Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä mustasukkaisuutta? Mies väittää ettei ole
10.01.2022 |
Jos esim menen kaverin luokse käymään, kun tulen takaisin kotiin mies ”mököttää”. Väittää ettei mökötä mutta huomaan kyllä eleistä. Kestää ehkä puoli tuntia ja sitten taas normaali.
Vai mistä voisi johtua? Olen yrittänyt kysyä mutta kuulemma ei mökötä edes niin hankala tietää. Näin käy aina sen jälkeen kun olen jossain ilman häntä
Kommentit (29)
Ykkönen jatkaa; onko nuori mies kyseessä? Iän myötä tuollaiset vähenee
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan sama, anna olla ja ole kuin et huomaisikaan. Älä missään nimessä ala luopua menoistasi, silloin käytös vain pahenee.
Tuo ei kyllä ole aikuisen käytöstä. Mistä te näitä helmiä löydätte?
On omistushalua ja mustasukkaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa; onko nuori mies kyseessä? Iän myötä tuollaiset vähenee
Ollaan melko nuoria! Jospa vähentyisi! Pitää vaan sinnikkäästi lähteä ja esittää etten huomaa edes että hän kiukuttelee. Mitä enemmän huomioin sitä kauemmin se jatkuu
Entäs jos hän mököttää koska olit hänen mielestään liian vähän aikaa pois?
Ja yleensä nuo mökötykset alkaa kun ihminen vanhenee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehestä on mukavaa olla yksinään ja ärsyttää kun tulet kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa; onko nuori mies kyseessä? Iän myötä tuollaiset vähenee
Ollaan melko nuoria! Jospa vähentyisi! Pitää vaan sinnikkäästi lähteä ja esittää etten huomaa edes että hän kiukuttelee. Mitä enemmän huomioin sitä kauemmin se jatkuu
AV:n mukaan kaikki inhimilliset tunteet on sairaita. Varsinkin mustasukkaisuus. Mutta tosiaan, se on inhimillistä. Lapsetkin on mustasukkaisia, mutta oppivat sen sitten häpeillen peittämään.
Poikaystävä ymmärtää itsekin ettei ole syytä huoleen, mutta minkäpä sitä (tyhmillekään) tunteilleen voi? Aika tuo kyllä varmuutta ja rauhoittaa epävarmaakin nuorta ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies käy itse missään?
Käy hänkin ja minulla on sitten toisaalta huono tapa viestitellä koko ajan.. ollaan oltu vasta alle kaksi vuotta yhdessä niin meillä on vielä se alkuvaihe, ettei haluta olla erossa edes vähän aikaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahan laatuista omistushalua ja mustasukkaisuutta. On erittäin mahdollista, että pahenee vain ja reaktio ei jää enää pelkkään mökötykseen. Eksä (30+) yritti kiukuttelullaan estää mun kaikki menot ja katkaista ihmissuhteet. Käytös alkoi mökötyksellä ja päättyi väkivaltaan, itsemurhauhkailuihin ja lopulta eroon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies käy itse missään?
Käy hänkin ja minulla on sitten toisaalta huono tapa viestitellä koko ajan.. ollaan oltu vasta alle kaksi vuotta yhdessä niin meillä on vielä se alkuvaihe, ettei haluta olla erossa edes vähän aikaa
Lopeta tuo tapa heti. Oletkohan itse mustasukkainen ja luulet miehesi olevan, kun on vähän hiljaisempi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pahan laatuista omistushalua ja mustasukkaisuutta. On erittäin mahdollista, että pahenee vain ja reaktio ei jää enää pelkkään mökötykseen. Eksä (30+) yritti kiukuttelullaan estää mun kaikki menot ja katkaista ihmissuhteet. Käytös alkoi mökötyksellä ja päättyi väkivaltaan, itsemurhauhkailuihin ja lopulta eroon.
Ei ole kyllä tämän tason mustasukkaisuudesta kyse. Mieheni ei pysty edes huutamaan minulle, puhumattakaan väkivallan käytöstä. Enkä toisaalta anna kiukuttelun vaikuttaa menoihini (paitsi siten etten joka viikonloppua voi olla jossain vaikka sinkkuna varmasti olisinkin)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa; onko nuori mies kyseessä? Iän myötä tuollaiset vähenee
Ollaan melko nuoria! Jospa vähentyisi! Pitää vaan sinnikkäästi lähteä ja esittää etten huomaa edes että hän kiukuttelee. Mitä enemmän huomioin sitä kauemmin se jatkuu
AV:n mukaan kaikki inhimilliset tunteet on sairaita. Varsinkin mustasukkaisuus. Mutta tosiaan, se on inhimillistä. Lapsetkin on mustasukkaisia, mutta oppivat sen sitten häpeillen peittämään.
Poikaystävä ymmärtää itsekin ettei ole syytä huoleen, mutta minkäpä sitä (tyhmillekään) tunteilleen voi? Aika tuo kyllä varmuutta ja rauhoittaa epävarmaakin nuorta ihmistä.
Mulle tulee mieleen hylkäämisen pelko. Se on tavallaan vähän tyhmää ja useimmat tietää sen itse, mutta se möykky on saanut alkunsa joskus lapsuudessa ja jokin tilanne sitä muistuttaa. Olin nuorena samanlainen, olen aina kokenut olevani ulkopuolinen ja minua on lapsena kiusattu. Sitä pelkää, että joku taas vie sen läheisen, vaikka ymmärtää järjellä ystävien olleen jo olemassa kuvioissa ennen itseäni ja ystävät on hyviä tyyppejä. Aikaa menee ja asiaa käsittelee, se kuivuu pois. Nykyisin nauttii vaan, kun mies lähtee kavereidensa kanssa kaljalle tai laivalle, kun ei se enää missään ole pitkään aikaan käynyt. Mulla on omiakin menoja nykyisin enemmän jo ihan kummilastenkin vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Pahan laatuista omistushalua ja mustasukkaisuutta. On erittäin mahdollista, että pahenee vain ja reaktio ei jää enää pelkkään mökötykseen. Eksä (30+) yritti kiukuttelullaan estää mun kaikki menot ja katkaista ihmissuhteet. Käytös alkoi mökötyksellä ja päättyi väkivaltaan, itsemurhauhkailuihin ja lopulta eroon.
