa elämässäsi? Mitä tänä aikana olisi suunnitelmiesi mukaan pitänyt tapahtua jos koko pandemiaa ei olisi tullutkaan?
Kommentit (563)
Lomareissut,joka kesäinen Virossa käynti,parin kk:n välein käyty Haaparannassa ostoksilla normaaliaikoina ja yleensä oltu siellä myös yötä,nyt ei kahteen vuoteen ole sitäkään iloa ollut.Kylpyläreissut jääneet.Ravintola ruokailut isolla ystävä joukolla.Monet synttärit ja häät jääneet juhlimatta.Ystävien tapaaminen vähentynyt minimiin.Jäljellä on tylsyys,lihominen,kuoleman halu.Ikävää pelottelua ja koronaa vain joka tuutista ja mediasta tulee. Elämänhaluttomuus/ilottomuus sitä myöden taattu ihmiselle jolla on taipumista melankoliaan.Toivottomalta ja ankealta tulevaisuus näyttää!
Sairastin koronan alkajaiseksi, muutoin ei ole vaikuttanu koska olisin peiton alla muutoinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että ne jotka rajoituksia eniten kannattavat ja meuhkaavat, ovat niitä jotka eivät muutenkaan liikkuisi kodin ulkopuolella tapahtumissa, tai joutuisi perumaan lapsen ristiäisiä, omia hääjuhlia, luopumaan tärkeästä sosiaalista elämää tuovasta harrastuksesta ym. ym. Heillä kun ei ole mitään menetettävää, vaan elämä jatkuu samanlaisena rajoituksista huolimatta.
Itsestäni ainakin tuntuu pahalta, kun äiti suree sitä, että isä ei nähnyt lapsen ensimmäisiä sydämenlyöntejä, tai jäi juhlimatta lapsen ylioppilasjuhlat, jotka ovat vain kerran elämässä.Jännä ajattelutapa. Itse ajattelen asian niin, että ihminen, joka ei ole aina saanut kaikkea nenän eteen liian helpolla, osaa suhtautua rauhallisesti myös rajoituksiin. Vastoinkäymiset nimittäin kasvattavat.
Tässäkin maassa suurin osa ahdistuksesta johtuu siitä, että hetimullekaikkinytjahelposti ei ihan toimikaan.
Jos aikuisten oikeasti ajatellaan, niin elävä terve lapsi kyllä korvaa sen, että mies näkee heti kuitenkin myöhemmin pikkuisen. Ei tarvitse tulla rintamalta toinen hiha tyhjänä lasta katsomaan.
Samoin ylppärit ja häät. Onko ne isot pirskeet siinä se tärkein? Taitaa eniten v*tuttaa, ettei kaikki turhat kutsutut kanna lahjoja. Onnitella voi ilman juhlia ja juhlia voi pienellä porukalla.
Ristiäiset taas. Kummit ja isovanhemmat, mihin muita edes tarvitaan. No, tietysti someen. Siellähän se elämä pitää aina esitellä...
Sopeutuuhan sitä ihminen mihin tahansa tarvittaessa. Olen silti aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että on se latistavaa, että kerran elämässä -tapahtumat menevät ohi. Ei ne maailmaa kaada tosin.
Ne, joilla ei ole mitään tai ovat kokeneet kovia aiemmin, saattavat olla tyytyväisiäkin, että muutkin joutuivat nyt luopumaan asioista. Yleensäkin ihmisillä on aina tapa ryhtyä kiivaasti puolustamaan oikeuksiaan silloin, kun osuu omaan elämään kunnolla. Jos taas itseä ei niin koske, niin eipä juuri kiinnostakaan, eikä asetuta muiden asemaan.
-Kavereita on tullut nähty paljon vähemmän kuin aiemmin.
-Yksi matka ja kaksi konserttia peruuntuivat.
- Liikuntaharrastus on välillä jäissä, kuten juuri nyt taas.
- Leffoihin ei ole montaa kertaa päästy.
- Juhlia on peruuntunut, mm. hyvä ystävän häät.
- Tyttären penkkarit ilmeisesti siirtyvät.
Vierailija kirjoitti:
Olen ilmeisen poikkeava ja varmaan tulee alapeukkuja, mutta vastaan, että lähinnä on jäänyt juomatta noin 75 kunnon känniä ja polttamatta useampi sata röökiä. Samoin on jäänyt maksamatta vuokria noin 10 tonnin edestä.
Lopetin tupakanpolton, kun korona alkoi. Ihan vaan siitä syystä, että pandemian alkuvaiheessa tupakoivien astmaatikkojen luultiin suurin piirtein kuolevan viruksen saatuaan. Samalla lopetin myös alkoholin käytön, koska ei huvittanut lipitellä viiniä ilman röökiä.
