Mun mies täyttää loppuvuodesta 60
Itse täytän tänä vuonna 43. Joo onhan tuota ikäeroa, mutta minkäs sille mahtaa, että rakastuin 17 vuotta vanhempaan mieheen. Lapseni isä oli vain viisi vuotta mua vanhempi enkä ajatellut, että eron jälkeen löydän rakkauden vanhemmasta miehestä. Eikä heti löytynytkään vaan meni melkein kahdeksan vuotta ennen kuin tämä nykyinen mies osui kohdalle. Olemme olleet yhdessä onnellisesti yhdeksän vuotta. Yhteisestä lapsesta puhuttiin ja ehkäisy ei ole käytössä, mutta eipä ole raskaus alkanut joten alkaa varmaan olla aika haudata se haave.
Mies onneksi ikäisekseen hyväkuntoinen ja harrastaa liikuntaa. Parempi kunto hänellä on kun mulla. :D Mutta eihän sitä ikinä tiedä ja voi nuorempikin sairastua tai kuolla äkillisesti. Nyt kuitenkin nautitaan tästä yhdessäolosta ja siitä ajasta mikä meille annetaan.
En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että pitäisi pelkän ikäeron takia jättää rakkaus ja parisuhde väliin. Aina varoitellaan, että nuorempi joutuu omaishoitajaksi ja vaipanvaihtaksi. No siihen hommaan voi joutua myös nuoremman puolison kanssa koska elämästä ei tiedä. En ymmärrä miksi olisi pitänyt tämä rakkaus ja mies unohtaa ihan vain pelkän ikäeron takia. Kun meillä arki ja elämä sujuu, niin miksi ei vain voisi nauttia siitä mitä meille annetaan. On meilläkin riitamme ja vaikeutemme olleet, mutta niistä ollaan selvitty. Eikä ne ikäerosta ole johtuneet.
Eipähän tarvitse sitten keinutuolissa vanhana miettiä, että mitä jos olisin... Me eletään vain kerran ja rakkaus kannattaa ottaa vastaan. Kaksi sinkkuihmistä kohtasi joten miksi unohtaa toinen. Miehen kautta olen saanut elämääni myös ihanan lapsenlapsen. <3
Kommentit (31)
60v. ei oo vielä muuten vanha mutta sun kanssa olemaan on.
Vois olla isäs!
Vierailija kirjoitti:
Hyvä! Tuo on positiivista, että pitää kunnostaan huolta.
On ollut ikänsä liikunnallinen ja harrastanut eri lajeja. Pisimpään pesäpalloa jota harrastanut sellaiset 45 vuotta, tämä laji toki viime vuosina jäänyt aika vähille.
Vierailija kirjoitti:
60v. ei oo vielä muuten vanha mutta sun kanssa olemaan on.
Vois olla isäs!
Tässä myös ajattelutapa jota mä en ymmärrä. Mies ei ole mun isä ja harva 17-vuotiaana on isäksi tullut. Mulla on ihan oma isä joka ollut mun elämässä aina mukana ja on edelleen. Mä en tarvitse toista isää vaan mun mies on ihan mun puoliso.
Saman ikäinen on minunkin mies. Ja mä täytän syksyllä 38. Onnellisesti yhdessä mekin.
Vähän samankaltainen tarina mulla kuin sulla.
Onnea teille!
5 vuoden päästä miehesi jää eläkkeelle ja sulla on vielä 20 vuotta töitä jäljellä.
Ei siinä muuta haittaa ole.
Vierailija kirjoitti:
5 vuoden päästä miehesi jää eläkkeelle ja sulla on vielä 20 vuotta töitä jäljellä.
Ei siinä muuta haittaa ole.
Ja siitä 20v lisää niin voit olla miehesi omaishoitaja
Onhan se hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja tehdä itselleen tiliä kuluneista vuosista, mutta eikös pääasia ole juuri se tyytyväisyys ja hyvä mieli sopivan kumppanin löytymisestä?
