Siis ei kai ole minun tehtävä hankkia tuolle 7v kavereita?

T. Empaattinen äiti

Jos lapsi on ujo, voi vanhempi vähän "tuupata" lasta kysymään leikkiseuraa. Voit antaa myös vinkkejä, mitä lapsi voi sanoa näissä tilanteissa. Kyllä se siitä sitten oppii, kun vähän avittaa alkuun

Kyllä se on sinun tehtäväsi. Sinä olet lapsen maailmaan saattanut ja sinun täytyy tukea ja neuvoa lastasi kaveritaidoissa. Ne taidot eivät itsestään synny.

Neuvon ja kehotan. Sanon monesti, että kysy siltä ja siltä, leikkisikö sun kanssa ja voisitko mennä sen ja sen luokse leikkimään tai pyydä meille leikkimään. En minä nyt ala soittelemaan niille lasten vanhemmille että vosiko sinun Pirkkosi leikkiä minun Marttani kanssa, kun on niin kovin yksinäinen. Vai soitteletteko te oikeasti vai miten lapsenne saanut kavereita?

ap

Koulusta on saanut kavereita. Ei koululaisten puolesta enää voi soitella

Olen soittanut ja tekstannut monet kerrat että voisiko se ja se tulla leikkimään pariksi tunniksi. Ja meidän poikaa on kysytty myös.

Tyttö on sumplinut omat kyläilynsä ekalta lähtien.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 17:25"]

Koulusta on saanut kavereita. Ei koululaisten puolesta enää voi soitella

[/quote]

Juurikin näin. En ala soittelemaan. Harmi, että lapseni on yksinäinen, mutta en minä voi kaveriksi muuttua.

ap

Kai ymmärrät, että tuon ikäinen on vielä kovin ujo, eikä välttämättä kehtaa mennä kyselemään leikkikaveria.
Tai sitten voi lykätä lapselle puhelimen käteen ja kertoa mitä täytyy sanoa.

Kyllä se kaveritaitojen opettaminen on sinun tehtäväsi. Lapsesi ei vielä osaa, joten sinun on hoidettava kavereiden hankkiminen. Mieti mitä yksinäisyys pahimmillaan voi tulevaisuudessa aiheuttaa!

Niin vaan se syrjäytyminen yhteiskunnassa alkaa joillakin jo alle 10-vuotiaana.

Eihän sun tarvitsis kuin pari kertaa soittaa tai tekstata, luultavasti kohta lapsellasi on kavereita ja uskaltaa sitten itse soittaa kaverille.

Äitiys ei sovi kaikille :(

Tietenkin lasta pitää auttaa ja tukea. Mieheni tytär oli aika ujo. Aika paljon yritin tutustumistilaisuuksia järjestää ja hankimme lapselle harrastuksen sillä mielellä, että sieltä saisi kavereita myös, eikä olisi vaan koulun ja oman luokan varassa. Kyllä lapset tarvitsee apua ja tukea. Aika pienellä tuuppimisella ne jutut lähtee sitten toimimaan. Kun pyydätte kavereita teille niin kyllä omaakin lastasi sitten pyydetään. Huomaat, että se on sen arvoista! 7-vuotias jo tarvitsee ja kaipaa kaveruutta. Tietenkin äitinä autat! Anteeksi vaan, mutta koko kysymyksesi on oikeastaan vähän outo.

Minusta on aivan luonnollista tekstailla lasten kavereiden äideille, että voiko lapsi tulla leikkimään. Siitähän se lapsikin oppii hankkimaan seuraa itselleen, siis mallista. 

Onko tää lapsi oikeasti sun biologinen lapsi, vai miksi sua ärsyttää niin kovasti, että noin pieni lapsi käyttäytyy ikänsä mukaisesti, eli tarvitsee vielä sun ohjausta?