Kertokaa ystävyyden päättymisestä. Miten se tapahtui ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut kerran "jättäjä" ja kerran "jätetty" ystävyyssuhteissa. 

.

Kun itse otin etäisyyttä eli tavallaan himmailin ystävyyden, kyseessä oli ihminen joka vei kaiken hapen ja tilan. Ystävyys oli tosi yksipuolista siten että hän paasasi omia asioitaan tuntitolkulla, mutta minun asiani jäivät aina ja poikkeuksetta lähes kokonaan taka-alalle. En saanut käännettyä tilannetta mitenkään järkevästi tasa-arvoisemmaksi, tasapuoliseksi, joten lopulta väsähdin ja aloin etäännyttää itseäni. Nykyisin vaihdellaan joskus niitä näitä -viestejä. 

.

Kerran olen tullut itse myös himmatuksi. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen lähimmistä ystävistäni, joka otti etäisyyttä minuun alkaessaan seurustelemaan tyypin kanssa joka oli aivan eri kaliiperia, siis ihan eri piireistä. Ystäväni muuttui itsekin ihan toiseksi ihmiseksi sen hepun seurassa, niinkin paljon että luulin ensin sen olevan huumoria. Vaan eipä ollut. Minä jäin tuosta ystävyydestä kuin nalli kalliolle ja se otti todella kipeää ja pitkään. Joskus vaihdellaan viestejä tuonkin ystäväni kanssa, mutta hyvin harvakseltaan. Olen toipunut tuosta menetyksestä, mutta joka kerta kun ystävyyden säröistä puhutaan, tuo nousee mieleeni. 

Oliko kyse suhteesta tyyppiin, joka kuuluu "parempiin piireihin"? Tulee mieleen artikkeli, jonka kirjoittaja kertoi ystävänsä muuttuneen tyystin, kun ystävän mies myi start-uppinsa ja he saivat rahaa n. 40 milj. dollaria. Esimerkiksi kirjoittaja puhui ystävälleen miten odotti ennakkoa kirjastaan, mihin ystävä vastasi tyyliin miten iloinen on, ettei hänen tarvitse olla köyhä ja ajatella tuollaisia.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lämmittänyt uudelleen ystävyyttä, joka oli katkolla?

Ei kannata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lämmittänyt uudelleen ystävyyttä, joka oli katkolla?

Ei kannata.

Ei niin, se menee vain huonommaksi ja joutuu heikompaan asemaan, jos pitää hyvitellä vuosien takaisia vääryyksiä aina vaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan lämmittänyt uudelleen ystävyyttä, joka oli katkolla?

Ei kannata.

Ei niin, se menee vain huonommaksi ja joutuu heikompaan asemaan, jos pitää hyvitellä vuosien takaisia vääryyksiä aina vaan.

Juuri tämä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse ollut kerran "jättäjä" ja kerran "jätetty" ystävyyssuhteissa. 

.

Kun itse otin etäisyyttä eli tavallaan himmailin ystävyyden, kyseessä oli ihminen joka vei kaiken hapen ja tilan. Ystävyys oli tosi yksipuolista siten että hän paasasi omia asioitaan tuntitolkulla, mutta minun asiani jäivät aina ja poikkeuksetta lähes kokonaan taka-alalle. En saanut käännettyä tilannetta mitenkään järkevästi tasa-arvoisemmaksi, tasapuoliseksi, joten lopulta väsähdin ja aloin etäännyttää itseäni. Nykyisin vaihdellaan joskus niitä näitä -viestejä. 

.

Kerran olen tullut itse myös himmatuksi. Kyseessä oli yksi kaikkien aikojen lähimmistä ystävistäni, joka otti etäisyyttä minuun alkaessaan seurustelemaan tyypin kanssa joka oli aivan eri kaliiperia, siis ihan eri piireistä. Ystäväni muuttui itsekin ihan toiseksi ihmiseksi sen hepun seurassa, niinkin paljon että luulin ensin sen olevan huumoria. Vaan eipä ollut. Minä jäin tuosta ystävyydestä kuin nalli kalliolle ja se otti todella kipeää ja pitkään. Joskus vaihdellaan viestejä tuonkin ystäväni kanssa, mutta hyvin harvakseltaan. Olen toipunut tuosta menetyksestä, mutta joka kerta kun ystävyyden säröistä puhutaan, tuo nousee mieleeni. 

