Lue keskustelun säännöt.
Mitä suomalaista tapaa tai suomalaisen kulttuurin piirrettä sinä olet ihmetellyt?
Täällä on jo ihmetelty joidenkin muiden maiden tapoja. Mutta onko joku suomalainen tapa ikinä ihmetyttänyt sinua? Vai ovatko oman maan tavat liian lähellä ja niille on ns. sokeutunut? Aloitan:
- Saunan vahva asema, vaikka sauna sinänsä on ihan ok. Esim. naisena ei niin innosta mennä laittautuneena illanistujaisten päätteeksi saunaan.
- Suomalaisten itsensä ja oman maan vähättelyä kuulee turhan paljon, meillä on hieno maa ja samoin kansa, enimmäkseen.
Kommentit (1013)
Vierailija2345 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa nauraa, ei saa puhua värikkäästi ja elehtiä temperamenttisesti. Itä- Suomi on poikkeus, sillä siellä saa jonkin verran.
Totta. Olen asunut Espanjassa yli 20 vuotta vakituisesti, eli muutkin kuin talvet. Oppinut käsilläpuhumisen ja sen, että keskustelua voi käytä yhtäaikaa miltei huutaen.
Tein saman nyt ennen joulua Suomessa, kun poliisi pysäytti tarkistaakseen ajokunnon. Olin kaiketi liian vilkas ja puhetuulella koska poliisi pyysi puhallusnäytteen kaksi kertaa varmistaakseen, että en ole päihtynyt.
Muinoin Lahdessa lensin ulos ravintolasta (Torvi Loviisankatu) yhden oluen jälkeen, kun erehdyin nauramaan kaverini huumorille liian äänekkäästi.
Kun muutin Espanjaan, niin siellä saa laulaakin ravintolassa, jos siltä tuntuu. Huutaminen sallittu ja kädet saa pyöriä kuin tuulimyllyn lavat. Kukaan ei ole ajamassa pihalle.
Suomessa vieläkin on turhan tärkeitä sääntöjä. Mikä pahinta niin osa suomalaisista haluaa valvoa, että naapuri tai läheinen myös noudattaa kaikkea pilkuntarkasti (itsestä ei ole niin väliä). Moni haluaisi itselleen sakotusoikeuden.
Moni vie autonsa pienen naarmun vuoksi korjattavaksi. Espanjassa olen oppinut, että auton naarmut korjataan vasta sitten, kun poliisi huomauttaa niistä tai autoon ei pääse sisään/ulos eikä se enää liiku.
Pääasia, että auto kulkee ja pysähtyy. Ei väliä miltä se näyttää.
Ei Espanjassakaan kaikki ihmiset "huuda ja kilju." Espanjassahan on jo suuret erot ihan itsehallintoalueiden välilläkin. Esim. rahaa rakastavat katalaanit, "elämää" rakastavat andalucialaiset ja valencianot...jossakin siellä välissä. Ainakin meillä autot ovat aina "viimeisen päälle"jo ihan turvallisuuden vuoksikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaisen kulttuurin ja mentaliteetin yksi myönteinen puoli on, että asioita kehitetään.
Moni käytännöllinen tai viranomaisasia sujuu täällä hyvin, kuten joku jo edellä kommentoi. Esim. monissa veroasioissa ei tarvitse mennä paperien kanssa jonottamaan verotoimistoon tai soittaa sinne vaan useimmat asiat on helppoa hoitaa netissä.
Tosin siellä osui joskus monen päivän huoltokatko itselle hyvin huonoon aikaan, huoltoja ei tehdä ehkä säästösyistä yöaikaan kuten yksityiset firmat mm. pankit tekevät.
Vierailija kirjoitti:
Säästämistä, ihan joka asiassa vaikka ei olisi edes tarve.
Tarkoitan nyt tätä että joku kertoo vaikka ostaneensa uuden auton niin siihen tulee välittömästi joku kertomaan että ei olisi kannattanut ostaa sitä vaan olisit saanut halvemmalla sen, tämän tai tuon.
