Lue keskustelun säännöt.
Mä vihaan äitienpäivää.
04.05.2015 |
Olen aina vihannut. Jo lapsuudessa äitienpäivät olivat yhtä itkua ja huutoa. Äidille ei kelvannut mikään. Mikään lahja, ele tai sana ei riittänyt. Äiti oli niin mahtava, että meidän olisi pitänyt keksiä jotain vielä parempaa kuin mitä annoimme. Olihan äiti Äiti hyvänen aika ja nyt juhlittiin Häntä. Lahjat olivat aina vääriä, valkovuokot nuupahtaneita, laulettiin väärä laulu, naapurin Hannele sai aina paljon hienommat ja kalliimmat lahjat. Mikään ei ollut koskaan hyvin. Herkut aamupalalla oli välinpitämättömyyttä äidin toistuvia laihdutusyrityksiä vastaan ja pelkät terveelliset puurot ja hedelmät olivat ihan aivottomia ja arkisia.
Minulla on nyt kolme omaa lasta, enkä ole koskaan viimeisen 15 vuoden aikana viettänyt pelkästään omaa äitienpäivää. On pitänyt mennä juhlimaan äitiä. Kaikkien lasten on pitänyt mennä sinne, koska äitienpäivänä on pakko mennä juhlimaan äitiä. Ihan sama, vaikka on itse äiti. Äiti ei elä ikuisesti ja meille jää omia äitienpäiviä äidin kuoleman jälkeen vuosikymmeniksi. Syyllistä, syyllistä, syyllistä.
Joka vuosi hirveä stressi keksiä joku lahja. Kun mikään ei kelpaa ja äidillä on jo kaikkea, lahja on aina väärä ja menee pieleen. Joka tapauksessa äiti itkee illalla, että meni taas äitienpäivä pieleen. Isä soittaa minulle illalla, että voinko pyytää anteeksi äidiltä, kun ajattelemattomuuttani toin sille kukat / sakset / lahjakortin hoitolaan / kosmetiikkaa / ihanmitätahansa. Isä on ihan tossu.
Minua ahdistaa se, että omat lapset tekevät koulussa minulle äitienpäivälahjoja. En haluaisi niistä mitään. En halua, että niitä tehdään vain sen takia, että olen äiti ja on äitienpäivä. Jos joku haluaa antaa minulle lahjan, antakoon sen halusta, ei pakosta. En haluaisi viettää äitienpäivää millään tavalla. Haluaisin, että se olisi ihan tavallinen sunnuntai. Mutta en saa sellaista päivää. Joudun ensin ilahtumaan lasten pakolla vääntämistä äitienpäivälahjoista, joilla en ole koskaan tehnyt yhtään mitään. Sen jälkeen pitää lähteä juhlimaan omaa äitiä koko loppupäiväksi. Illalla on kaikilla paha mieli.
Joo, olen joskus ollut menemättä. Äiti itki kaksi viikkoa. Ei pitäisi välittää, mutten halua isäni kärsivän skitsosta äidistä ja menen viettämään äitienpäivää isäni mielenrauhan takia.
Piinaviikko alkaa.
Kommentit (48)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:07"]
Muistan sut, olet tainnut kertoa ennenkin äidistäsi. (Tai sitten et, ja meitä huonon äitisuhteen omaavia ja sun kokemukset kokeneita on monta) Tuo on kamalaa, kun on valittava huonoista vaihtoehdoista vähiten huono. Kun on käytännössä pakko miellyttää jotain toista, vaikka itseä inhottaa. Kun toinen loukkaa, loukkaantuu ja valittaa, ja itse ei saa reagoida. Silti neuvon ottamaan etäisyyttä, kestämään syyllistysja jopa isäsi kärsimys. Näiden ihmisten tunteet on niiden omia, et sä voi olla niistä vastuussa. Ne ei oo sun vika. Sun vastuulla on sun tunteet ja toimet, ja vähän sekin, miten ne vaikuttaa sun omaan perheeseen. Laita rajat, se koskee, mutta kannattaa.
[/quote]
Olen varmasti avautunut ihanasta äidistäni joka toukokuu täällä. Ongelma ei poistu. En tiedä, miten tästä pääsisi eteenpäin. En halua isälleni kärsimystä ja äitihän kaataa kaiken pahan olonsa suoraan sen niskaan, kun on lähimpänä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Herranen aika mikä hirveä äiti sulla! Ilmeisesti sulla ei ole sisaruksia? Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja ilmoitat äidillesi, ettet aio tulla äitienpäivänä käymään etkä anna mitään kun ei mikään kelpaa kuitenkaan. Vaikka itkisi kuinka kauan. Etkä tosiaankaan pyydä anteeksi! Aikuisia ihmisiä olette molemmat, en voi käsittää tuollaista.