Kun olin noista em. tavoista päässyt, alkoi häiritsemään todella paljon alakerran juoppopariskunnan ja remminsä jatkuva röökinpoltto ja meuhkaaminen. Valitin isännöitsijälle ja se auttoi hetken, mutta alkoi pian uudestaan. Ärsytti niin paljon, että päätin ostaa oman asunnon. Löysin isomman ja paremman asunnon kauempaa keskusta, mutta hyvien kulkuyhteyksien varrelta. Maksan asunnosta lainaa ja vastiketta kuukaudessa pari sataa vähemmän kuin maksoin vuokraa.
Jossain vaiheessa tuntui, että on vähän tekemisen puute ja ehdotin työnantajalleni, että voisin suorittaa työn ohessa uuden tutkinnon. Se sopi ja sain tutkinnon valmiiksi joulukuussa. Jo aiemmin, kun valmistuminen oli selvää, sain reilun palkankorotuksen uuden vaativamman työn takia.
Ymmärrän kyllä, että isolle osalle ihmisistä korona on tuonut elämään paljon negatiivista, mutta on meitäkin, joille tämä kummallinen aika on mahdollistanut ison muutoksen hyvään.
Sä kuulut selkeästi korona-ajan voittajiin. Hieno homma! Itse olen myös taloudellisesti paremmin voiva. Säästöön on jäänyt tuplaten rahaa, kuin ennen koronaa. Käyttötililläkin on koko ajan satoja euroja. On jäänyt viihteilyt ja ravintoloissa syömiset 75% vähemmälle. Onneksi talvet ovat pitkiä, pimeitä ja kylmiä, niin kestää paremmin kotona pyörimisen.
Tietty yksinäisyys on välillä ankeaa, kun sosiaalinen elämä on kutistunut. Mutta tilin saldo tuo turvallisuuden tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- en ole päässyt tapaamaan perhettäni Suomeen kun se olisi ollut toivottavaa (pari merkkipäivää/perhejuhlaa ovat jääneet välistä, tästä tuli hyvin ulkopuolinen ja surullinen olo ☹️)
- en saanut ottaa miestäni mukaan vauvamme ultraäänitutkimukseen katsomaan ensimmäisiä sydämenlyöntejä tai selvittämään vauvan sukupuolta
- en saanut viettää aikaa mieheni ja vauvani kanssa yhdessä sairaalassa synnytyksen jälkeen; mies ei saanut tulla katsomaan meitä edes negatiivisen koronatestiin turvin
Tässä nyt muutama isompi juttu.. tarvitseeko erikseen edes mainita miten minua inhottaa ihmiset, jotka ylistävät koronarajoituksia ja -kieltoja olivat ne sitten miten kohtuuttomia ja epäinhimillistä tahansa.. Monet elämän merkittävät hetket ovat näiden vuoksi jääneet kokematta. Niin surullista.
Mä olen huomannut, että rajoituksia kannattavat fanaattisesti itsekin rajoittuneet, tylsät, lähes syrjäytyneet ihmiset. Ihmiset joiden mielestä käynti kylällä kerran viikkoon on elämys, eivät koskaan pidä hauskaa tai nauti elämästä eivätkä halua, että muutkaan nauttii. Joku jopa kommentoi johonkin ketjuun, että joitain rajoituksia voisi pitää pysyvästi vaikka korona joskus loppuisikin. Siis wtf?? Näiden ihmisten paikka on P-Korea.
Mikä sinä olet määrittelemään mikä kenenkin mielestä on hauskan pitämistä ja elämästä nauttimista? Taidat olla aika nuori tai muuten vain omaat aika suppean näkemyksen ympäröivään maailmaasi.
Olen 49v. Toisaalta voi sanoa, että aika nuori😊 Ainakin liian nuori istumaan vain kotona. Ja kyllä, nautin myös luonnossa kulkemisesta ja koti-illoista, mutta eivät ne nyt riitä elämän sisällöksi suurimmalle osasta ihmisiä. Ja sekin askarruttaa, kun nyt on paljon pikkulapsia, jotka eivät ole eläessään nähneet vieraita ihmisiä ilman maskia.
Nuori et ole millään mittarilla, mutta ilmeisen kypsymätön kyllä. Suurin osa suomalaisista asuu muualla kuin ns. ruuhkasuomessa ja elämän sisältö koostuu todellakin mm. luonnossa kulkemisesta, käsitöistä, pihatöistä, lukemisesta, hiihtämisestä, marjastamisesta jne. ja sitten tosiaan vaikka kerran viikossa lähdetään isompaan kauppakeskukseen tms. ja se on ihan riittävää.
