Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
Vierailija kirjoitti:
Suhde ruokaan. Olen asunut yli puolet elämästäni muualla, lähinnä Keski-Euroopassa mutta monta vuotta myös Kaakkois-Aasiassa ja Väli-Amerikassa. Noilla alueilla ruoka on iloinen asia, joka halutaan jakaa muiden kanssa. Yksin syödään vain pakosta, ja mielellään kestetään hetkinen nälkää ja odotellaan, jotta saadaan ruokaseuraa. Ja aterian aikana seurustellaan, ei hotkita mykkänä - tai näprätä kännykkää! Omituisena pidettäisiin ajatusta, että mukava ilta tarkoittaa sitä että istutaan yksin telkkarin ääressä napostelemassa.
Lapsuudessani 60-luvulla Suomessakin vielä elettiin noin, tosin joillakin kuulemma ruoka oli sitten toiseen suuntaan pyhää, eli vaikka syötiin yhdessä ja ruoka-aikaan, puhua ei saanut. Meillä onneksi kotona sai, ja päivällispöydän ääressä vaihdettiinkin päivän kuulumiset ja keskusteltiin. Nykyään tuntuu Suomessa monessa lapsiperheessä menneen siihen, että kukin nappaa keittiöstä syömistä milloin haluaa ja painelee omaan huoneeseensa napostelemaan. Tai sitten keittiössäkin pauhaa telkkari, johon keskitytään.
Eli Suomessa ruoka on jokin yksityinen nautinto, jota muiden kanssa jakaminen melkeinpä häiritsee. Ja sitä on saatava milloin vain. Tai sitten ruoka on silkkaa tankkaamista, jotain äkkiä hotkaistua. Kouluruokailu ainakin omina kouluaikoinani oli omiaan tukemaan tuota jälkimmäistä ajatusta. Syömään ei saanut rauhoittua, vaan oli syötävä nopeasti valtavassa hälyisässä sotkuisessa ruokalassa.
En väitä, että ilmiö on yksinomaan suomalainen; eiköhän sitä saata esiintyä muissakin vahvasti yksilökeskeisissä kulttuureissa. Niissä vain en ole asunut.
Tosi hyvä kuulla muualla pitkään asuneiden kokemuksia.
Tuo kommenttisi Suomen yksilökeskeisestä kulttuurista osui naulan kantaan! Se selittää paljon - yksinäisyyden kokemuksen yleisyyttä mutta myös vastuunottoa omasta elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset eivät arkaile puhua vieraita kieliä. Itse asiassa moni sellainen joka osaa surkeaa englantia puhuu sitä ja luulee olevansa siinä hyväkin.
Ihmettelen tätä suomalaisten käytöstapojen haukkumista, kun itse olen kokenut, että juuri suomalaiset on niitä, jotka noudattavat aina sääntöjä, pyytelevät kaikkea anteeksi, väistävät pyytämättä ja ovat jotenkin ylikohteliaita ja ylivarovaisia.
Hmmm kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä muista maista mutta mielestäni akateemisuutta arvostetaan täällä hieman liikaa.
Toisaalta taas työmarkkinoilla tutkintoa tunnutaan arvostavan vähemmän kuin muissa maissa. Suomessa myös oletetaan, että vastavalmistuneella täytyy olla työkokemusta jos haluaa oman alan töitä. Monissa Euroopan maissa asia ei ole näin.
Totta. Esim. USAssa, UKssa, Ranskassa olisi turha hakea jonkun isomman lafkan dirigaksi pelkällä high school -diplomilla tai jollain AMKta vastaatavalla, Suomessa näitä on paljon. Muualla pitää olla joku Oxbridge-paperi, tai Sorbonne tai Yale.
Itse asiassa monessa muussakin maassa on mahdollista nousta korkeallekin ilman korkeaa muodollista koulutusta. Suomessahan sitä kuuluu olla DI tai ekonomi, moni omistajayrittäjä on käynyt ammattikoulun ja tienaa miljoonia.
Vierailija kirjoitti:
Ei Ymmärrä Ei kirjoitti:
Ihme ajat.
Ensimmäiseksi ihmettelen että nuorisolle ei tunnu kelpaavan mikään
aivan tavallinen työ ??