Vietätte äitienpäivän kotona kuten sinä haluat. Joskus se napanuora pitää katkaista, sä olet jo yli 30 joten eikö alkaisi olla pikkuhiljaa aika? Mä en antaisi tuollaiselle äidille kun sun yhtään mitään, ostakoon itse lahjansa.
Minäkään en pidä kaikilla on pakkokivaa juhlista. Olenkin sanonut miehelleni, ettei lahjoja tarvitse ostaa lasten kortit ja sanallinen onnittelu riittää hyvin. Inhoan äitienpäivälounaita, joita joutuu anopin kanssa viettämään. Julkisilla paikoilla anoppi leikkii rakastavaa isoäitiä. Tosi asiassa aito yhteys on ollut jo monta vuotta lapsilla ja anopilla hukassa.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:14"]
Herranen aika mikä hirveä äiti sulla! Ilmeisesti sulla ei ole sisaruksia? Nyt otat itseäsi niskasta kiinni ja ilmoitat äidillesi, ettet aio tulla äitienpäivänä käymään etkä anna mitään kun ei mikään kelpaa kuitenkaan. Vaikka itkisi kuinka kauan. Etkä tosiaankaan pyydä anteeksi! Aikuisia ihmisiä olette molemmat, en voi käsittää tuollaista. Vietätte äitienpäivän kotona kuten sinä haluat. Joskus se napanuora pitää katkaista, sä olet jo yli 30 joten eikö alkaisi olla pikkuhiljaa aika? Mä en antaisi tuollaiselle äidille kun sun yhtään mitään, ostakoon itse lahjansa.
[/quote]
Meitä lapsia on viisi. Miniätkin tulevat kiltisti paikalle, kun ovat vuosien varrella oppineet, että se on helpompaa. Meillä kaikilla lapsilla on jo lapsia. Viime vuosina kälyni ovat selvästi alkaneet itsekin hermostua äitienpäivästä ja soitellaan puolin ja toisin, mitä voitaisiin tehdä, antaa, olla antamatta tai olla tekemättä. Minä, siskoni, eikä kukaan kolmesta kälystä ole koskaan saanut viettää pelkästään omaa äitienpäivää. Aina on kaikki menty viettämään äitienpäivää äidille.
Ymmärrän, että ulkopuolisen silmissä tämä vaikuttaa ihan absurdilta ja että meidän pitäisi aikuisina ihmisinä pystyä käsittelemään tätä asiaa. Ei se vaan ole niin yksinkertaista, kun tilanne on jo tällainen.
ap
Suhtautumisesi lastesi askartelemiin lahjoihin on aivan samanlaista kuin oman äitisi suhtautuminen sinun lahjoihisi. Pata kattilaa soimaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinä et ole vastuussa isäsi tunteista, vaan omistasi, ja omien lastesi tunteista.
Isäsi on valinnut äitisi kumppanikseen.
Äitienpäivä on myös sinun päiväsi, ja mahdollisuus lapsillesi juhlia sinua. Tehkää perheenä jotain mukavaa. Sano äidillesi ettet jaksa draamaa sellaisena juhlapäivänä, joka kuuluu myös sinulle.
Kehottaisin myös todella läpikäymään omat ikävät muistosi lapsuudesta, syyllistäminen sattuu syvästi lapseen ja jättää arvet, koska vanhempien miellyttäminen on luontaisesti niin tärkeää.
Terv, yksi jolla on hyvin samankaltaisia muistoja, mutta joka on saanut äitienpäivän valloitettua itselleen.
Ap, jos isäsi ei kestä ja kärsii, hän voi halutessaan tehdä monta asiaa. Hän voi itse pitää puolensa, poistua tilanteesta, ottaa avioeron. Jos hän ei itse toimi, niin ei kai sitten ole kestämätöntä. Missään nimessä syy ja vastuu ei ole sinun, olet heidän lapsensa. Et ole heille tunnetasolla mitään velkaa, elä omaa elämääsi rauhassa. Niin kuin sanoin, se koskee ensin, mutta kannattaa.