En tiedä puututaanko muualla niin hanakasti toisten raha-asioihin mutta usein tuntuu että Suomessa kiinnostaa ihan hirveästi maksaako joku ne veronsa varmasti sentilleen oikein ja onko muistanut kilpailuttaa sähkösopimuksensa ja vakuutuksensa.
Ei helvetti kyllä! Ja jatkuva kilpailu ja kyräily kuka sai halvimmalla. Lisäksi kitupiikkeys mikä saa skotlantilaiset näyttämään tuhlareilta. Luonto toki kiittäisi, jos osa visukinttuisuutta ei sitä samalla tuhoaisi.
Minuutin kylmät suihkut ovat toki hyvästä, mutta kun mikään ei saisi maksaa mitään, niin ostetaan sutta ja sekundaa, mikä hajoaa heti. Ja jollei hajoa, niin huonontaa elämänlaatua, kun kaikki on vähän sinnepäin. Mutta hei, pääsee kehumaan kaverin autotallilla, miten taas tuli säästettyä, ollaan sitä kyllä viisaita miehiä ja naisia.
Kateus, mitä ei voida viedå, rikotaan tai pilataan. -Idioottilaumaan kuuluminen on turvallista.
Kiusaaja on meillä pätevin ja voittaja. Omien sortaminen, muslimien palvonta. Lypsäminen erit. autoilusta.
-Ilmasto ja sää on täällä parasta.
Vierailija2345 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa nauraa, ei saa puhua värikkäästi ja elehtiä temperamenttisesti. Itä- Suomi on poikkeus, sillä siellä saa jonkin verran.
Totta. Olen asunut Espanjassa yli 20 vuotta vakituisesti, eli muutkin kuin talvet. Oppinut käsilläpuhumisen ja sen, että keskustelua voi käytä yhtäaikaa miltei huutaen.
Tein saman nyt ennen joulua Suomessa, kun poliisi pysäytti tarkistaakseen ajokunnon. Olin kaiketi liian vilkas ja puhetuulella koska poliisi pyysi puhallusnäytteen kaksi kertaa varmistaakseen, että en ole päihtynyt.
Muinoin Lahdessa lensin ulos ravintolasta (Torvi Loviisankatu) yhden oluen jälkeen, kun erehdyin nauramaan kaverini huumorille liian äänekkäästi.
Kun muutin Espanjaan, niin siellä saa laulaakin ravintolassa, jos siltä tuntuu. Huutaminen sallittu ja kädet saa pyöriä kuin tuulimyllyn lavat. Kukaan ei ole ajamassa pihalle.
Suomessa vieläkin on turhan tärkeitä sääntöjä. Mikä pahinta niin osa suomalaisista haluaa valvoa, että naapuri tai läheinen myös noudattaa kaikkea pilkuntarkasti (itsestä ei ole niin väliä). Moni haluaisi itselleen sakotusoikeuden.
Moni vie autonsa pienen naarmun vuoksi korjattavaksi. Espanjassa olen oppinut, että auton naarmut korjataan vasta sitten, kun poliisi huomauttaa niistä tai autoon ei pääse sisään/ulos eikä se enää liiku.
Pääasia, että auto kulkee ja pysähtyy. Ei väliä miltä se näyttää.
Minutkin on puhallutettu kaksi kertaa koska vaikutin liian hilpeältä. Ilmeisesti ratsiassa tulee olla vakava ja puhumaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija2345 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa nauraa, ei saa puhua värikkäästi ja elehtiä temperamenttisesti. Itä- Suomi on poikkeus, sillä siellä saa jonkin verran.
Totta. Olen asunut Espanjassa yli 20 vuotta vakituisesti, eli muutkin kuin talvet. Oppinut käsilläpuhumisen ja sen, että keskustelua voi käytä yhtäaikaa miltei huutaen.
Tein saman nyt ennen joulua Suomessa, kun poliisi pysäytti tarkistaakseen ajokunnon. Olin kaiketi liian vilkas ja puhetuulella koska poliisi pyysi puhallusnäytteen kaksi kertaa varmistaakseen, että en ole päihtynyt.