Ja , toiseksi , jos kelpaa,, niin 30 kymppisenä "Bläk aut" "kaput" ??
Onko viikonloppujen riennot kaikkine "höpö virvokkeineen" niin
rajulla tasolla , että työnteko polttaa "käämit" ?? Seurauksena
nykyinen muoti ilmiö Masennus ?? Josta on sitten suureen
ääneen julistettava ??
Kolmas ihme ilmiö mitä en ymmärrä,,, miksi keski ikäiset
naiset näyttävät lähes järestään lyhyt karvaisilta miehiltään ??
Mikä psykologia tähän "sukupuolen" vaihdokseen liittyy ??
Onko kukaan koskaan sanonut sinulle
Että,,,,,,,, kirjoitat aivan
ala-arvoisen surkeasti ?? En voi käsittää miksi vanhukset kirjoittavat tällä tavalla,,,,,,?? ?? ,,,,,
Jokainen tyylillänsä! Kyllä tuosta mielipiteet hyvin tuli selville. Minusta on hyvä kuulla eri-ikäisten ajatuksia. Ja niinhän se on, että vanhempi polvi usein kritisoi nykynuorisoa, näin taisi olla jo antiikin aikoina. Siihen voi olla perusteita tai sitten ei, samoin kuin vanhemman väen kritisointiin nuorison taholta.
Sana on (melko) vapaa Aihe Vapaalla!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyttääminen. Naapuri jota et ole edes tavannut tietää kaikki kulkemiset ja kellonajat milloin kissa on pieraissut liian kovaäänisesti.
Suomessa ei osata käytöstapoja ja kaikessa pyritään johonkin ihmeelliseen "rentouteen". Sivistysmaissa ihmisiä teititellään, tervehditään sanomalla hyvää huomenta/päivää/iltaa. Yhdysvalloissa ei sinutella, siellä ollaan Sir ja Ma'm. Meillä kiekaistaan "moikka moi" asiakaspalvelussa vaikka asiakkaaksi tulee ikäihminen tai korkeassa asemassa oleva. Tämä ei tule kuuloonkaan oikeastaan missään muualla kuin ehkä Ruotsissa.
Nuorilla on kummallisen paljon valtaa. He saavat tehdä mitä vain. Kukaan ei kiellä, opastaminenkin on lähes kieltämistä. Hattu päässä ja takki päällä syödään, v-sana tulee joka väliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huono tapa: marketissa kassajonojen läpi leikkaaminen ihan vaan laiskuuttaan.
Kassajonot on kassajonoja, siitä läpi pujottelu on vibbumaisinta mitä tiedän. Laiskuuden huippu. Myöskään turvaväli ei siinä toteudu.
Teetkö sinä tätä? Miksi?Mitä tuo tarkoittaa? Jos menet kauppaan, etkä löydäkään sitä mitä tulit ostamaan, niin et voi poistua sieltä muuten kuin jonottamalla? Niinkö? Eihän kaupasta edes pääse ulos muuten kuin kassojen kautta.
Tarkoitettiin varmaan sitä kun ihmiset menevät ostoskärryineen kassajonojen poikki sen sijaan että viitsisivät mennä haluamaansa hyllyväliin sieltä myymälän puolelta.
On todella ärsyttävää!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Samoin, kadehdin myös! Mutta on tyypillistä että suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla ja välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi myös asunnot ovat pieniä, yökyläily on jo rasittavaa pitkästä vierailusta puhumattakaan. Kodeissa ei ole usein tilaa edes isolle ruokapöydälle vierashuoneesta puhumattakaan. Ravintolat ovat hintavia ja tylsiä, lisäksi lapsia ei oikein saisi viedä mihinkään tai lapset vähintään ajetaan pois aikaisin illalla anniskeluravintoloista.
Asioilla on aina kaksi puolta. Kuinkakohan monelle tuo suvun kanssa hengaaminen on pakkopullaa, jota tehdään lähinnä koska täytyy. Mulla on eräs italialainen kaveri, joka vanhempien sairastuttua joutui palaamaan pikavauhtia Suomesta lapsuudenkotiinsa, jossa taisi asua vielä hänen siskonsakin perheineen, kaikki saman katon alla. Ei siellä saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla tekemässä jotain, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen elämäntapaansa (että oli mm. matkustellut ja asunut monessa eri maassa). Hienoa että perhe pitää yhtä, mutta tuossakin oli kuitenkin taustalla myös tietynlainen konformistisuus.
