Onko ihmisen pahuus mielestäsi synnynnäistä vai kasvuympäristön tulos (nature vs. nurture)?
Tykkään katsella paljon rikosdokumentteja (erityisesti murha- ja sarjamurhaajadokkareita). Olen usein miettinyt, onko psykopatia enemmän synnynnäistä vai kasvuympäristön aikaansaannosta. Tästä on kaiketi asiantuntijapiireissäkin eriäviä näkökantoja, mutta jotenkin olen käsittänyt, että psykopaattiset piirteet olisivat kuitenkin enemmän synnynnäisiä kuin ”opittuja”. Itse jotenkin uskon tähän ”synnynnäisesti paha” ajatukseen enemmän.
Mitä mieltä muut ovat?
Kommentit (7)
Taipumus empatiakyvyttömyyteen lienee vahvasti synnynnäinen. Sen sijaan aktiivinen halu toisten kiduttamiseen ja kärsimyksistä nauttiminen syntyy usein ympäristön vaikutuksesta. Kun synnynnäinen alttius yhdistyy huonoon kohteluun lapsena tai elämään sodan tai rikollisjengien keskellä, syntyy todella vaarallisia ihmisiä.
Psykopaattinen luonne on synnynnäinen.
Ympäristö kuitenkin vaikuttaa paljon luonteen muovautumiseen.
Kaikista psykopaateista ei tule rikollisia.
Oletko kuullut James Fallonista?
Erittäin mielenkiintoinen juttu:
https://www.cbc.ca/radio/outintheopen/impostors-1.4695876/how-a-psychia…
Lopulta kaikki johtaa pahuuden olemukseen.
Ei kumpaakaan. Kysymys on 100 % yksilön omasta valinnasta, josta hän on myös kokonaan itse vastuussa.
Vierailija kirjoitti:
Oletko kuullut James Fallonista?
Erittäin mielenkiintoinen juttu:
https://www.cbc.ca/radio/outintheopen/impostors-1.4695876/how-a-psychia…
Tuosta miehestähän tuli telkkarista ohjelma.
Vajavainen empatiakyky on synnynnäinen ominaisuus.
Olen psykopaatti varmaankin, koska minut on pantu alulle väkisinmakaamalla tanssilavalla.
En ymmärrä miksi äitini sen minulle kertoi, mutta ei jäänyt kovin hyvä fiilis.