Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
On asiasta jo jossain määrin sanottu, mutta se PAKONOMAINEN saunominen joka tilanteessa. Illanviettoonkin se hemmetin sauna halutaan aina tunkea. Ei voisi vähempää kiinnostaa roudata saunakamoja illanistujaisiin, kun ne pitää sitten kantaa mukana koko ilta tai vääntäytyä seuraavana päivänä hakemaan. Jos et osallistu saunomiseen, niin ainakin miesten kesken katsotaan kieroon, että häpeääkö tuo olla alasti vai miksi se on niin mamis.
Se, että yksi kuukausi juomatta alkoholia on valtaisa urakka ja juhlittava saavutus. Ja joiltakin edes se ei onnistu.
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Se, että yksi kuukausi juomatta alkoholia on valtaisa urakka ja juhlittava saavutus. Ja joiltakin edes se ei onnistu.
A dry January tai a sober month ovat aivan tunnettuja konsepteja muuallakin. Suomalaiset ovat tätä nykyä niin geneerisiä ja persoonattomia länsimaalaisia kuin voi kansakuntana olla ja kulttuurissamme on oikeasti hyvin vähän enää mitään uniikkeja piirteitä, vaikka moni haluaisi kuvitella meidän todellisuutta erilaisemmiksi.
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.
Lapseni on onnistunut elämässään; minulla on oikeus olla ylpeä hänestä. Tiedänhän, kuinka hän uurastanut ja ponnistelut menestymisestä eteen; menestys ei ole tullut " taivaan lahjana!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.Lapseni on onnistunut elämässään; minulla on oikeus olla ylpeä hänestä. Tiedänhän, kuinka hän uurastanut ja ponnistelut menestymisestä eteen; menestys ei ole tullut " taivaan lahjana!"
Se on upeaa, onnittelut siitä. Harvoin se menestys kenellekään ilmaiseksi tulee. Pointtina oli se, kenelle näitä menestystarinoita kertoo. Sitä kertomista voisi keskittää niille vanhemmille, joilla on sama tilanne, heitäkin varmaan riittää. Nämä ovat niitä arjen empatiakyvyn soveltamistilanteita.
Kuulutaan kirkkoon vaikka ei edes uskota siihen israelilaiseen jumalaan.
Palvotaan koiria ja hengitysilmaa myrkyttäviä polttomoottoreita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmoinen kyräily ja vahingonilo.
Englannin kielessa ei ole edes sanaa vahingonilolle, saksasta pitaa lainata.
Ai jaa, itse olen aina luullut, että gloating on juurikin vahingoniloa.
Minusta on tyypillisen suomalaista kuvitella, että suomalaisuus olisi jotenkin erityisen ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.Lapseni on onnistunut elämässään; minulla on oikeus olla ylpeä hänestä. Tiedänhän, kuinka hän uurastanut ja ponnistelut menestymisestä eteen; menestys ei ole tullut " taivaan lahjana!"
Moni on uurastanut ja ponnistelut joko ikänsä ehkä pienellä palkalla eikä menesty. Siitä ahkeruudestakin voi jokainen olla ylpeä.
Ja riippuu siitäkin, miten tuota "onnistumista elämässä" mitataan. Onko se ns. perinteistä "onnistumista" eli menestystä, kuten kommentissa edellä. Vai onko mittari sisäinen onnellisuus ja harmonia, johon sisältyy myös hyvät ihmissuhteet, joita edistää muiden huomioonotto.
Vierailija kirjoitti:
On asiasta jo jossain määrin sanottu, mutta se PAKONOMAINEN saunominen joka tilanteessa. Illanviettoonkin se hemmetin sauna halutaan aina tunkea. Ei voisi vähempää kiinnostaa roudata saunakamoja illanistujaisiin, kun ne pitää sitten kantaa mukana koko ilta tai vääntäytyä seuraavana päivänä hakemaan. Jos et osallistu saunomiseen, niin ainakin miesten kesken katsotaan kieroon, että häpeääkö tuo olla alasti vai miksi se on niin mamis.