Tunnet yhden italialaisen ja sen perusteella arvioit yli 60 miljoonaa italialaista? Italiassa on täysin erilainen mentaliteetti perheen ja suvun kanssa kuin siellä Suomessa. Täällä lasketaan pikkuserkut ja pikku-pikkuserkutkin sukuun kuuluvaksi. Luultavasti tämä sinunkin tuntemasi italialaiskaveri halusi lähteä kotiinsa koska vanhemmat sairastuneet. Italiassa luotetaan enemmän siihen, että perhe/suku auttaa, valtiolta ei odoteta mitään. Suomalaisen paras omainen onkin viranomainen ja Kela. Siinä se ero. Asun Italiassa.
Välimeren maissa et voi odottaa mitään valtiolta, koska ei ole mitään tahoa, miltä odottaa tai jotain saisi.Onneksi on vielä perheitä, joissa on halua/ mahdollisuus auttaa...Perheet pienenevät; ihmiset tulevat olemaan enemmän ja enemmän yksin/ yksinäisiä.
Aivan ihmeellistä yleistämistä tämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Samoin, kadehdin myös! Mutta on tyypillistä että suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla ja välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi myös asunnot ovat pieniä, yökyläily on jo rasittavaa pitkästä vierailusta puhumattakaan. Kodeissa ei ole usein tilaa edes isolle ruokapöydälle vierashuoneesta puhumattakaan. Ravintolat ovat hintavia ja tylsiä, lisäksi lapsia ei oikein saisi viedä mihinkään tai lapset vähintään ajetaan pois aikaisin illalla anniskeluravintoloista.
Asioilla on aina kaksi puolta. Kuinkakohan monelle tuo suvun kanssa hengaaminen on pakkopullaa, jota tehdään lähinnä koska täytyy. Mulla on eräs italialainen kaveri, joka vanhempien sairastuttua joutui palaamaan pikavauhtia Suomesta lapsuudenkotiinsa, jossa taisi asua vielä hänen siskonsakin perheineen, kaikki saman katon alla. Ei siellä saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla tekemässä jotain, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen elämäntapaansa (että oli mm. matkustellut ja asunut monessa eri maassa). Hienoa että perhe pitää yhtä, mutta tuossakin oli kuitenkin taustalla myös tietynlainen konformistisuus.
Tunnet yhden italialaisen ja sen perusteella arvioit yli 60 miljoonaa italialaista? Italiassa on täysin erilainen mentaliteetti perheen ja suvun kanssa kuin siellä Suomessa. Täällä lasketaan pikkuserkut ja pikku-pikkuserkutkin sukuun kuuluvaksi. Luultavasti tämä sinunkin tuntemasi italialaiskaveri halusi lähteä kotiinsa koska vanhemmat sairastuneet. Italiassa luotetaan enemmän siihen, että perhe/suku auttaa, valtiolta ei odoteta mitään. Suomalaisen paras omainen onkin viranomainen ja Kela. Siinä se ero. Asun Italiassa.
Välimeren maissa et voi odottaa mitään valtiolta, koska ei ole mitään tahoa, miltä odottaa tai jotain saisi.Onneksi on vielä perheitä, joissa on halua/ mahdollisuus auttaa...Perheet pienenevät; ihmiset tulevat olemaan enemmän ja enemmän yksin/ yksinäisiä.
Aivan ihmeellistä yleistämistä tämä.
Oletko tietoinen...esim. espanja ja tuet...vaikkapa työttömyyden kohdatessa! Jos sinulla on tietoa niistä, kertoa niistä minullekin! (Ei yleistetä, vaan tiedostetaan asiat)
Suomalaisten mielestä toinen suomalainen ei saisi haaveilla muutosta ulkomaille (länsimaat) tai muuttaa. Se on vallan kauheaa se. Suomessa pitää pysyä kuin liimattuna, kuin P-koreassa, pakkasessa. On paljon kotimaa -propagandaa "paras suomalainen" se ja se asia tai tuote. En tajua tätä ajatusmallia täysin, vaikka hyvä huomioida ongelmakohdat ulkomailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielestä toinen suomalainen ei saisi haaveilla muutosta ulkomaille (länsimaat) tai muuttaa. Se on vallan kauheaa se. Suomessa pitää pysyä kuin liimattuna, kuin P-koreassa, pakkasessa. On paljon kotimaa -propagandaa "paras suomalainen" se ja se asia tai tuote. En tajua tätä ajatusmallia täysin, vaikka hyvä huomioida ongelmakohdat ulkomailla.