Oliko kyse suhteesta tyyppiin, joka kuuluu "parempiin piireihin"? Tulee mieleen artikkeli, jonka kirjoittaja kertoi ystävänsä muuttuneen tyystin, kun ystävän mies myi start-uppinsa ja he saivat rahaa n. 40 milj. dollaria. Esimerkiksi kirjoittaja puhui ystävälleen miten odotti ennakkoa kirjastaan, mihin ystävä vastasi tyyliin miten iloinen on, ettei hänen tarvitse olla köyhä ja ajatella tuollaisia.

Minä niin tiedän tämän ihmistyypin! Vaasa 🤣

Olen aina ollut se viimeinen vaihtoehto, eli jos joku muu ei ollut vapaana tapaamiseen, niin sitten soitettiin minulle. Ja näin oli aika monessakin ystävyyssuhteessa. Olin itsekin aktiivinen, ja ehdottelin tapaamista ja tekemistä, mutta aika harva loppujen lopuksi vietti aikaa kanssani. Jokunen ystävyyssuhde ehti tässä välissä katketa. Yhtenä vuonna sitten päätin, että antaa olla: kun kukaan muukaan ei ota minuun yhteyttä, vaan minä olen se aloitteen tekijä, niin katsotaan, milloin minuun otetaan yhteyttä. Vain yksi ihminen on näiden vuosien aikana ottanut yhteyttä, ja hänen kanssaan olemme edelleen ystäviä.

Yhtä ystävää yritin lämmitellä jossakin vaiheessa, mutta hänen vastauksensa viestiini oli: "Miten sä yhtäkkiä otat yhteyttä? Et oo laittanu viestiä moneen vuoteen." Tuohon vastasin, että eipä hänkään ole ottanut yhteyttä minuun, ja keskustelu tyrehtyi siihen.

Kai minun on annettu kaverisuhteissa ymmärtää, että toinen on minua parempi ja että on suuri uhraus viettää kanssani aikaa. Alan vetäytyä kun en halua olla taakaksi.

Miten ystävyys on muuttunut nykyään niin pintapuoliseksi, ettei haluta kuunnella ja tukea ystävää huonoinakin aikoina? Jos mulla on rankka vaihe elämässä, niin puhuminen auttaa. Samoin toisinpäin.

Ihmisillä on väärä luulo että esim jutteluapua saisi tai pääsisi keskustelemaan ammattilaisen kanssa heti?

Ei pääse. Yksinkö pitää kaikkien nykyisin tarpoa?

Vierailija kirjoitti:

Miten ystävyys on muuttunut nykyään niin pintapuoliseksi, ettei haluta kuunnella ja tukea ystävää huonoinakin aikoina? Jos mulla on rankka vaihe elämässä, niin puhuminen auttaa. Samoin toisinpäin.

Ihmisillä on väärä luulo että esim jutteluapua saisi tai pääsisi keskustelemaan ammattilaisen kanssa heti?

Ei pääse. Yksinkö pitää kaikkien nykyisin tarpoa?

Ajattelin näin, mutta sitten itsellä oli myös rankkaa eikä energiaa jäänyt muille. Yhtään. Ehkä kaikilla muillakin on nyt rankkaa?

Ystävä suuttui ihan kummallisiata asioista.

Mm. siitä, kun en halunnut tilata pizzaa illalla.

Sen oli kuulemma anoreksiakäyttäytymistä, jota triggeröi hänen syömishäiriötään.

Jouduin aina selittelemään pieniäkin tekemiäni asioita parhaaksi päin, että hän ei ymmärtäisi jotain väärin tai ottaisi piilov*ttuiluna.

Jätti minut usein ryhmän ulkopuolelle ja postasi someen kuvia illanistujaisista ison kaveriporukan kanssa tietäen, että minulla ei ole muita ystäviä kuin hän.

Haukkui tapailukumppanieni ulkonäköä, rupesi seuraamaan nykyisen kumppanini exää somessa (jota ei siis tuntenut millään tasolla) vaikka tiesi että tämä häiritsee minua.

Lopulta lopetti yhteydenpidon täysin, kun en itse enää ehdottanut tapaamisia.