Muinoin Lahdessa lensin ulos ravintolasta (Torvi Loviisankatu) yhden oluen jälkeen, kun erehdyin nauramaan kaverini huumorille liian äänekkäästi.
Kun muutin Espanjaan, niin siellä saa laulaakin ravintolassa, jos siltä tuntuu. Huutaminen sallittu ja kädet saa pyöriä kuin tuulimyllyn lavat. Kukaan ei ole ajamassa pihalle.
Suomessa vieläkin on turhan tärkeitä sääntöjä. Mikä pahinta niin osa suomalaisista haluaa valvoa, että naapuri tai läheinen myös noudattaa kaikkea pilkuntarkasti (itsestä ei ole niin väliä). Moni haluaisi itselleen sakotusoikeuden.
Moni vie autonsa pienen naarmun vuoksi korjattavaksi. Espanjassa olen oppinut, että auton naarmut korjataan vasta sitten, kun poliisi huomauttaa niistä tai autoon ei pääse sisään/ulos eikä se enää liiku.
Pääasia, että auto kulkee ja pysähtyy. Ei väliä miltä se näyttää.
No saatiinhan Suomeen vihdoinkin lupa pysäköidä kadun vastakkaiselle puolelle. Jotain järkee sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Byroslavia.Joka ikiselle asialle on älyttömät lait ja kiellot.Maalaisjärjen käyttö on kielletty ja kaikkea pitää noudattaa niin kirjaimellisesti.
Tämä.on usein totta. Sitten esim. kun eräs aiempi hallitus alkoi purkaa säätelyä esim. taksien kohdalta niin lopputulos ei tainnut mennä ihan ns. putkeen.
Itseäkin ärsyttää välillä paperinpyöritys, mutta toisaalta, pohjoismainen oikeusvaltio perustuu byrokratiaan. Kun kaikesta on tarkat säännöt ja määräykset ja valvonta, niin kansalaiset tulevat tasa-arvoisemmin kohdelluksi. Suomi on yksi maailman vähiten korruptoituneista maista, koska täällä julkista valtaa käyttävillä virkamiehillä ei ole mahdollisuuksia suosia omia läheisiään samalla tavalla kuin valtaosassa maailman maita.
Suomessa on paljon piilokorruptiota. Ja Suomen maine vähän korruptoituneena maana mahdollistaa piiloon jäävää korruptiota.
Mistä ihmeestä tulee ajatus että jos jossain maassa on räikeää korruptiota niin siellä olisi vähemmän piilokorruptiota kuin suomessa? Vaikka suomesta piilokorruptiota löytyy satavarmasti, olemme silti yksi maailman vähiten korrupteituneista maista. Saisimme olla ylpeitä hyvistä asioistamme.
Muutoin ketjussa tullut monia asioita esille joista tunnistaa myös itsensä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ennen sanottiin, että Suomi on yhdistysten luvattu maa. Täällä on todella paljon rekisteröityjä yhdistyksiä, kaikki eivät tosin toimi aktiivisesti eli ovat olemassa vain ns. paperilla. Mutta suomalaiset tykkäävät yhdistyksistä.
Vierailija2345 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei saa nauraa, ei saa puhua värikkäästi ja elehtiä temperamenttisesti. Itä- Suomi on poikkeus, sillä siellä saa jonkin verran.
Totta. Olen asunut Espanjassa yli 20 vuotta vakituisesti, eli muutkin kuin talvet. Oppinut käsilläpuhumisen ja sen, että keskustelua voi käytä yhtäaikaa miltei huutaen.
Tein saman nyt ennen joulua Suomessa, kun poliisi pysäytti tarkistaakseen ajokunnon. Olin kaiketi liian vilkas ja puhetuulella koska poliisi pyysi puhallusnäytteen kaksi kertaa varmistaakseen, että en ole päihtynyt.
Muinoin Lahdessa lensin ulos ravintolasta (Torvi Loviisankatu) yhden oluen jälkeen, kun erehdyin nauramaan kaverini huumorille liian äänekkäästi.