Ai ei vai? Viimeiset 40 vuotta mitä tässä olen seuraillut, niin ainakin naisihmisistä noin puolet ei muuta teekään kuin haaveilee ulkomaille muutosta ja ulkomaalaisista miehistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulkeutuneisuus, joka avautuu vain kännissä. Yleensä huonoon suuntaan, koska otetaan överit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Samoin, kadehdin myös! Mutta on tyypillistä että suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla ja välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi myös asunnot ovat pieniä, yökyläily on jo rasittavaa pitkästä vierailusta puhumattakaan. Kodeissa ei ole usein tilaa edes isolle ruokapöydälle vierashuoneesta puhumattakaan. Ravintolat ovat hintavia ja tylsiä, lisäksi lapsia ei oikein saisi viedä mihinkään tai lapset vähintään ajetaan pois aikaisin illalla anniskeluravintoloista.
Asioilla on aina kaksi puolta. Kuinkakohan monelle tuo suvun kanssa hengaaminen on pakkopullaa, jota tehdään lähinnä koska täytyy. Mulla on eräs italialainen kaveri, joka vanhempien sairastuttua joutui palaamaan pikavauhtia Suomesta lapsuudenkotiinsa, jossa taisi asua vielä hänen siskonsakin perheineen, kaikki saman katon alla. Ei siellä saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla tekemässä jotain, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen elämäntapaansa (että oli mm. matkustellut ja asunut monessa eri maassa). Hienoa että perhe pitää yhtä, mutta tuossakin oli kuitenkin taustalla myös tietynlainen konformistisuus.
Tunnet yhden italialaisen ja sen perusteella arvioit yli 60 miljoonaa italialaista? Italiassa on täysin erilainen mentaliteetti perheen ja suvun kanssa kuin siellä Suomessa. Täällä lasketaan pikkuserkut ja pikku-pikkuserkutkin sukuun kuuluvaksi. Luultavasti tämä sinunkin tuntemasi italialaiskaveri halusi lähteä kotiinsa koska vanhemmat sairastuneet. Italiassa luotetaan enemmän siihen, että perhe/suku auttaa, valtiolta ei odoteta mitään. Suomalaisen paras omainen onkin viranomainen ja Kela. Siinä se ero. Asun Italiassa.
Välimeren maissa et voi odottaa mitään valtiolta, koska ei ole mitään tahoa, miltä odottaa tai jotain saisi.Onneksi on vielä perheitä, joissa on halua/ mahdollisuus auttaa...Perheet pienenevät; ihmiset tulevat olemaan enemmän ja enemmän yksin/ yksinäisiä.
Aivan ihmeellistä yleistämistä tämä.
Oletko tietoinen...esim. espanja ja tuet...vaikkapa työttömyyden kohdatessa! Jos sinulla on tietoa niistä, kertoa niistä minullekin! (Ei yleistetä, vaan tiedostetaan asiat)
Toisaalta noissa maissa ei yleensä myöskään makseta veroja, joten ihmisellä itsellään on mahdollisuus hoitaa omat asiansa kuntoon helpommin kuin Suomessa. Eikä kaikki sosiaalituet suinkaan ole huonompia ulkomailla kuin Suomessa. Esim. Italiassa maksetaan 250 euron lapsilisää lapsille 21 ikävuoteen saakka. Espanjassa taas terveydenhoito on ilmaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomalaisten mielestä toinen suomalainen ei saisi haaveilla muutosta ulkomaille (länsimaat) tai muuttaa. Se on vallan kauheaa se. Suomessa pitää pysyä kuin liimattuna, kuin P-koreassa, pakkasessa. On paljon kotimaa -propagandaa "paras suomalainen" se ja se asia tai tuote. En tajua tätä ajatusmallia täysin, vaikka hyvä huomioida ongelmakohdat ulkomailla.