Ei ole kyllä ikävä :D

Yksi kaveri, ei ystävä, soitti tuntien monologipuheluita. Tavatessa puhui myös vain itsestään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki useammat oharit tapaamisiin, ei vastannut viesteihin. Ei soittanut tai viestittänyt takaisin, kun soitin. Saattoi useamman kuukauden kuluttua viestittää, että on niin kiire ja olet mielessä.... Blaablaa... Jätin sitten yhteen hänen viestiinsä vastaamatta, kun oli tehnyt taas oharit ja pahoitteli viestillä. Sen jälkeen ei mitään yhteydenottoa.

Luultavasti ei halunnut enää jatkaa ystävyyttä, mutta ei saanut sitä sanotuksi. Olen itse toiminut noin aika usein sellaisten kanssa, jotka koen tuttaviksi enkä ystäviksi eli he haluaisivat minusta enemmän kuin olen halukas antamaan. Useat näistä ovat joskus olleet läheisiä, eikä heistä sinänsä mitään pahaa sanottavaa ole. Elämä vain kulkenut liikaa eri suuntiin.

Niin kai. Jossain vaiheessa ajattelin, että olimme parhaat ystävät. Ei sitten oltukaan.

Sama on käynyt mulle. Yli 20 v ystävyys, ja sitten toinen ghostaa ja feidaa. Todella reilua. Kerta vuoteen tulee kuitnekin viestiä missä ilmoitetaan että olisi tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, kun tässä on ollut niin kiire. Mitähän ihminen tuollaisesta oikein saa? Huono omatunto? En viitsi enää vastailla tuntemattomalle ihmiselle mitään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ennnen läheisiä ystävyyksiä on laantunut näihin (eli siis ollaan vielä useampien kanssa puheyhteyksissä, kuullaan/nähdään max 1-2krt/vuosi):

a) Hyvin erillaiset elämäntilanteet. Rakas ystävä hankki suurperheen ja katosi elämästäni noin 6 vuodeksi. Toivotellaan synttäri ja uuden vuoden toivotukset edelleen mutta eletään täysin erillaista elämää eikä arjessa kohdata millään tasolla. Myös kummallakin on omat, täysin erillaiset vaikeudet elämässään. Emme kohtaa enää henkisellä tasolla.

b) Minusta tuli parille ystävälle terapeutti, en jaksanut.

c) Oma elämä on välillä ollut rankkaa, enkä ole jaksanut pitää ystäviin yhteyttä. Jokunen tipahti pois elämästä tästä syystä kun en jaksanut tavata ja viestitellä koko ajan. Nyt olen oppinut sanomaan suoraan että minulla on rankkaa, olen stressaantunut ja huonoa seuraa enkä jaksa nähdä. Palataan asiaan myöhemmin. On toiminut joissakin ystävyyssuhteissa, yleensä ihmiset ymmärtävät kun sanoo suoraan.

Kannatan itekin suoraan sanomista, kyllä ihmiset ymmärtävät yleensä. Mutta eihän näillä radiohiljaisuutta viettäjillä ole tällaista syytä, ovat vaan loukkaantuneet jostain tai ovat kateellisia toiselle,eivätkä kehtaa sano tätä syyksi ettei todellinen karva paljastu. Mieluummin venkoilevat ystävyydestä muilla keinoin.

Mun yksi entinen kaveri on ihan myöntänyt että mulla alkoi mennä liian hyvin, eikä hän kestänyt sitä. Kyseinen henkilö oli aina ajatellut minut huonompana kuin itsensä, ja kun sain vain ihan saman kuin muutkin normaalit ihmiset, eli hyvän parisuhteen, ja talon, niin se oli hälle liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki useammat oharit tapaamisiin, ei vastannut viesteihin. Ei soittanut tai viestittänyt takaisin, kun soitin. Saattoi useamman kuukauden kuluttua viestittää, että on niin kiire ja olet mielessä.... Blaablaa... Jätin sitten yhteen hänen viestiinsä vastaamatta, kun oli tehnyt taas oharit ja pahoitteli viestillä. Sen jälkeen ei mitään yhteydenottoa.

