Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Finglishin tulemista yhdeksi puhekieleksi, täysin naurettavaa ja heikkoa itsetuntoa osoittavaa.
Tuo jaksaa ihmetyttää, että monet ottavat jalkineet pois jalastaan sisällä, jopa kylässä. Samoin se, että mennään ulos tupakalle. Myös se, että liikenteessä ajetaan sääntöjen mukaan, vaikka se olisi kuinka joustamatonta. Esimerkiksi monissa maissa ajetaan kaupunkien sisäänmenokaduilla aamuruuhkassa ja iltapäiväruuhkassa vastaantulevien kaistalla niin, että aamulla kaupunkiin mennään 3 rinnakkain ja sieltä tullaan vain yhtä kaistaa, iltapäivällä päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Se että joku ottaa tämänkin ketjun tosissaan ja haudanvakavasti.
Minusta suomalaisissa on parasta rehellisyyden ja kiltteyden lisäksi musta huumori ja itseironia.
Tämä! Kannattaa koettaa esim. jenkkien kanssa sarkasmia, voi olla ettei mene perille. :)
Vierailija kirjoitti:
Jääkiekon pyhyys. peliä katsellessa ei saa puhua pelistä koska joku heti älähtää "osaisitko itse paremmin". Kuitenkaan kukaan kommentoijista tuskin on ollut mukana MM-mestaruusjoukkueessa.
Toinen on, ainakin vielä boomerien ja elämäm kolulaisten mielestä työn arvostus. Se että on palkkatyössä määrittää koko identiteetin. Jos olet työtön, sairas tai eläkkeellä et ole mitään.
Viinan ja kännäämisen pitäminen jollain lailla hienona asiana.
Niinpä, tästä muutaman maan "MM-turnauksesta" ei kovin monessa maassa tiedetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin yleinen piirre on itsensä häpeäminen. Tämä on jo taitanut tulla esiin täällä. Kirjailijoista Petri Tamminen on luonut tuotannon häpeäkuvauksille ja hänen poikansa Antti Rönkä jatkaa häpeän saralla.
Molemmat hyvin suosittuja - ihmekös tuo.
Se, että vanhemmat eivät useinkaan kerro vauvansa nimeä (juuri) kenellekään ennen ristiäisiä/nimiäisiä. Itse asiassa minusta on ihan hauskaa, että nimen paljastaminen on ikään kuin ristiäisten ohjelmanumero, mutta onhan tämä tapa käsittääkseni maailmanlaajuisesti harvinainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikenlainen vierasmaalaisuuden ihannointi, oli sitten kyseessä rakentaminen, kulttuuri, ihmissuhteet ym. Meillä muka taajamat ovat niin rumia, vaikka luonto ympärillä on kaunista, mutta ulkomailla on niin kauniita kyliä. Joopa joo, harvoin turisti näkee sitä todellista elämää. Kaikki vieraat tavat ovat niin ihania, kun ollaan niin yhteisöllisiä ja sosiaalisia. Suomalainen luonne on erilainen, emme ole spontaaneja kuten vaikka eteläeurooppalaiset. Eli miksi pitää kummastella ja päivitellä tavallisia suomalaisia tapoja ja tottumuksia ja verrata niitä muiden tapoihin. Maassa maan tavalla tai maasta pois, sanoo sananlasku. Olen sen verran asunut Suomen rajojen ulkopuolellakin, että olen nähnyt, ettei se ruoho ole välttämättä sen vihreämpää aidan (=rajan) toisellakaan puolella.
Joku jo edellä mainitsikin työn arvostuksesta. Täällä karussa ilmastossa on historian saatossa tietysti pitänytkin tehdä paljon työtä selvitäkseen hengissä. Mutta nykyisinkin tuntuu, että kaikki pyörii työn ympärillä, työ, työ, työ. Ja onhan työ tärkeää, tottakai, että tekee osuutensa, jos terveys sallii ja on työpaikka. Kyllähän työ vie määrällisestikin leijonanosan arkipäivästä, työmatkoineen monesti 10h.
Mutta jos vapaa-aikakin on suurelta osin vain palautumista (vaativasta mutta mielenkiintoisesta) työstä, niin työn merkitys ylikorostuu liikaa. Tästä Juha Siltala jo kirjoitti kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia. (Tästä aiheesta on myös tällä palstalla oma ketjunsa.)
Jokin tässä kuviossa mättää. Irtisanoutuminen ei ole ratkaisu. Vai onko tämä vain (yli)tunnollisen ihmisen ongelma, josta pitää ottaa itse 100% vastuu?
Onkohan ulkomailla tällaista työkeskeistä kulttuuria myös? USA:ssa ainakin työpäivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä mutta kulttuurit poikkeavat muutenkin toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei saa nauraa, ei saa puhua värikkäästi ja elehtiä temperamenttisesti. Itä- Suomi on poikkeus, sillä siellä saa jonkin verran.
