Huipputylsä avioliitto vain mukavuuden vuoksi

Ehdotan salaista romanssia. Mies ei luultavasti huomaa mitään kun kökkii työhuoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

Itse haaveilen tuollaisesta elämästä, avioliiton turva ja mm. taloudellinen tuki ja silti vapaus tehdä mitä lystää eikä tarvii hinata ukonkantturaa perässään.

Oma vapaus ja yhteinen taloudellinen vastuu. Voi vaikka asua erikseen jos talous antaa myöten, mutta taloudellinen turva pysyy. Mikäs sen parempaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla asiat paranisivat, jos eroaisin?

Voisit aloittaa uuden ihmissuhteen, jossa sinua arvostettaisiin ja jossa saisit jotain vastakaikua.

Ihmissuhteet on yliarvostettuja.

Vierailija kirjoitti:

Millä lailla asiat paranisivat, jos eroaisin?

Mulla lähti ainakin se jatkuva vatutus ja ärsytys pois. Olen introvertti ja tykkään olla omissa oloissani, mutta kyllä tuollainen suhde alkoi lopulta rassata, kun ei ollut enää mitään yhteistä elämässä ja kaikki asiat vaan ärsytti. Se oli lopulta vaan kämppissuhde ja päätin sitten erota. En ole katunut eroa enkä ole uutta suhdetta hakemassa. Harmittaa vaan etten eronnut jo aiemmin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haaveilen tuollaisesta elämästä, avioliiton turva ja mm. taloudellinen tuki ja silti vapaus tehdä mitä lystää eikä tarvii hinata ukonkantturaa perässään.

Oma vapaus ja yhteinen taloudellinen vastuu. Voi vaikka asua erikseen jos talous antaa myöten, mutta taloudellinen turva pysyy. Mikäs sen parempaa.

Siinä vaan voi käydä niin, että kun on tuudittautunut jatkuvuuden harhaan, kumppani ottaakin eron

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse haaveilen tuollaisesta elämästä, avioliiton turva ja mm. taloudellinen tuki ja silti vapaus tehdä mitä lystää eikä tarvii hinata ukonkantturaa perässään.

Oma vapaus ja yhteinen taloudellinen vastuu. Voi vaikka asua erikseen jos talous antaa myöten, mutta taloudellinen turva pysyy. Mikäs sen parempaa.

Siinä vaan voi käydä niin, että kun on tuudittautunut jatkuvuuden harhaan, kumppani ottaakin eron

No sitten ottaa. Ei maailma kaadu siihen(kään). Sitten alkaa uusi elämänvaihe.

Parisuhteessa on kaksi ihmistä, joten jospa sinä teet asialle jotain etkä odota vain toisen tekevän

Se ero voi tulla ennenkyin huomaat. Ei mieskään ihan tyhmä ole. T. Se toinen

Jos olisin tilanteessasi, en varmaankaan tekisi mitään, tilanteesihan ei ole mitenkään epätavallinen tai edes huono ja selvästi elämässäsi on paljon sellaista, mistä nautit. Kerrankos sitä ihminen on naimisissa ihmisen kanssa, jonka kanssa ri ole mitään yhteistä tekemistä. MUTTA alkaisin vaivihkaa säästää rahaa kaiken varalta.

Mitä se mies siellä työhuoneessaan puuhaa? Mistä tiedät vaikka etsisi seuraa nettideiteistä.

Vika ei ole minussa. Ei ole ollut koskaan.

En pidä ajatuksestasi, että lähestyessäsi kuuttakymppiä peli olisi menetetty eikä mitään enää ole odotettavissa, samapa tuo vaikka ukko on tylsä. Tee jotain elämällesi.

Sairastut vielä tosi pahasti henkisesti, jos sinulla on noin voimakkaita tunteita häntä kohtaan. Lähtisin lätkimään. 

Vierailija kirjoitti:

Vika ei ole minussa. Ei ole ollut koskaan.

AP tässä:

Totta kai vika on myös minussa siinä mielessä, että me kaksi olemme pohjattoman erilaisia ja siinä mielessä viihdymme huonosti toistemme seurassa. Mutta usko huviksesi, että minä olen yrittänyt kaikkeni. Olen aina huolehtinut kaikesta, ideoinut ja suunnitellut, keksinyt ohjelman ja tekemisen. Mutta lienee niin, että parisuhteemme suhteen minä olen päättänyt kulkea valossa, mies taas pimeässä.

Vierailija kirjoitti:

Minusta kaikilla yli kuusikymppisillä pitäisi olla vapaa suhde. Silloin ei ole enää paineita perhe-elämästä, ei tarvetta turhaan mustasukkaisuuteen. Ilo irti loppuelämästä ;)

Miksi olla jossain ”vapaassa suhteessa” kun voi olla rakastamansa henkilön kanssa onnellisesti, ihan tavallisessa hyvässä suhteessa? Ei kaikilla yli 60v ole huonot suhteet ja tarvetta johonkin ihmeen parisuhteen kuvatuksiin.

Kohta joudut sitten olemaan omaishoitajana miehelle. Ja ei varmasti siinäkään vaiheessa arvosta sua, mutta silti luottaa, että siinähän olet häntä hoitamassa!

Ikävää, että olet kuluttanut elämäsi tuohon eikä tulevaisuuus näytä valoisemmalta, jos et nyt ryhdistäydy ja ota vastuuta omasta elämästäsi ja onnellisuudesta.

MItäs jännää sitä koronaakana voi tehä?Hmmm. EI M ITÄÄN!

Kyllähän miehille tuollainen liitto kelpaa mainiosti. Saa rauhassa tehdä omia juttuja, ja ruoka tulee säännöllisesti naaman eteen. Ja saa asua siistissä kodissa laittamatta tikkua ristiin. Joulutkin on kivoja, kun voi vaan saapua valmiiseen pöytään, ja syömisen jälkeen voi taas puuhailla omia juttujaan.

Tulee ap:n tekstistä mieleen omien vanhempien liitto. Sitten, kun äiti päätti jättää isäni, niin jo tuli ukolla paniikki. Onneksi äiti piti päänsä ja erosi. Siinä ei ukon itkut ja kukkapuskat enää auttanut. Äitini oli nelikymppinen eikä halunnut tuhlata enää elämäänsä. Rohkea päätös ja oikea sellainen.

Ei ole taattua, että uusi rakkaus löytyisi kuusikymppisenä eikä ap sitäpaitsi uutta suhdetta haluakaan.

Aika monella sama tilanne, mutta elellään ihan tyytyväisinä. Jos ap:lla noin vihaksi pistää että tulee tuollaisia ajatuksia niin kannattaa tehdä muutoksia. Joko lähdet menemään tai sitten muutat ajattelutapaasi ja otat tilanteesta ilon irti. Ei noin kannata kuitenkaan tuhlata yhtä ainutkertaista elämäänsä.

Miestäsi on turha yrittää muuttaa, hän muuttuu jos on muuttuakseen mahdollisten uusien tilanteiden myötä. Oman elämäsi ratkaisut ja onnellisuus on ihan omissa käsissäsi.