Luultavasti ei halunnut enää jatkaa ystävyyttä, mutta ei saanut sitä sanotuksi. Olen itse toiminut noin aika usein sellaisten kanssa, jotka koen tuttaviksi enkä ystäviksi eli he haluaisivat minusta enemmän kuin olen halukas antamaan. Useat näistä ovat joskus olleet läheisiä, eikä heistä sinänsä mitään pahaa sanottavaa ole. Elämä vain kulkenut liikaa eri suuntiin.

Niin kai. Jossain vaiheessa ajattelin, että olimme parhaat ystävät. Ei sitten oltukaan.

Sama on käynyt mulle. Yli 20 v ystävyys, ja sitten toinen ghostaa ja feidaa. Todella reilua. Kerta vuoteen tulee kuitnekin viestiä missä ilmoitetaan että olisi tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, kun tässä on ollut niin kiire. Mitähän ihminen tuollaisesta oikein saa? Huono omatunto? En viitsi enää vastailla tuntemattomalle ihmiselle mitään.

Mitä? Ihan normaalia nähdä kerran vuodessa. Taidat olla vaikea ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistunut monta kertaa kuvio, joissa kaveri on ottanut liikaa tilaa elämässäni ja alkanut ohjailla ja määräillä minua. Sitten se määräily on alkanut ärsyttää ja tukahduttaa, mutta se on päässyt niin pitkälle että ei ole ollut enää mahdollista pitää mitään kehityskeskustelua vaan olen päätynyt katkaisemaan ystävyyden. Tai olen aika varma, että ko. henkilöt olisivat loukkaantuneet totuudesta kuitenkin, tai antaneet minulle jotain "kehittävää" palautetta joka olisi vaatinut koko persoonan muutosta, joten lopputulos olisi sitten kuitenkin ollut ystävyyden loppuminen.

Joskus pohdin, olisiko pitänyt olla suora mutta toisaalta näen, että ei kumpikaan osapuoli olisi muuttunut. Lopettamalla kumpikin on saanut jatkaa elämäänsä omana itsenään.

Ongelma vaikuttaa olevan ettet osaa sanoa suoraan ja pitää rajojasi. Tai periaatteessa se on noiden määräilijöiden vika, mutta koska olet rajaton päästät heidät lähellesi ja sitten räjähdät kun et ole aiemmin saanut pidetyksi rajoja.

Näinhän hän juuri sanoikin :D Hyvä että toistat papukaijana :D

Itse olen aina antanut ystäville tilaa, eikä kenenkään ole tarvinnut tulla kohdelluksi noin, joten kavereissa se vika on. Mullakin on ollut tuollaisia kavereita, ja olen heivannut heidät, mutta paljon myös kavereita jotka eivät tuollaisia ole. En jaksa pitää kynsin hampain rajoistani kiinni. Normaali ihminen ymmärtää kyllä missä ne pääpiirteittäin menevät.

Ei enää mitään yhteistä, erilleen kasvaminen. Jos ei samoja kiinnostuksen kohteita on vaikea keskustella mistään ja sitten se että elämässä vaan on niin et ihmisiä tulee ja menee. Ne on tietyn aikakauden juttuja. Ei sitä kannata pitää kiinni sellaisista ystävyys suhteista jotka ei toimi. Korona vähensi omalla kohdalla ystäviä mutta samalla lähennyin joidenkin kanssa. Ja sen minkä myös huomannut ettei sitä välttämättä halua lisää ystäviä. Haluaa keskittyä siihen pieneen määrään. Ennen oli paljon kavereita nyt muutamia hyviä ystäviä. Elämässä ei kannata käyttää energiaa ihmisiin joidenka kanssa ei tuu toimeen tai just ei oo samanmoista ajatusmaailmaa. Vie liikaa energiaa. Joskus pitää vaan osata luopua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on toistunut monta kertaa kuvio, joissa kaveri on ottanut liikaa tilaa elämässäni ja alkanut ohjailla ja määräillä minua. Sitten se määräily on alkanut ärsyttää ja tukahduttaa, mutta se on päässyt niin pitkälle että ei ole ollut enää mahdollista pitää mitään kehityskeskustelua vaan olen päätynyt katkaisemaan ystävyyden. Tai olen aika varma, että ko. henkilöt olisivat loukkaantuneet totuudesta kuitenkin, tai antaneet minulle jotain "kehittävää" palautetta joka olisi vaatinut koko persoonan muutosta, joten lopputulos olisi sitten kuitenkin ollut ystävyyden loppuminen.