Täällä on varmasti fiksumpiakin ihmisiä antamaan neuvoja, mutta minua auttoi harjoitellut vuorosanat. "Minusta antamani lahja oli hyvä." " Emme tule tänä äitienpäivänä vietämme sen oman perheen kanssa". Tää oli vaikein, mutta vapauttavin: "Olen aikuinen ihminen, minulla on isompi vastuu omista lapsistani kuin teidän tunteistanne". Tämä siis vastauksena syyllistämiseen ja mielensäpahoittamiseen. Välit on nyt ihan ok, kyn vedin rajat, mutta olin kyllä varautunut nuiden katkeamiseenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikähän siinä on, että äitienpäivä tuntuu olevan tarkoitettu vain ISOÄIDEILLE
Minäkin olen ollut äiti jo 20 vuotta. Yhtenäkään äitienpäivänä en ole saanut juhlia omaa äitiyttäni.
Ei, silloin pitää juhlia anoppia ja äitiäni.
Kumpikin äidieistä on saanut olla äitinä jo lähes 50v ja yhtä monet juhlat.
En oikein osaa sanoa sinulla mitään järkevää, kun tilanteesi on itselleni niin vieras. Sympatiani ovat puolellasi kyllä. Ymmärrän, että suhtautumisesi äitienpäivään on vaikea, mutta kun ajattelet omien lastesi lahjoja sinulle, niin ajattele sitä, että heistä on oikeasti kivaa muistaa äitiä ja he haluavat viettää sitä juhlapäivää. Lapsista perinteet ovat ihania ja äidin ilahduttaminen tuottaa heille mielihyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä nro 12! Ajattelin aivan samaa. Ap jatkaa kierrettä.
Lapsesi rakastavat sinua ja ilmeisesti sinäkin rakastat heitä. Anna heidän osoittaa se sinulle ja sinähän voit äitinä päättää mitä teette, ette mene äitisi luo, muistat häntä kortilla ja kukalla ja menette vaikka hyvään ravintolaan syömään perheen kesken. Ota vastaan ne kortit ja kävyt mitä lapset tuovat, ne ovat suurella rakkaudella väsättyjä. Tuosta ahdistuksesta kannattaisi puhua vaikka terapeutille, ei se ole mikään ihan pieni asia mitä lakaisisin maton alle!
Tsemppiä ja rakkautta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäsi onni ei ole sinun harteillasi! Vaali omaa perhettäsi ja hyvinvointiasi.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:22"]
Suhtautumisesi lastesi askartelemiin lahjoihin on aivan samanlaista kuin oman äitisi suhtautuminen sinun lahjoihisi. Pata kattilaa soimaa.
[/quote]
Tiedän tämän ja olen tiedostanut, että oma negatiivinen suhtautumiseni koko äitienpäivää kohtaan heijastuu juuri niihin turhina pitämiini äitienpäivälahjoihin. Jotenkin se, etten missään nimessä haluaisi viettää äitienpäivää millään tavalla, saa minut näkemään ne omien lasten tekemät lahjat typerinä. Että miksi ihmeessä niitä pitää väkisin vääntää, kun en niitä halua? Miksei se kelpaa, että onnittelee? En tarvitse onnittelujakaan, en haluaisi mitään. Muut saavat viettää äitienpäivää, olla hemmoteltavana, ihan miten vaan. Haluaisin ihan tavallisen sunnuntaipäivän ilman yhtään mitään. Tiedän, että tämä johtuu äidistäni. Haluaisin pyyhkiä koko päivän pois kalenterista. En ahdistuisi omasta äidistäni ja siitä, että koko päivä menee joka tapauksessa pieleen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vilja Eerika kuoli äitienpäivänä.
Sun täytyy kyllä irtisanoa itsesi jotenkin tuosta äitisi äitienpäivän juhlistamisesta. Jos puhuminen ei ole onnistunut, kirjoita kirje. Ihan oikeasti, kuulostaa typerältä, mutta kirjoita silti. Kerro siinä, miten paljon äitisi suhtautuminen äitienpäivään ahdistaa sinua ja vääristää suhdetta omiin lapsiisi. Kerro asiat näin: minusta tuntuu, minä koen jne.
Oletko varma että lastesi tekemät lahjat ovat pakolla väännettyjä? Kyllä moni lapsi tahtoo ilahduttaa äitiä koulussa askartelemalla kortilla. Vaikuttaa että sinä jatkat äitisi asennetta kun et arvosta lastesi lahjoja yhtään.