Kun muutin Espanjaan, niin siellä saa laulaakin ravintolassa, jos siltä tuntuu. Huutaminen sallittu ja kädet saa pyöriä kuin tuulimyllyn lavat. Kukaan ei ole ajamassa pihalle.
Suomessa vieläkin on turhan tärkeitä sääntöjä. Mikä pahinta niin osa suomalaisista haluaa valvoa, että naapuri tai läheinen myös noudattaa kaikkea pilkuntarkasti (itsestä ei ole niin väliä). Moni haluaisi itselleen sakotusoikeuden.
Moni vie autonsa pienen naarmun vuoksi korjattavaksi. Espanjassa olen oppinut, että auton naarmut korjataan vasta sitten, kun poliisi huomauttaa niistä tai autoon ei pääse sisään/ulos eikä se enää liiku.
Pääasia, että auto kulkee ja pysähtyy. Ei väliä miltä se näyttää.
Monet espanjalaiset ”arvostelevat” hyvinkin kärkkäästi matkailijoita, jotka eivät osaa alkuunkaan, alkeellisimpiakaan käytöstapoja. Mallorca, Benidorm etc.etc. Matkailusta elävän/ leipänsä hankkivan on vain ”hiljaa kestettävä...” Suomalaisissa niinkuin kaikissa muissakin, niin hyvät kuin huonot puolensakin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Samoin, kadehdin myös! Mutta on tyypillistä että suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla ja välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi myös asunnot ovat pieniä, yökyläily on jo rasittavaa pitkästä vierailusta puhumattakaan. Kodeissa ei ole usein tilaa edes isolle ruokapöydälle vierashuoneesta puhumattakaan. Ravintolat ovat hintavia ja tylsiä, lisäksi lapsia ei oikein saisi viedä mihinkään tai lapset vähintään ajetaan pois aikaisin illalla anniskeluravintoloista.
Asioilla on aina kaksi puolta. Kuinkakohan monelle tuo suvun kanssa hengaaminen on pakkopullaa, jota tehdään lähinnä koska täytyy. Mulla on eräs italialainen kaveri, joka vanhempien sairastuttua joutui palaamaan pikavauhtia Suomesta lapsuudenkotiinsa, jossa taisi asua vielä hänen siskonsakin perheineen, kaikki saman katon alla. Ei siellä saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla tekemässä jotain, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen elämäntapaansa (että oli mm. matkustellut ja asunut monessa eri maassa). Hienoa että perhe pitää yhtä, mutta tuossakin oli kuitenkin taustalla myös tietynlainen konformistisuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokarauha, tälle ei taida olla muissa kielissä kuin ruotsinkielinen vastine, josko sekin kotimaista perää.
Muualla ruokailu on sosiaalinen tilaisuus ja nautinto, täällä taas yllättäen vain mahdollisuus ankeilla oikein porukalla.
Tähän liittyy keskeisesti suomalainen taito syödä lounas ennen klo 11 aamulla 5 minuutissa nostamatta katsetta lautasesta. Naureskelin vuosia tälle työmaasyöttölöiden tutulle ilmiölle, kunnes tajusin mistä se johtuu esikoiseni palatessa armeijasta ensimmäiselle lomalleen ja suorittaessa saman lounassuorituksen. Armeijassa on ilmeisesti ateriointiaikaa kaksi minuuttia, joten jos ei lapa tauotta ruokaa naamaansa, ei ehdi syödä mitään.
Tästähän se juuri johtuu. Armeijassa viimeiset ovat vasta jonottamassa ruokaa kun alkaa jo huuto siitä miten pitäisi ruveta lopettelemaan. Siinä on sitten pakko tunkea se epämääräinen mössö väkisin alas puolessa minuutissa, oli nälkä tai ei, koska seuraavaan ateriaan voi olla todella pitkä aika. Tuohon epäterveelloseen tapaan kun ehdollistuu, niin siitä on hankala oppia myöhemmin pois.