Rajoituksista meuhkaavat ovat ihan kuin rokottamattomat, pieni ja äänekäs uhriutuva porukka. Käyttäisit sinäkin tämän eristysajan itsesi kehittämiseen sen sijaan, että arvioit, mikä muiden mielestä on hyvää elämää.
Ja lapsista sen verran, että ne tottuu ja sopeutuu. Ei maskit merkitse niille mitään, aikuisille kyllä.
Muuten samaa mieltä, mutta rokottamattomia on taas turha niputtaa mihinkään omaan lokeroon. Melko ahdas on ihmisen mieli, jos ei hahmota, että heissä on ihan samalla lailla yksilöitä, kuin rokotetuissa. Tai naisissa. Tai laulajista. Tai ranskalaisissa. Jos joukosta yksi tai muutama mölyää, ei se tarkoita kaikkia.
Sori, taisi osua arkaan paikkaan. Ne, joille asia ei ole henkilökohtainen ymmärtävät varmasti, että useimmiten kun puhutaan jostain porukasta on sisällä heterogeeninen joukko. Rajoituksista meuhkaavissa on ihan varmasti samalla lailla yksilöitä, joista osa vastustaa esim. baarirajoituksia, mutta heille on herttaisen yhdentekevää, jos lasten harrastuspaikat laitetaan kiinni.
Ei mitään. Päinvastoin, olen voinu tosi hyvin. Etä työt sujuu ja saanu itseni elämäni kuntoon.
säästänyt rahaakin varmaan 4000€ polttoainekuluissa. ( työmatkat )
Pietarin futisreissu jäi tekemättä.
Välillä on ollut kuukausia jolloin en ole nähnyt ketään läheisiäni. Olen perussairas ja minulla on ollut mahdollisuus pysyä eristyksissä kun taas läheisilleni se ei ole ollut mahdollista. On koettu että kontaktien välttämisessä on enemmän pointtia kun minulla on mahdollisuus olla arjessa muutenkin ilman kontakteja.
Olen ollut tällä viikolla hyvin iloinen puolison lomautusilmoituksesta, koska puoliso saa tauon ihmisiä vilisevästä lähityöstä ja voidaan pian palata normaalimpaan elämään ainakin hetkeksi.
Yksi joulu vietettiin karanteenissa kun lapset sairastuivat koronaan. Muuten olen tehnyt ihan samoja asioita kuin ennenkin. Ei ole rajoittanut mitenkään. Ihan pystyy normaalia elämää viettämään. Rajoitukset ovat päänsisäisiä. Ei täällä juuri mitään oikeasti rajoiteta.
Kuntosalilla en ole käynyt kahteen vuoteen. Monta keikkaa ja konserttia on peruttu tai siirretty moneen otteeseen. Festareita ei ole ollut kahteen kesään. Teatterissa ja leffassa olisin halunnut käydä, näytöksiä on peruttu ja leffaliput on vanhentuneet laatikossa. Missään matkoilla ei ole käyty, Suomessa sentään vähän matkusteltu kesällä, mutta päiväreissuilla vaan, ei hotelliyöpymisiä. Synttäreitä ei ole voitu kunnolla juhlia, esim. pyöreitä piti viettää hyvin pienesti.
Ne, jotka sanoo, ettei korona ole vaikuttanut mitenkään omaan elämään, tuntuu hyväksyvän tilanteen. Olen introvertti, mutta inhoan silti ikuiselta tuntuvia rajoituksia ja määräyksiä.
Enpä ole paljosta jäänyt paitsi… opiskellut tutkinnon osaksi etänä, myynyt asunnon ja muuttanut (tämä olisi ollut muun hässäkän ohella haastavaa), ulkoillut ja liikkunut kiitettävästi.
Vierailija kirjoitti:
Pietarin futisreissu jäi tekemättä.
Monelta ei jäänyt ja toivatkin sieltä tuliaisena koronan :D
Kesällähän oli tosi kivaa syyttää futisturisteja siitä, ettei koronasta päästy vieläkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin, että ne jotka rajoituksia eniten kannattavat ja meuhkaavat, ovat niitä jotka eivät muutenkaan liikkuisi kodin ulkopuolella tapahtumissa, tai joutuisi perumaan lapsen ristiäisiä, omia hääjuhlia, luopumaan tärkeästä sosiaalista elämää tuovasta harrastuksesta ym. ym. Heillä kun ei ole mitään menetettävää, vaan elämä jatkuu samanlaisena rajoituksista huolimatta.