60 vuotta tuntua sinulle merkkipaalulta, mutta kuten tiedät biologinen ikä ratkaisee enemmän kuin numerot. . Asumme kuitenkin maassa, jossa voi käydä ikätutkimuksissa ja ennakoida mahdollisia terveysriskejä.
MIksi Ap puolustaudut kun kukaan ei hyökkää?
Nauti onnestasi, ei se ole meiltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Onhan se hyvä välillä pysähtyä miettimään omaa elämäänsä ja tehdä itselleen tiliä kuluneista vuosista, mutta eikös pääasia ole juuri se tyytyväisyys ja hyvä mieli sopivan kumppanin löytymisestä?
60 vuotta tuntua sinulle merkkipaalulta, mutta kuten tiedät biologinen ikä ratkaisee enemmän kuin numerot. . Asumme kuitenkin maassa, jossa voi käydä ikätutkimuksissa ja ennakoida mahdollisia terveysriskejä.
Hyvä elämä on tavoittelemisen arvoinen asia, meillä on vain yksi elämä elettävänä tässä ajassa, se saisi kernaasti olla mahdollisimman hyvä, aina ei käy niin kuin haaveillaan lauluin sanoin. Ja terveys on se arvokkain asia mikä meillä on, sen kun joskus menettää niin sitä ei välttämättä saa takaisin edes rahalla, sitten ollaan tosiasioiden edessä.
Voimaa ja teveyttä kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
Vierailija kirjoitti:
5 vuoden päästä miehesi jää eläkkeelle ja sulla on vielä 20 vuotta töitä jäljellä.
Ei siinä muuta haittaa ole.
Samaa olin tulossa sanomaan. Oma puolisoni oli 59, kun tapasimme, minä 51, ja sekin ikäero on tuntuva tässä iässä. Hän on nyt 67 ja eläkkeellä, minä 59 ja kiireisimmät vuodet työssä ikinä. Sitten kun itse noin kahdeksan vuoden kuluttua jään eläkkeelle (uskoisin työskenteleväni 67-vuotiaaksi jos terveys kestää) niin hän on 75. Ei siinä ehkä enää lähdetäkään kiertämään maapalloa yhdessä.
Kun olit hiekkalaatikolla, tuleva miehesi joi kaljaa ja pani ikäisiään nuoria naisia.
Niin kauan meni hyvin, kun molemmat töissä, mutta kun mies eläköityi, alkoi se vaatiminen kertoa, mitä töissä teit, kenet tapasit jne. Eihän voi lähteä illalla syömään edes firman vieraiden kanssa, kun kiltti mies haluaa seuraa oltuaan koko päivän yksin. Aikansa jaksaa, mutta ei voi lopettaa elämistä 50-vuotiaana.
Meneekö mies farmariasussa kolmevitosesta?
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan meni hyvin, kun molemmat töissä, mutta kun mies eläköityi, alkoi se vaatiminen kertoa, mitä töissä teit, kenet tapasit jne. Eihän voi lähteä illalla syömään edes firman vieraiden kanssa, kun kiltti mies haluaa seuraa oltuaan koko päivän yksin. Aikansa jaksaa, mutta ei voi lopettaa elämistä 50-vuotiaana.
Ongelma oli miehessäsi joka eläkkeellä passivoitui
Molemmat onnellisia ja vain sillä on merkitystä.
Minunkin mies täyttää tänä vuonna 60. Minä olen pari vuotta nuorempi ja yhdessä me ollaan oltu parikymppisistä asti. Tämä ikäero on just passeli.
Vanha papparainen. Viiden vuoden päästä se ikäero tuntuu ja kun ukkos on 70 v, olet hänen omaishoitajansa. Onnea vaan.
Mielelläni itsekin nelikymppisenä miehenä ottaisin 17 vuotta nuoremman muijan.
Hyvä! Tuo on positiivista, että pitää kunnostaan huolta.