Tämä! Joskus kun on varattu jotain tilaa illanviettoa varten, niin tuntuu sen saunan olevan ehdoton pakkovaatimus monelle. Edullisia ja hyviäkin illanviettotiloja hyvällä sijainnilla on pitänyt jättää valitsematta, koska niissä ei satu olemaan saunaa.
Sitten on valittu saunallisista tarjolla olevista vaihtoehdoista se vähiten huonoin. Nämäkin tilat ovat sitten olleet kalliimpia ja huonommalla sijainnilla kuin monet kelvolliset saunattomat tilat. Miksi prkekeessä niin moni haluaa maksaa siitä saunasta? Maailman arkipäiväisin asia muutounkin täällä Suomessa. Onko siinä joku humalainen kiihotus päästä tirkistelemään toisten haarovälejä vai mikä lie.
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.
Asia on juuri näin. Voi että se vtuttaa esim illanistujaisissa kuunnella sitä jaaritusta kuinka se oma penikka on niin erinomainen. Varsinkaan lapsettomia nuo jutut ei kiinnosta paskaakaan, mutta silti joillakin on tarve niistä jauhaa vaikka tuntikausia.
Joo, lasten kyllä pitäisi olla hiljaa ruokapöydässä mutta suurin osa säheltää ja vinkuu ja metelöi.
Sitä, kun Kela/valtio/vakuutusyhtiöt kyykyttää ja tuhoaa tavallisen ihmisen elämän niin mennään kaulakiikkuun sen sijaan että kostettais sille taholle joka tuhon teki. Suomalaiset on ikuinen nöyrtyjäkansa.
Se, että lapsia ei saada otettua käyttäytymään ruokapöydässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.Asia on juuri näin. Voi että se vtuttaa esim illanistujaisissa kuunnella sitä jaaritusta kuinka se oma penikka on niin erinomainen. Varsinkaan lapsettomia nuo jutut ei kiinnosta paskaakaan, mutta silti joillakin on tarve niistä jauhaa vaikka tuntikausia.
En usko, että kukaan jauhaa tuntikausia lapsensa menestymisestä. Vanhemmat ovat vain niin iloisia, kun jälkipolvi pärjää; ei kai siinä mitään pahaa ole!?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitien ja ehkä isienkin vertailu vanhemmuudessa. Joillain
voi tulla pätemistäkin ja kehuskelua lastensa saavutuksilla. Tämä ylpeys lapsestaan yleisinhimillistä ja liikuttavaakin.
Mutta he eivät aina ota huomioon, että keskustelukumppanilla on ehkä erityistarpeinen ja haasteellinen lapsi tai ei lapsia ollenkaan, joten tällaisen yksipuolisen jälkipolvella kehuskelun kuunteleminen ei välttämättä ilahduta. Hienotunteisuus ei maksa mitään.Asia on juuri näin. Voi että se vtuttaa esim illanistujaisissa kuunnella sitä jaaritusta kuinka se oma penikka on niin erinomainen. Varsinkaan lapsettomia nuo jutut ei kiinnosta paskaakaan, mutta silti joillakin on tarve niistä jauhaa vaikka tuntikausia.
En usko, että kukaan jauhaa tuntikausia lapsensa menestymisestä. Vanhemmat ovat vain niin iloisia, kun jälkipolvi pärjää; ei kai siinä mitään pahaa ole!?
Ja monen elämään kuuluu lapset. Eli jos kysytään kuulumisia , niin paljon siitä on lasten asioita. Kohteliaasti voi kuunnella vähän aikaa ja sitten vaihtaa puheenaihetta. Mutta jos itse ei aktiivisesti siirrä keskustelua muualle, niin turha vikistä. Itse puhun siitä mikä on minulle tärkeää. Jos saan valita.
Sitä, että jos tönäisee vahingossa ei sanota anteeksi. Ja jos sanoo anteeksi toinen ei reagoi mitenkään.
Pohjaton kateus ja ilkeily.