En aloituksen perusteella uskoisi, että kyse on näin vakavasta tapauksesta.
Oletan, että ehkä mies vähän mököttää mutta kieltää sen koska itsekin tietää, että käyttäytyy lapsellisesti tai epäloogisesti. Kaikilla meillä on lapsellisia hetkiä/tunteita enkä liikaa pelästyisi sitä. Jos mies on muuten ok, niin tuon voi nähdä ehkä jopa vähän huvittavana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö mies käy itse missään?
Käy hänkin ja minulla on sitten toisaalta huono tapa viestitellä koko ajan.. ollaan oltu vasta alle kaksi vuotta yhdessä niin meillä on vielä se alkuvaihe, ettei haluta olla erossa edes vähän aikaa
Lopeta tuo tapa heti. Oletkohan itse mustasukkainen ja luulet miehesi olevan, kun on vähän hiljaisempi?
Olen kyllä varmaan vähän mustasukkainen, ne kyllä muista naisista vaan miehen huomiosta. Tiedostan sen itsekin ja jatkuva viestitys johtuu varmaan siitä. Minun mielestäni se on ihan hyväntahtoista, ei mitään tenttaamista, mutta ehkä häntä ahdistaa jos on koko ajan uusi viesti minulta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkönen jatkaa; onko nuori mies kyseessä? Iän myötä tuollaiset vähenee
Ollaan melko nuoria! Jospa vähentyisi! Pitää vaan sinnikkäästi lähteä ja esittää etten huomaa edes että hän kiukuttelee. Mitä enemmän huomioin sitä kauemmin se jatkuu
AV:n mukaan kaikki inhimilliset tunteet on sairaita. Varsinkin mustasukkaisuus. Mutta tosiaan, se on inhimillistä. Lapsetkin on mustasukkaisia, mutta oppivat sen sitten häpeillen peittämään.
Poikaystävä ymmärtää itsekin ettei ole syytä huoleen, mutta minkäpä sitä (tyhmillekään) tunteilleen voi? Aika tuo kyllä varmuutta ja rauhoittaa epävarmaakin nuorta ihmistä.
Mulle tulee mieleen hylkäämisen pelko. Se on tavallaan vähän tyhmää ja useimmat tietää sen itse, mutta se möykky on saanut alkunsa joskus lapsuudessa ja jokin tilanne sitä muistuttaa. Olin nuorena samanlainen, olen aina kokenut olevani ulkopuolinen ja minua on lapsena kiusattu. Sitä pelkää, että joku taas vie sen läheisen, vaikka ymmärtää järjellä ystävien olleen jo olemassa kuvioissa ennen itseäni ja ystävät on hyviä tyyppejä. Aikaa menee ja asiaa käsittelee, se kuivuu pois. Nykyisin nauttii vaan, kun mies lähtee kavereidensa kanssa kaljalle tai laivalle, kun ei se enää missään ole pitkään aikaan käynyt. Mulla on omiakin menoja nykyisin enemmän jo ihan kummilastenkin vuoksi.
Ja täällä puhutaan omistamisesta niin päinvastoin. Itse olen nuorempana ajatunut ihmisiä pois, keihin olen ollut ihastunut. Koin ihan fyysistä pahaa oloa ja ahdistusta ihastuessani. Käyttäydyin huonosti ja olin välinpitämätön, että toinen jättää minut rauhaan. Olin keskenkasvuinen renttu ja jännänainen kolmekymppiseksi saakka. Ikä muuttaa, hidastaa ja antaa näkökulmaa. Nykyisin 10 vuotta myöhemmin elämä on huomattavasti helpompaa ja tasapainoisempaakin, vaikkei tuosta uskoisi ;D Tiedän, muakin naurattaa nykyisin, mutta osalle meistä kiusatuistakin käy ihan hyvin :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pahan laatuista omistushalua ja mustasukkaisuutta. On erittäin mahdollista, että pahenee vain ja reaktio ei jää enää pelkkään mökötykseen. Eksä (30+) yritti kiukuttelullaan estää mun kaikki menot ja katkaista ihmissuhteet. Käytös alkoi mökötyksellä ja päättyi väkivaltaan, itsemurhauhkailuihin ja lopulta eroon.
En aloituksen perusteella uskoisi, että kyse on näin vakavasta tapauksesta.
Oletan, että ehkä mies vähän mököttää mutta kieltää sen koska itsekin tietää, että käyttäytyy lapsellisesti tai epäloogisesti. Kaikilla meillä on lapsellisia hetkiä/tunteita enkä liikaa pelästyisi sitä. Jos mies on muuten ok, niin tuon voi nähdä ehkä jopa vähän huvittavana.
Eihän se alkuun koskaan ole. Tuossa jo ap totesi, että mies koittaa rajoittaa ap:n menoja kiukuttelulla, mutta ei anna sen itseään estää. Ei se minuakaan estänyt ja lähinnä huvitti, mutta miehen oireilu vain paheni vuosien myötä.
Ei halua että sulla on kivaa ilman häntä, eräänlaista mustasukkaisuutta joo, mutta kuka tuollaista haluaisi myöntää edes itselleen?