Työkaverini pyytää nolona anteeksi joka kerran, kun nauraa. Oli naurun aihe mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Kaikenlainen vierasmaalaisuuden ihannointi, oli sitten kyseessä rakentaminen, kulttuuri, ihmissuhteet ym. Meillä muka taajamat ovat niin rumia, vaikka luonto ympärillä on kaunista, mutta ulkomailla on niin kauniita kyliä. Joopa joo, harvoin turisti näkee sitä todellista elämää. Kaikki vieraat tavat ovat niin ihania, kun ollaan niin yhteisöllisiä ja sosiaalisia. Suomalainen luonne on erilainen, emme ole spontaaneja kuten vaikka eteläeurooppalaiset. Eli miksi pitää kummastella ja päivitellä tavallisia suomalaisia tapoja ja tottumuksia ja verrata niitä muiden tapoihin. Maassa maan tavalla tai maasta pois, sanoo sananlasku. Olen sen verran asunut Suomen rajojen ulkopuolellakin, että olen nähnyt, ettei se ruoho ole välttämättä sen vihreämpää aidan (=rajan) toisellakaan puolella.
Tuokin on ihan totta. Mutta on mielenkiintoista havaita juuri suomalaisia tyypillisiä asioita tai ominaispiirteitä ja kuulla muiden havaintoja.
Ei kaikki tietenkään voi olla positiivista missään, eikä se tarkoita, että heti pitäisi olla muuttamassa omasta kotimaastaan pois, jos ei voi olla "maan tavalla". Yksi asia on hyvä yhdessä maassa, toinen toisessa.
Keskustelu, ajatusten sekä mielipiteiden ja havaintojen vaihto on juuri mielenkiintoista ja elämää rikastuttavaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hiljaisuuden ja vaatimattomuuden ihannointi. Selitin tätä kerran toisessa maassa syntyneelle ja siellä koko ikänsä eläneelle sukulaiselle, eikä hän voinut millään ymmärtää miksi hiljaisuus olisi myönteinen ominaisuus ihmisessä.
Joo se. Tämä sana piti ihan kerrata googlesta. Niin tuttu asia mutta niin vaikea kuvailla.
Ruokarauha. Syödään eikä puhuta. Muissa maissa molemmat onnistuu samaan aikaan.
Puhuminen tapahtuu sitten kahvilla, kunhan kursailu on päättynyt.
Aatto. Juhlinta tapahtuu juhlapäivää edeltävänä iltana.
Kahvitauko. Silloin ei tehdä muuta. Maaseudulla uunien lämmitys. Aivan oma aika sille jolloin ei tapahdu muuta. Myös postin noutaminen kun heittolaatikko on jossain parin km päässä.
KLASSIKKO! Bussipysäkillä ihmisten pitkät välit suomalaisilla siis ennen koronaakin oli epätavallista muualla. Tiskikaappi. Vanhat autot joita korjataan vanhoilla purkaamolta ostetuilla osilla. Huh, onhan näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsellesi täysin vieraitten, iäkkäiden naisten " mummottelu!" Sinun ei tarvitse olla edes kovin iäkäskään. Täällä päin maailmaa "rouva ..." on ihan yleisesti käytössä. Myös pienet lapset osaavat puhutella heille vanhempaa henkilöä!
Rähmällään oleminen. Ennen 90-lukua se oli Neuvostoliitto ja nykyisin EU. Muiden maiden etu menee aina Suomen edelle.
Vierailija kirjoitti:
Joku jo edellä mainitsikin työn arvostuksesta. Täällä karussa ilmastossa on historian saatossa tietysti pitänytkin tehdä paljon työtä selvitäkseen hengissä. Mutta nykyisinkin tuntuu, että kaikki pyörii työn ympärillä, työ, työ, työ. Ja onhan työ tärkeää, tottakai, että tekee osuutensa, jos terveys sallii ja on työpaikka. Kyllähän työ vie määrällisestikin leijonanosan arkipäivästä, työmatkoineen monesti 10h.
Mutta jos vapaa-aikakin on suurelta osin vain palautumista (vaativasta mutta mielenkiintoisesta) työstä, niin työn merkitys ylikorostuu liikaa. Tästä Juha Siltala jo kirjoitti kirjassaan Työelämän huonontumisen lyhyt historia. (Tästä aiheesta on myös tällä palstalla oma ketjunsa.)
Jokin tässä kuviossa mättää. Irtisanoutuminen ei ole ratkaisu. Vai onko tämä vain (yli)tunnollisen ihmisen ongelma, josta pitää ottaa itse 100% vastuu?
Onkohan ulkomailla tällaista työkeskeistä kulttuuria myös? USA:ssa ainakin työpäivät ovat pitkiä ja lomat lyhyitä mutta kulttuurit poikkeavat muutenkin toisistaan.
Made in Japan. Japanissa on maailman creisein työkulttuuri sivistysmaista, African kaivokset ovat kyllä hulluja paikkoja.
Muiden maiden miellyttäminen.Pitää unohtaa oma k u lttuuri,että ei vaan kukaan pahoita mieltään.
Byroslavia.Joka ikiselle asialle on älyttömät lait ja kiellot.Maalaisjärjen käyttö on kielletty ja kaikkea pitää noudattaa niin kirjaimellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Hyvinvointivaltion kansalaisissa löytyy yllättävän paljon katkeruutta ja ennenkaikkea KATEELLISUUTTA!
Jos ei saa vietyä, niin rikotaan.
Minusta noi on kivoja piirteitä.
Kyllä niitä ekstroverttejä "itsensä ilmaisijoita" riittää ihan tarpeeksi muualla.