Itsestäni ainakin tuntuu pahalta, kun äiti suree sitä, että isä ei nähnyt lapsen ensimmäisiä sydämenlyöntejä, tai jäi juhlimatta lapsen ylioppilasjuhlat, jotka ovat vain kerran elämässä.Jännä ajattelutapa. Itse ajattelen asian niin, että ihminen, joka ei ole aina saanut kaikkea nenän eteen liian helpolla, osaa suhtautua rauhallisesti myös rajoituksiin. Vastoinkäymiset nimittäin kasvattavat.
Tässäkin maassa suurin osa ahdistuksesta johtuu siitä, että hetimullekaikkinytjahelposti ei ihan toimikaan.
Jos aikuisten oikeasti ajatellaan, niin elävä terve lapsi kyllä korvaa sen, että mies näkee heti kuitenkin myöhemmin pikkuisen. Ei tarvitse tulla rintamalta toinen hiha tyhjänä lasta katsomaan.
Samoin ylppärit ja häät. Onko ne isot pirskeet siinä se tärkein? Taitaa eniten v*tuttaa, ettei kaikki turhat kutsutut kanna lahjoja. Onnitella voi ilman juhlia ja juhlia voi pienellä porukalla.
Ristiäiset taas. Kummit ja isovanhemmat, mihin muita edes tarvitaan. No, tietysti someen. Siellähän se elämä pitää aina esitellä...
Sopeutuuhan sitä ihminen mihin tahansa tarvittaessa. Olen silti aiemman kirjoittajan kanssa samaa mieltä, että on se latistavaa, että kerran elämässä -tapahtumat menevät ohi. Ei ne maailmaa kaada tosin.
Ne, joilla ei ole mitään tai ovat kokeneet kovia aiemmin, saattavat olla tyytyväisiäkin, että muutkin joutuivat nyt luopumaan asioista. Yleensäkin ihmisillä on aina tapa ryhtyä kiivaasti puolustamaan oikeuksiaan silloin, kun osuu omaan elämään kunnolla. Jos taas itseä ei niin koske, niin eipä juuri kiinnostakaan, eikä asetuta muiden asemaan.
Tämä!
Hirveän vaikeaa tuntuu olevan ajatella muuta kuin sitä ikiomaa napaa. Olen nelikymppinen nainen, olen käynyt fyysisessä töissä koko ajan, eikä mulla ole täysi-ikäisyyttä lähestyviä lapsia, mutta silti tunnen sympatiaa heitä kohtaan:
- joilta on jäänyt 18-vuotispippalot pitämättä
- joiden häät on siirtyneet
- joiden työt ovat loppuneet tai joiden elinkeino on ollut vaakalaudalla esim. ravintola- ja esiintymisalalla työskentelevät
- yksinäisyyttä potevat vanhukset
Ei mitään merkittävää, mutta jotain paremmin kin toissijaista:
-Liiton vuosikokoukset ja jäsenristeilyt.
-Piipahdukset Gdanskissa ja naapurikaupungeissa.
-Anoppivierailut molempiin suuntiin ovat olleet ennen rokotuksia tauolla.
-Merkkipäiväpihvit olemme jättäneet korona-aikana väliin.
-Taloyhtiössä siirrettiin sellaista remonttia aikana ennen rokotuksia, joka olisi vaatinut rempparien käymistä joka asunnossa.
- - -
Ihan yksilötasolla vaikutukset on tälläiselle ikäihmiselle olleet minimaalisia. Etätöitä joutui harjoittelemaan; en viihtynyt.
Toivottavasti he ehtivät ottaa Jeesuksen sydämmeensä ennen kuin saivat kutsun Taivaan kotiin! Eivät sitten joudu kadotukseen ja viettämään ijäisyyttään Tulisessa Järvessä!
Sehän riippuu nyt lähinnä siitä kuinka rokottamattomat hyväksyvät oman valintansa ja siitä johtuvan kuoleman.
Rokotekriittisyys ja nanorobottihuolestuneisuus menivät jo pois muodista, bensan hinta on nyt aiheena. :D
Muuten samaa mieltä, mutta rokottamattomia on taas turha niputtaa mihinkään omaan lokeroon. Melko ahdas on ihmisen mieli, jos ei hahmota, että heissä on ihan samalla lailla yksilöitä, kuin rokotetuissa. Tai naisissa. Tai laulajista. Tai ranskalaisissa. Jos joukosta yksi tai muutama mölyää, ei se tarkoita kaikkia.