Joskus pohdin, olisiko pitänyt olla suora mutta toisaalta näen, että ei kumpikaan osapuoli olisi muuttunut. Lopettamalla kumpikin on saanut jatkaa elämäänsä omana itsenään.

Ongelma vaikuttaa olevan ettet osaa sanoa suoraan ja pitää rajojasi. Tai periaatteessa se on noiden määräilijöiden vika, mutta koska olet rajaton päästät heidät lähellesi ja sitten räjähdät kun et ole aiemmin saanut pidetyksi rajoja.

Näinhän hän juuri sanoikin :D Hyvä että toistat papukaijana :D

Itse olen aina antanut ystäville tilaa, eikä kenenkään ole tarvinnut tulla kohdelluksi noin, joten kavereissa se vika on. Mullakin on ollut tuollaisia kavereita, ja olen heivannut heidät, mutta paljon myös kavereita jotka eivät tuollaisia ole. En jaksa pitää kynsin hampain rajoistani kiinni. Normaali ihminen ymmärtää kyllä missä ne pääpiirteittäin menevät.

Jos antaa ihmisille vapaat kädet, he näyttävät keitä he ovat.

Muutto kauas toiselle paikkakunnalle on päättänyt monta ystävyyssuhdetta. Kaikkien kanssa juttu on vaan väljähtänyt ilman sen suurempia draamoja. Mulla on edelleen kavereita vanhassa kaupungissa jotka aina olettaa että se olen minä joka matkustan sinne "moikkaamaan", mikä on perheellisenä ja työssäkäyvänä aika haastavaa.

Erilleen kasvaminen, kun ei ole mitään yhteistä. Ihmiset muuttuu niin jutut muuttuu. On kavereita joiden kanssa juttu luistaa nähdessä, mutta kumpikaan osapuoli ei jaksa nähdä vaivaa viestitellä ja tavata. 

Kaipaisin elämääni uusia ystäviä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teki useammat oharit tapaamisiin, ei vastannut viesteihin. Ei soittanut tai viestittänyt takaisin, kun soitin. Saattoi useamman kuukauden kuluttua viestittää, että on niin kiire ja olet mielessä.... Blaablaa... Jätin sitten yhteen hänen viestiinsä vastaamatta, kun oli tehnyt taas oharit ja pahoitteli viestillä. Sen jälkeen ei mitään yhteydenottoa.

Luultavasti ei halunnut enää jatkaa ystävyyttä, mutta ei saanut sitä sanotuksi. Olen itse toiminut noin aika usein sellaisten kanssa, jotka koen tuttaviksi enkä ystäviksi eli he haluaisivat minusta enemmän kuin olen halukas antamaan. Useat näistä ovat joskus olleet läheisiä, eikä heistä sinänsä mitään pahaa sanottavaa ole. Elämä vain kulkenut liikaa eri suuntiin.

Niin kai. Jossain vaiheessa ajattelin, että olimme parhaat ystävät. Ei sitten oltukaan.

Sama on käynyt mulle. Yli 20 v ystävyys, ja sitten toinen ghostaa ja feidaa. Todella reilua. Kerta vuoteen tulee kuitnekin viestiä missä ilmoitetaan että olisi tosi kiva nähdä pitkästä aikaa, kun tässä on ollut niin kiire. Mitähän ihminen tuollaisesta oikein saa? Huono omatunto? En viitsi enää vastailla tuntemattomalle ihmiselle mitään.

Mitä? Ihan normaalia nähdä kerran vuodessa. Taidat olla vaikea ihminen.

Mielestäsi kerran vuodessa viestin laittaminen on sama kuin näkeminen?

Minä päätin. Kahden vuoden aikana sain pyytämällä pyytää puhelua. Kahden vuoden aikana sain näitä pyytämiäni puheluita kaksi. 20 vuoden läheinen ystävyys oli muuttunut tekstiviestittelyyn. Ystävälleni tämä ollsi riittänyt, minulle ei. Katkaisin ystävyyden. Sen jälkeen yli 2 vuoden ajan tältä ex-ystävältä on tullut välillä yhteydenottoja. Tekstarina tietenkin. En vastaa.