Miksi ihmeessä siitä on hankala oppia myöhemmin pois? Oppivathan nuoret ihmiset mitä tahansa nopeasti siis suurin osa, harvempi lienee kaavoihin kangistunut noin nuorena. Luulisi, ettei armeijakaan ole sota, joten sielläkin voisi uudistaa senverran, että ehtivät rauhassa syödä. Typerää hätäilyä tuollainen. Hotkiminen ja mättö on edelleenkin aika yleinen tapa syödä Suomessa. Kyllä eron huomaa ulkosuomalaisena kun Suomesta tulee vieraita, niin äkkiä ja paljon on syöty alta aikayksikön. Ruoasta ei siis edes vanhempana pysty nauttimaan rauhallisesti koska armeijassa on opittu mättö ja se pätee lopun elämää??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kateus, vahingonilo ja valittaminen, ml. valitusten teko viranomaislle kaikesta mahdollisesta toiminnasta.
Suhde ruokaan. Olen asunut yli puolet elämästäni muualla, lähinnä Keski-Euroopassa mutta monta vuotta myös Kaakkois-Aasiassa ja Väli-Amerikassa. Noilla alueilla ruoka on iloinen asia, joka halutaan jakaa muiden kanssa. Yksin syödään vain pakosta, ja mielellään kestetään hetkinen nälkää ja odotellaan, jotta saadaan ruokaseuraa. Ja aterian aikana seurustellaan, ei hotkita mykkänä - tai näprätä kännykkää! Omituisena pidettäisiin ajatusta, että mukava ilta tarkoittaa sitä että istutaan yksin telkkarin ääressä napostelemassa.
Lapsuudessani 60-luvulla Suomessakin vielä elettiin noin, tosin joillakin kuulemma ruoka oli sitten toiseen suuntaan pyhää, eli vaikka syötiin yhdessä ja ruoka-aikaan, puhua ei saanut. Meillä onneksi kotona sai, ja päivällispöydän ääressä vaihdettiinkin päivän kuulumiset ja keskusteltiin. Nykyään tuntuu Suomessa monessa lapsiperheessä menneen siihen, että kukin nappaa keittiöstä syömistä milloin haluaa ja painelee omaan huoneeseensa napostelemaan. Tai sitten keittiössäkin pauhaa telkkari, johon keskitytään.
Eli Suomessa ruoka on jokin yksityinen nautinto, jota muiden kanssa jakaminen melkeinpä häiritsee. Ja sitä on saatava milloin vain. Tai sitten ruoka on silkkaa tankkaamista, jotain äkkiä hotkaistua. Kouluruokailu ainakin omina kouluaikoinani oli omiaan tukemaan tuota jälkimmäistä ajatusta. Syömään ei saanut rauhoittua, vaan oli syötävä nopeasti valtavassa hälyisässä sotkuisessa ruokalassa.
En väitä, että ilmiö on yksinomaan suomalainen; eiköhän sitä saata esiintyä muissakin vahvasti yksilökeskeisissä kulttuureissa. Niissä vain en ole asunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mm12344 kirjoitti:
“Ikuinen alistuminen ja nörtyminen.
Suomalainen nöyrtyy aina.On vain oikein, että tämä heikko kansa vaihdetaan ja pikkuhiljaa näivettyy pois. “
Enemmän tâs on mielestäni kyse ryssävihasta/diktaattorivihasta/-pelosta. Maksellaan kreikkaan ja eulle rahoja ja opiskellaan ruotsii saksaa ranskaa enkkuu jotta eu-maat ymmärtäisivät että heidän kans ollaan koalitiossa…
Suomalaiset itse äänestivät kyseessä olevaan liittoon nimeltä EU, eikö niin? Silloin noudatetaan niitä Unionin enemmistöllä tekemiä päätöksiä, kyllä kai se oli tiedossa kun liittymisestä äänestettiin. Nyt touhutaan kovasti liittymistä toiseen eli puolustusliittoon. Sekin taitaa maksaa joten älkää äänestäkö puolesta vaan vastaan jos kerran kaikista maksuista tulee kansanpurnaus ja muiden valtioiden jatkuva pitkän kaavan mukaan haukkuminen. Kielten opiskelu ja osaaminen kaikkialla maailmassa on erittäin positiivinen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ruokarauha, tälle ei taida olla muissa kielissä kuin ruotsinkielinen vastine, josko sekin kotimaista perää.