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:34"][quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 08:22"]
Suhtautumisesi lastesi askartelemiin lahjoihin on aivan samanlaista kuin oman äitisi suhtautuminen sinun lahjoihisi. Pata kattilaa soimaa.
[/quote]
Tiedän tämän ja olen tiedostanut, että oma negatiivinen suhtautumiseni koko äitienpäivää kohtaan heijastuu juuri niihin turhina pitämiini äitienpäivälahjoihin. Jotenkin se, etten missään nimessä haluaisi viettää äitienpäivää millään tavalla, saa minut näkemään ne omien lasten tekemät lahjat typerinä. Että miksi ihmeessä niitä pitää väkisin vääntää, kun en niitä halua? Miksei se kelpaa, että onnittelee? En tarvitse onnittelujakaan, en haluaisi mitään. Muut saavat viettää äitienpäivää, olla hemmoteltavana, ihan miten vaan. Haluaisin ihan tavallisen sunnuntaipäivän ilman yhtään mitään. Tiedän, että tämä johtuu äidistäni. Haluaisin pyyhkiä koko päivän pois kalenterista. En ahdistuisi omasta äidistäni ja siitä, että koko päivä menee joka tapauksessa pieleen.
ap
[/quote]
Etkö tajua että teet omille lapsillesi AIVAN sitä samaa mitä oma äitisi tekee sinulle?! Joka suhteessa!
Et ole yhtään omaa äitiäsi parempi. Äitisi satutti sinua sillä ettei pitänyt lahjoistasi ja nyt kaadat sen omien lastesi niskaan. Sairasta. Mene terapeutille.
24 lisää vielä, että vielä kehtaat tunnustaa kitiseväsi asiasta täällä joka vuosi etkä siis ole tehnyt asialle mitään neuvoista huolimatta. Olisitte ehtineet järjestää täksikin vuodeksi vaikka ulkomaan reissun. Häpeä.
Samaa mieltä kuin monet aiemmatkin kommetoijat, eli katkaise tuo negatiivisuuden kierre! Jos et yksin tohdi, niin liittoutukaa sisaren ja kälyjen kanssa ja kertokaa yhdessä, että olette päättäneet nyt viettää omissa perheissänne äitienpäivää. Viekää porukalla vaikka kukkaset äidillenne jo lauantaina, ja sen jälkeen vapauttakaa itsenne moisesta kurjimuksesta.
Tsemppiä teille kaikille ja mukavaa, stressitöntä äitienpäivää omien lastenne parissa. Ja muistakaa viettää se ihan miten haluatte! :)
[quote author="Vierailija" time="04.05.2015 klo 07:59"]
Eikö äitisi kanssa voi mitenkään keskustella tästä asiasta?
[/quote]
En ole onnistunut 35 vuoteen keskustelemaan tästä asiasta mitenkään onnistuneesti. Olen ihan varma, että äitienpäivään liittyy jotain lapsuudentraumoja tai omaan äitisuhteeseen liittyviä asioita, mutten ole päässyt niistä selvyyteen. Eikä äidillä omien sanojensa mukaan ole mitään sellaista. Me vaan ei osata, ei arvosteta, ei ymmärretä antaa jotain henkilökohtaista ja sellaista, jota äiti arvostaa.
Mua itseäni ahdistaa äitienpäivä niin paljon, että se varmasti välittyy omille lapsillenikin. Olen sanonut, etten halua viettää äitienpäivää. Olisi kiva, jos saisin vain nukkua pitkään ja sen jälkeen vietettäisiin ihan tavallinen sunnuntaipäivä. On vaikea iloita juhlasta, jota vihaa. Kaikki ne tarhasta ja koulusta saadut vessapaperihökötyksetkin alleviivaavat juhlan negatiivisuutta. En ole koskaan saanut äitienpäiväaskarteluna yhtään mitään, millä tekisi yhtään mitään. Kortit on kiva säästää, mutta kaikki ne askartelut ovat sellaisia käpyyn liimattuja pumpulipalloja, joilla ei tee mitään. Mutta koska olen äiti ja ne ovat äitienpäivälahjoja, ne on pakko ottaa ilolla vastaan. Paljon enemmän iloitsisin niistä ihan minä tahansa muuna päivänä. Nyt olen jo valmiiksi stressaantunut koko päivästä.
ap