Loukkasinko miestä pahasti?
Mies totesi sunnuntaina ohimennen, että on outoa, ettei ole nähnyt vanhempiani pitkään aikaan. Totesin tähän, että sittenhän meidän täytyy mennä yhdessä vierailulle. Pyysin häntä mukaani, sillä olin juuri lähdössä vanhempieni luokse, mutta mies ei ollutkaan halukas lähtemään mukaani. En tiennyt, että mies olisi innokas vierailemaan vanhempieni luona, koska harvemminhan appivanhempien luona vierailu on vävy- tai miniäkokelaalle erityisen mieluisa tapahtuma eikä minun vanhempani ole mitenkään kaikkein helpoimpia tapauksia. Lisäksi vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä.
Rupesin sitten omaan tapaani keskustelemaan asiasta ja pahoittelin, etten ollut tajunnut, että asia häiritsee. Mies olisi ilmeisesti halunnut jättää asian siihen, mutta oli selvästi ärtynyt.
Ärsyynnyin siitä, ettei mies halunnut keskustella asiasta sen enempää. Totesin kuitenkin, että yksi syy, miksi en ole kutsunut häntä on se, miten hän kommentoi negatiiviseen sävyyn esimerkiksi kavereitani. Hän ei ole sanonut pahasti vanhemmistani, mutta jos sanoo, niin sitä en kestä.
Mies loukkaantui ja tulkitsi asian niin, etten halua kutsua häntä. Olisin halunnut selventää sanomisiani, mutta mies lähti ovet paukkuen toisessa kaupungissa sijaitsevaan työsuhdeasuntoonsa. Sen jälkeen hänestä ei ole kuukunut mitään. Laitoin päivällä töistä viestin, että onko vielä tilanne päällä, mutta ei ole tullut vastausta. Loukkasinko nyt pahemmin kun ymmärränkään? En saanut edes tilaisuutta selventää sanomisiani.
Kommentit (26)
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:48"]
kuulostaa riidalta millä ei ole päätä eikä häntää.
[/quote]
Tälläisia ne meillä tuppaa olemaan.
ap
Sun mies on tissiposki tuittupää. Kaikki ei kasva aikuisiksi.
Teit kärpäsestä härkäsen ja analysoit ylipäätään koko asiaa liikaa. Mies haluaa tavata vanhempiasi useammin, eikai sitä asiaa tarvitse vääntää ja kääntää ja keskustella ja pohtia. Sellaiset ihmiset tuppaa olemaan aika ärsyttäviä, jotka haluaa aina ihan mitättömätkin asiat "keskustella perin pohjin". Ehkä miehesi ei jaksa sitä. Lähti siksi pois, että tietää sinun jankuttavan asiasta, kunnes miehesi on samaa mieltä kanssasi/myöntää että olet oikeassa?
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 11:15"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 09:43"]
Minäkin loukkaantuisin, jos puolisoni ei haluaisi tutustuttaa appivanhempiin siinä pelossa etten osaa käyttäytyä. Törkeää! No, jos katsoo omia appivanhempiani niin olisi parempi etten koskaan olisi tutustunut. Silti kyllä käyttäydyn aina heidän seurassaan. Joskaan en halua enää tavata.
[/quote]
No kyllähän mies osaa heidän seurassaan käyttäytyä. Kommentoisi jälkikäteen korkeintaan.
En vaan tosiaan osannut ajatella, että hänellä olisi innostusta tavata vanhempiani useammin. Hänen vanhempansa esimerkiksi ovat mukavia, mutta silti tunnen oloni hieman kiusaantuneeksi heidän seurassaan.
Olisin tietysti voinut esittää kommenttini jossain muussa yhteydessä. Mielestäni vaan on loukkaavaa, miten hän kommentoi kaverini olevan tyhmä tai tämän poikaystävän nenän olevan iso.
Korostaisin vielä, ettei miestä todellakaan tarvitse hävetä. Hän on todella karismaattinen, selkeäsanainen, komea ja hauska. Vaikuttaa päällepäin melkein liian hyväksi ollakseen totta. Tuo negatiiviset asiat esille sitten kahden kesken.
Vanhempani ovat minulle rakkaita, mutta tietysti heistä löytyy paljon negatiivista sanottavaa, jos ne negatiiviset asiat vaan haluaa tuoda julki. Itse en koe tarpeelliseksi kommentoida miehen perheen tai kavereiden ulkonäköä, älyä, sanomisia tai tekemisiä negatiiviseen sävyyn, vaikka sellaisia ajatuksia päässäni heräisikin.
ap
[/quote]
Sinä siis käytit tilaisuuden hyväksi ja valitit asiasta, joka ei kuulunut tähän aiheeseen ollenkaan? Ei ole ihme, että mies ei siitä tykännyt.
Toisaalta onhan se ikävää yhtäkkiä jokapäiväisen toteamuksen (enpä ole nähnyt vanhempiasi pitkään aikaan) jälkeen saada löylytys siitä, miten väärin on käyttäytynyt (haukut aina kavereita jälkeenpäin). Saattoi mies hieman hämmentyä aiheesta, jos hän ei aiemmin ollut tajunnut, että sinä et halua hänen tapaavan vanhempiasi.
Mies sanoi ohimennen. Sinä empaattisesti myöntämään ääneen ettet ole tajunnut kutsua.
Tuohon asti meni hyvin.
Sitten.. ärsyynnyit koska mies ei halunnut keskustella asiasta enempää. Sinä pilasit jutun sillä että menit arvostelemaan, syyttävää sävyä käyttäen.
Opettelehan toimimaan niin, että jos ärsyynnyt niin älä ala syytellä toista. Tuloksena on vaan riita. Ehkä jo opit.. kantapään kautta. Tsemppiä!
kuulostaa riidalta millä ei ole päätä eikä häntää.