Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan äitienpäivää.
04.05.2015 |
Olen aina vihannut. Jo lapsuudessa äitienpäivät olivat yhtä itkua ja huutoa. Äidille ei kelvannut mikään. Mikään lahja, ele tai sana ei riittänyt. Äiti oli niin mahtava, että meidän olisi pitänyt keksiä jotain vielä parempaa kuin mitä annoimme. Olihan äiti Äiti hyvänen aika ja nyt juhlittiin Häntä. Lahjat olivat aina vääriä, valkovuokot nuupahtaneita, laulettiin väärä laulu, naapurin Hannele sai aina paljon hienommat ja kalliimmat lahjat. Mikään ei ollut koskaan hyvin. Herkut aamupalalla oli välinpitämättömyyttä äidin toistuvia laihdutusyrityksiä vastaan ja pelkät terveelliset puurot ja hedelmät olivat ihan aivottomia ja arkisia.
Minulla on nyt kolme omaa lasta, enkä ole koskaan viimeisen 15 vuoden aikana viettänyt pelkästään omaa äitienpäivää. On pitänyt mennä juhlimaan äitiä. Kaikkien lasten on pitänyt mennä sinne, koska äitienpäivänä on pakko mennä juhlimaan äitiä. Ihan sama, vaikka on itse äiti. Äiti ei elä ikuisesti ja meille jää omia äitienpäiviä äidin kuoleman jälkeen vuosikymmeniksi. Syyllistä, syyllistä, syyllistä.
Joka vuosi hirveä stressi keksiä joku lahja. Kun mikään ei kelpaa ja äidillä on jo kaikkea, lahja on aina väärä ja menee pieleen. Joka tapauksessa äiti itkee illalla, että meni taas äitienpäivä pieleen. Isä soittaa minulle illalla, että voinko pyytää anteeksi äidiltä, kun ajattelemattomuuttani toin sille kukat / sakset / lahjakortin hoitolaan / kosmetiikkaa / ihanmitätahansa. Isä on ihan tossu.
Minua ahdistaa se, että omat lapset tekevät koulussa minulle äitienpäivälahjoja. En haluaisi niistä mitään. En halua, että niitä tehdään vain sen takia, että olen äiti ja on äitienpäivä. Jos joku haluaa antaa minulle lahjan, antakoon sen halusta, ei pakosta. En haluaisi viettää äitienpäivää millään tavalla. Haluaisin, että se olisi ihan tavallinen sunnuntai. Mutta en saa sellaista päivää. Joudun ensin ilahtumaan lasten pakolla vääntämistä äitienpäivälahjoista, joilla en ole koskaan tehnyt yhtään mitään. Sen jälkeen pitää lähteä juhlimaan omaa äitiä koko loppupäiväksi. Illalla on kaikilla paha mieli.
Joo, olen joskus ollut menemättä. Äiti itki kaksi viikkoa. Ei pitäisi välittää, mutten halua isäni kärsivän skitsosta äidistä ja menen viettämään äitienpäivää isäni mielenrauhan takia.
Piinaviikko alkaa.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:22"]Suhtautumisesi lastesi askartelemiin lahjoihin on aivan samanlaista kuin oman äitisi suhtautuminen sinun lahjoihisi. Pata kattilaa soimaa.
[/quote]
Juuri tätä olin itsekkin sanomassa! Huomasin saman.. Tosi surullista. En minäkään kaikilla lasteni askarteluilla mitään tee, mutta otan ilolla vastaan kaikki! Ne ovat lasteni rakkaudella tekemiä. Itsekkin ovat niistä iloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 09:14"]Niin mäkin vihaan, eri syistä tosin kun ap. Tekopyhää kaupallista paskaa koko päivä.
[/quote]
Samoin. Olen aina sanonut että ylistämällä alistetaan yhtenä päivänä vuodesta. Lapset ovat tervetulleita syömään ihan kahta kättä heiluttaen.
Onneksi uskovat kun sanon ettei saa tuoda mitään.
Kiitos kaikille kommenteista. Päätin lähteä koko viikonlopuksi yksin pois. Saan itselleni sellaisen äitienpäivän, jonka haluan. Saan nukkua pitkään, saan olla ihan rauhassa ilman höösäämistä. Kaukana äidistäni.
En osta äidille yhtään mitään, en mene käymään. Voin soittaa ja toivottaa hyvää äitienpäivää tuhansien kilometrien päästä. Ostin viikonloppumatkan itselleni Roomaan.
ap
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 10:45"]Kiitos kaikille kommenteista. Päätin lähteä koko viikonlopuksi yksin pois. Saan itselleni sellaisen äitienpäivän, jonka haluan. Saan nukkua pitkään, saan olla ihan rauhassa ilman höösäämistä. Kaukana äidistäni.
En osta äidille yhtään mitään, en mene käymään. Voin soittaa ja toivottaa hyvää äitienpäivää tuhansien kilometrien päästä. Ostin viikonloppumatkan itselleni Roomaan.
ap
[/quote]
Vihdoinkin järkevä kommentti, hyvää matkaa
Ap tässä neljän vuoden takaa. Tilanne äidin kanssa on edelleen täsmälleen sama, mutta olen muuttanut omaa käyttäytymistäni. Osaan nauttia omasta päivästäni, lasten tekemistä korteista ja lahjoista. Tajusin tuolloin 4 vuotta sitten, että olin kovaa kyytiä ajautumassa hirviöäidiksi itsekin. Sellaiseksi, jota ei saanut juhlia ollenkaan ja joka ei välittänyt lasten lahjoista (koska vihasin äitienpäivää).
Nyt oman perheen sisällä äitienpäivä on kiva juhla, mutta ahdistus nousee pilviin oman äidin takia. En todellakaan tiedä, mitä ensi viikonloppuna tapahtuu. En tiedä, menenkö sinne, olenko menemättä ja mitä pitäisi tehdä. Joka tapauksessa teen jotain ihan väärin.
Olin taas jo varaamassa viikonloppulomaa jonnekin yksinäni, mutta päätin jäädä perheeni luokse :)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin oivallettu! Äitisi ei ole koskaan tyytyväinen. Unohda ajatus hänen onnellisuudestaan. Se on hänen ongelmansa. Keskity itseesi ja lapsiisi, olet vastuussa heistä.
Mä en saanut ensimmäisenä äitienpäivänäni mitään lahjaa, mies ei viitsinyt. Äitiäni kyllä juhlin. Myös seuraavina juhlin äitiäni, en itseäni, miehestä olin jo eronnut. Kun lapsi jo jaksoi kävellä enemmän, otin perinteeksi häipyä päiväpatikoinnille eväiden kera lapsen kanssa. Selitän tän lapselle niin, että äitienpäivänä tehdään juttuja, joista äiti tykkää.
Vierailija kirjoitti:
Vilja Eerika kuoli äitienpäivänä.
Tämä oikeasti kertoo kaiken kyseisestä päivästä.
Niin mäkin vihaan, eri syistä tosin kun ap. Tekopyhää kaupallista paskaa koko päivä.