Ai ei vai? Viimeiset 40 vuotta mitä tässä olen seuraillut, niin ainakin naisihmisistä noin puolet ei muuta teekään kuin haaveilee ulkomaille muutosta ja ulkomaalaisista miehistä.[/quote
Moni on se haaveen toteuttanutkin ja elelevät nyt onnellisina uudessa kotimaassaan. Kaikki eivät toki sopeudu eivätkä sitä onneaankaan kohtaa, mutta niinkuin sanottu; onnellisiakin löytyy :)
Minua on ihmetyttänyt kun suomalaiset buffeteissa tai isommissa ruokailutilaisuuksissa (esim. Joulu), jossa pöydässä on monenlaisia ruokia monet suomalaiset lappaavat kaikki yhdellä kertaa samalle lautaselle. Siellä on sikinsokin lämminruoka, kastikkeet ja salaatit.
Olen asunut suurimman osan elämääni ulkomailla, eri maanosissa. Buffeteissa otamme erikseen aina alkupalat ehkä myös kalat tms. Lämmin ruoka omana annoksena. Salaatti omana annoksena ennen tai jälkeen lämpimän ruan. Jälkkäri erikseen ja kahvin kanssa mahdolliset piparkakut.
Ihmetellen katson kun monen lautaset pursuavat ruokien sekamelskaa, ruoka valuu laitojen ylitse ja niitä sitten syödään suu auki.
Vierailija kirjoitti:
Minua on ihmetyttänyt kun suomalaiset buffeteissa tai isommissa ruokailutilaisuuksissa (esim. Joulu), jossa pöydässä on monenlaisia ruokia monet suomalaiset lappaavat kaikki yhdellä kertaa samalle lautaselle. Siellä on sikinsokin lämminruoka, kastikkeet ja salaatit.
Olen asunut suurimman osan elämääni ulkomailla, eri maanosissa. Buffeteissa otamme erikseen aina alkupalat ehkä myös kalat tms. Lämmin ruoka omana annoksena. Salaatti omana annoksena ennen tai jälkeen lämpimän ruan. Jälkkäri erikseen ja kahvin kanssa mahdolliset piparkakut.
Ihmetellen katson kun monen lautaset pursuavat ruokien sekamelskaa, ruoka valuu laitojen ylitse ja niitä sitten syödään suu auki.
Olen ihan supisuomalainen ja tuo on aina ollut mulle ihan itsestäänselvä asia, ettei buffetissa oteta kaikkea sekaisin vaan ensin kylmä alkuruoka jne.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ei osata käytöstapoja ja kaikessa pyritään johonkin ihmeelliseen "rentouteen". Sivistysmaissa ihmisiä teititellään, tervehditään sanomalla hyvää huomenta/päivää/iltaa. Yhdysvalloissa ei sinutella, siellä ollaan Sir ja Ma'm. Meillä kiekaistaan "moikka moi" asiakaspalvelussa vaikka asiakkaaksi tulee ikäihminen tai korkeassa asemassa oleva. Tämä ei tule kuuloonkaan oikeastaan missään muualla kuin ehkä Ruotsissa.
Nuorilla on kummallisen paljon valtaa. He saavat tehdä mitä vain. Kukaan ei kiellä, opastaminenkin on lähes kieltämistä. Hattu päässä ja takki päällä syödään, v-sana tulee joka väliin.
Miksi ketään pitäisi teititellä tai kohdella jotenkin eri tavalla vain siksi, että on onnistunut välttelemään kuolemaa tarpeeksi pitkään? Ja mitä nuorilta pitäisi kieltää? Jos noudattavat lakia niin mitä heidän toimintansa sinulle kuuluu? Vaikutat juuri sellaiselta rasittavalta kyttääjältä kelle tärkeintä on päteä turhanpäiväisistä asioista.
Välimeren maissa et voi odottaa mitään valtiolta, koska ei ole mitään tahoa, miltä odottaa tai jotain saisi.Onneksi on vielä perheitä, joissa on halua/ mahdollisuus auttaa...Perheet pienenevät; ihmiset tulevat olemaan enemmän ja enemmän yksin/ yksinäisiä.