Muualla ruokailu on sosiaalinen tilaisuus ja nautinto, täällä taas yllättäen vain mahdollisuus ankeilla oikein porukalla.
Tähän liittyy keskeisesti suomalainen taito syödä lounas ennen klo 11 aamulla 5 minuutissa nostamatta katsetta lautasesta. Naureskelin vuosia tälle työmaasyöttölöiden tutulle ilmiölle, kunnes tajusin mistä se johtuu esikoiseni palatessa armeijasta ensimmäiselle lomalleen ja suorittaessa saman lounassuorituksen. Armeijassa on ilmeisesti ateriointiaikaa kaksi minuuttia, joten jos ei lapa tauotta ruokaa naamaansa, ei ehdi syödä mitään.
Tästähän se juuri johtuu. Armeijassa viimeiset ovat vasta jonottamassa ruokaa kun alkaa jo huuto siitä miten pitäisi ruveta lopettelemaan. Siinä on sitten pakko tunkea se epämääräinen mössö väkisin alas puolessa minuutissa, oli nälkä tai ei, koska seuraavaan ateriaan voi olla todella pitkä aika. Tuohon epäterveelloseen tapaan kun ehdollistuu, niin siitä on hankala oppia myöhemmin pois.
Miksi ihmeessä siitä on hankala oppia myöhemmin pois? Oppivathan nuoret ihmiset mitä tahansa nopeasti siis suurin osa, harvempi lienee kaavoihin kangistunut noin nuorena. Luulisi, ettei armeijakaan ole sota, joten sielläkin voisi uudistaa senverran, että ehtivät rauhassa syödä. Typerää hätäilyä tuollainen. Hotkiminen ja mättö on edelleenkin aika yleinen tapa syödä Suomessa. Kyllä eron huomaa ulkosuomalaisena kun Suomesta tulee vieraita, niin äkkiä ja paljon on syöty alta aikayksikön. Ruoasta ei siis edes vanhempana pysty nauttimaan rauhallisesti koska armeijassa on opittu mättö ja se pätee lopun elämää??
Eiköhän tuo nopeasti syöminen opita viimeistään koulussa, täytyy syödä nopeasti ehtiäkseen välitunnille joka on ainakin pienemmille aika tärkeä. Sama kiire jatkuu sitten työelämässä, 30 minuutissa syötävä ja hoidettava mahdolliset muut asiat, vuorotyössä ruokatauot on vieläkin lyhyemmät 15-20 min. Tämä kai juontaa siihen että työpäivät on se 8h, töihin täytyy päästä aikaisin ja aikaisin pois.
Suomessa ei mielestäni oikein arvosteta ruokaa, se on lähinnä polttoainetta joka vaan kuuluu mättää nopeasti ja äkkiä jatkamaan muita hommia. Ruoan kuuluu myös olla mahdollisimman halpaa, pitkään säilyvää, nopeasti valmistuvaa ja sitä tehdään moneksi päiväksi kerrallaan mikrossa lämmitettäväksi.
Ei pelkästään suomalainen ilmiö, mutta koska koskettaa itseäni, niin SISARKATEUS! Suomessa asuva pikkusisareni ei vain voi sulattaa, että hänen vanhemmalla sisärellaan elämä on ollut kaikin puolin "parempaa!" Asun ulkomailla; emme ole nähneet neljään vuoteen...Olen yrittänyt pitää häneen yhteyttä; onhan meitä vain kaksi; kuitenkin, kuinkahan monta kertaa olen kuullut, ettemme ole edes sisaruksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ei ole oma havainto mutta huomasin tämän pitävän paikkansa, kun joku tästä mainitsi: Suomessa ei liikuta paljon perheenä eikä vietetä aikaa eri-ikäiset yhdessä. Täällä on paljon sitä, että lapset ovat keskenään, samoin nuoret, keski-ikäiset ja vanhukset, kukin oman ikäryhmänsä kanssa.
