Huipputylsä avioliitto vain mukavuuden vuoksi
Jo vuosia avioliittomme on ollut pystyyn kuollut. Mies touhuaa omiaan, viettää koko hereilläoloaikansa työhuoneessaan, olipa sitten lauantai tai keskiviikko. On oikeastaan aina myös nukkunut eri huoneessa.
Haluaisin joskus mennä yhdessä kävelylle tms., mutta miestä ei kiinnosta.
Hyvä puoli on, että myös minä touhuan omiani aivan vapaasti. Mitään uutta en jaksa ajatella, olemme lähes kuusikymppisiä, mutta välillä voisin tappaa mieheni kiukusta.
Kohtalotovereita?
Kommentit (47)
Jos ei ole paha olla, niin tylsyys ei haittaa. Meillä on suht samanlaista, mutta nukumme sentään samassa sängyssä. Toistakseksi; viime yönäkin valvoin kun mies kuorsasi. Ja käymme toisinaan yhdessä jossain.
Ap kysyy kohtalotovereita. Itse en usko kohtaloon onneksi. Olen tehnyt valintojakin oman elämäni suhteen. Tosin on tullut vastaan rankkoja asioita, joita en ole valinnut. En kuitenkaan ajattele niitäkään kohtalona.
Outoa on, että ap sanoo joskus kokevansa halua tappaa miehensä. Miksi? Olisi melko kohtalokas teko.
Tulin itse asiassa tyytyväiseksi luettuani tuollaisesta elosta, koska itse olen elänyt aivan toisin. Kukin tyylillään.
Jaa, miehes saattaa olla deittipalstalla juttelemassa. Niitä on paljon liikkeellä, rehellisesti varattuna tai prepaid pelleinä.
Harmi, kun ja jos ei ole keskustelu- ja minkäänlaista seksiyhteyttä enää. Taloudellisista syistäkö vaan vielä 'yhdessä'? 🤔
Noin käy usein pitkässä liitossa ja ero tulee, kun lapset ovat maailmalla. AP kuitenkin selvästi välittää puolisostaan, koska on murhanhimoinen. Vai olisiko se kuitenkin kevennystä?
Niille, jotka ehdottavat häippäisemistä ja uutta suhdetta, totean että kuusikymppisen tantan ei ole helppo löytää sitä oikeaa ja rakastua, vaikka haluaisikin, mitä ap ei tee.
Vierailija kirjoitti:
Mukava koti, josta en halua muuttaa, ihanat lapset, hyvät kaupat lähistöllä, elintaso jonka menettäisin, jos pantaisiin kaikki tasan.
Oletko varma, että miehesi puolestaan jaksaa sinua (näistä syistä tai muista), eikä jonakin kauniina päivänä pamauta, että haluaakin erota? Miten olet varautunut mahdolliseen eroon, joka ei tule omasta aloitteestasi?
Muutenhan tuo on ok. Ei puolison tarvitse olla kaikkea mahdollista (sydänystävä, viihdyttäjä, seksikumppani, lasten isä, taloudellinen turva, harrastuskaveri, statusesine, ...) Riittää, että on jokin funktio, jonka hän täyttää. Etsi ihmissuhdetarpeittesi tyydyttäjää vai vaikka sitä lenkkiseuraa jostain muualta.
Mitä jos se onkin sinä joka on tylsimys?