Introvertit! Miten jaksatte rupatella koko päivän?

Ainoa selviytymiskeino on vaan olla vähemmån tekemisissä ihmisten kanssa ja olla julmasti vastaamatta puhelimeen. Minua tietysti auttaa tällä hetkellä se, että ei ole lapsia ja työttömyys. Aiemmin työskentelin myyjänä ja olin todella väsynyt jatkuvasti enkä pystynyt lopulta käsittelemään enää mitään kuulemaani. Sen olen oppinut, että aikaa itselle on vain pakko järjestää ja vähentää "turhia" menoja.

En jaksakaan. Pakko viettää yleensä ruokikset omassa huoneessa, mieluiten ainakin toinen kahvitauko myös. Olen asiakaspalvelussa töissä ja jos sellaisia päiviä on, että joudun olemaan miltei koko ajan muiden seurassa myös tauoilla olen helvetin väsynyt töiden jälkeen ja koomailen vaan sohvalla kiitollisena kodin hiljaisuudesta.

Omat keinot on olla olematta parisuhteessa, lapsia en voisi kuvitella hankkivani.

Täytyy vain hyväksyä se, että poikkeaa ehkä valtaväestöstä ja ottaa hieman itsekäskin asenne oman jaksamisen takia. Yllättävän harva ymmärtää, etteivät kaikki halua olla 24/7 sosiaalisissa tilanteissa, mikä tietysti heidän mielestään vaikuttaa töykeältä tai siltä, ettei pidä vaikka heidän seurastaan.

Mietin itsekin tätä samaa ongelmaa lähes päivittäin.

Olen opetellut juttelemaan muutaman lauseen. Samat asiathan ne yleensä aina on. Työpaikalla olen kuitenkin aina se hiljaisin. Tuntuu, että se häiritsee enemmän muita kuin minua. Puhun kyllä, jos on asiaa, mutta niitänäitä en edes kaipaa. Lapseni näyttää olevan samanlainen. Ystäville olen lämmin ja saatan olla heidän seurassaan jopa puhelias.

Meillä kaikki ovat introventtejä. Meillä on aina hiljaista kotona.

Olen karsinut iltamenot minimiin, enkä yksinkertaisesti jaksa pitää yhteyttä kuin pariin läheisimpään ystävääni. Onneksi lapset kulkevat itsenäisesti harrastuksiin. Mies nyhrää illat autotallissa ja omissa jutuissaan.

Opiskelin uuden ammatin, kun en jaksanut. Aiemmin olin opettaja.

Tauoilla töissä menet vaikka vessaan hetkeksi lataamaan akkuja. Päiväkotiin voit vaikka sanoa, että jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, niin mielelläsi suoriutuisit äkkiä kotiin. Naapureille ei ole mikään pakko jutella vetoat vaikka kauheaan pissahätään.

Tuo on kyllä vaikea, kun iltaisin olisi lapsille tärkeää saada jutella vanhemman kanssa. Voitteko sopia esim että puolisosi katsoo lapsia ja että sinä saat hetken olla omassa rauhassa? Tai kuuntelet lasten jutut, laitat videon päälle ja olet omassa rauhassa jonkin aikaa? Koska kuten kakkonen sanoi, ainoa mikä auttaa on oma rauha.

Mä en vain sovi menoja kaikkiin päiviin. Pari arki-iltaa ja toinen vkl-päivä pysyn kotona. Kouluikäinen lapsi on jo oppinut, että ennenkuin äiti on la-aamuna saanut kahvia ja käynyt suihkussa, niin ennen ei kannata jutella niitänäitä.

yhdelle illalle otan vain yhden menon, tänään se on viikon ruokaostokset.

ei mua kotona mies ja lapsi ja niiden jutut haittaa, olenhan itse valinnut heidät elämääni ja miehen kanssa jutustelu on ihan rentouttavaa....tosin ei hänkään minään hölösuu ole ja osaamme olla yhdessä myös hiljaa.

Olen introvertti, mutta puhelias? Väsyn kumminkin helposti ihmisiin ja puheliaisuuteni ilmenee siten, että juttelen vieraille esim bussipysäkillä yms. Ihmettelen itsekin, että miksi näin.

Minä rupattelen päivittäin vain teinin kanssa, noh jonkun verran. Ei kauhean puhelias hänkään ole. Pari kertaa viikossa puhun puhelimessa ja kerran viikossa käyn ihmisten ilmoilla. Niin, työtön (onneksi) olen. En pystyisi IKINÄ juttelemaan päivittäin ihmisten kanssa ja siksi ei oikein järkevää työtä löydy. Toisinaan täällä kotonakin sanomme jtn. otatko kahvia, ruoka on valmista ja öitä, siinä se. Sitten toisina päivinä puhutaan enemmän. Ihanaa, kun saa olla oma itsensä, eikä tarvitse esittää mitään.

Olen ihmissuhde ammatissa ja viikonloput pyhitän itselleni ja poika menee isälleen. Ei jaksa tavata muita ihmisiä kun hyvin harvoin ja en edes kaipaa. Olen kyllä kova puhumaan mutta täytyy saada olla hiljaisuudessa paljon.