Tämä on sellainen, mistä olen ulkomaille ihan rehellisesti kateellinen. On mielestäni tosi hienoa miten jossain Espanjassa tai Itä-Euroopassa ollaan jopa koko suku liikkeellä vaikka ravintolassa tai piknikillä, vauvasta isovaariin ja kaikki seurustelevat keskenään pitkän kaavan mukaan.
Samoin, kadehdin myös! Mutta on tyypillistä että suvut eivät asu samoilla paikkakunnilla ja välimatkat ovat pitkiä. Lisäksi myös asunnot ovat pieniä, yökyläily on jo rasittavaa pitkästä vierailusta puhumattakaan. Kodeissa ei ole usein tilaa edes isolle ruokapöydälle vierashuoneesta puhumattakaan. Ravintolat ovat hintavia ja tylsiä, lisäksi lapsia ei oikein saisi viedä mihinkään tai lapset vähintään ajetaan pois aikaisin illalla anniskeluravintoloista.
Asioilla on aina kaksi puolta. Kuinkakohan monelle tuo suvun kanssa hengaaminen on pakkopullaa, jota tehdään lähinnä koska täytyy. Mulla on eräs italialainen kaveri, joka vanhempien sairastuttua joutui palaamaan pikavauhtia Suomesta lapsuudenkotiinsa, jossa taisi asua vielä hänen siskonsakin perheineen, kaikki saman katon alla. Ei siellä saanut hetken rauhaa, koko ajan piti olla tekemässä jotain, eikä kukaan oikein ymmärtänyt hänen elämäntapaansa (että oli mm. matkustellut ja asunut monessa eri maassa). Hienoa että perhe pitää yhtä, mutta tuossakin oli kuitenkin taustalla myös tietynlainen konformistisuus.
Tunnet yhden italialaisen ja sen perusteella arvioit yli 60 miljoonaa italialaista? Italiassa on täysin erilainen mentaliteetti perheen ja suvun kanssa kuin siellä Suomessa. Täällä lasketaan pikkuserkut ja pikku-pikkuserkutkin sukuun kuuluvaksi. Luultavasti tämä sinunkin tuntemasi italialaiskaveri halusi lähteä kotiinsa koska vanhemmat sairastuneet. Italiassa luotetaan enemmän siihen, että perhe/suku auttaa, valtiolta ei odoteta mitään. Suomalaisen paras omainen onkin viranomainen ja Kela. Siinä se ero. Asun Italiassa.
Ei Ymmärrä Ei kirjoitti:
Ihme ajat.
Ensimmäiseksi ihmettelen että nuorisolle ei tunnu kelpaavan mikään
aivan tavallinen työ ??
Ja , toiseksi , jos kelpaa,, niin 30 kymppisenä "Bläk aut" "kaput" ??
Onko viikonloppujen riennot kaikkine "höpö virvokkeineen" niin
rajulla tasolla , että työnteko polttaa "käämit" ?? Seurauksena
nykyinen muoti ilmiö Masennus ?? Josta on sitten suureen
ääneen julistettava ??
Kolmas ihme ilmiö mitä en ymmärrä,,, miksi keski ikäiset
naiset näyttävät lähes järestään lyhyt karvaisilta miehiltään ??
Mikä psykologia tähän "sukupuolen" vaihdokseen liittyy ??
Onko kukaan koskaan sanonut sinulle
Että,,,,,,,, kirjoitat aivan
ala-arvoisen surkeasti ?? En voi käsittää miksi vanhukset kirjoittavat tällä tavalla,,,,,,?? ?? ,,,,,
Monet eivät tervehdi kerrostalossa toisiaan. Jos naapurissa hakataan lapsia tai vaimoa, ei asiasta ilmoiteta kenellekään, joskus lehdissä lukee, että joku on ilmoittanut ja sitä olen ihmetellyt.
Puhuminen on joillekin vaikeaa, etenkin miehille. Jokainen vain kyylää omassa yksinäisyydessään. Emme ole kovin sosiaalisia.
.