Kun joku haluaa tahallaan sulle ulkopuolisen olon
Miten te toimitte, jos joku ihminen on teille tietoisesti ilkeä ja jättää teitä tahallaan ulkopuolelle?
Mua ei kiusattu koskaan koulussa, jotain suoraa nälvimistä ehkä joskus jostain oli, mutta nyt ehkä koen ensimmäistä kertaa sellaista oikeaa "kiusaamista". Sellaista tosi inhottavaa käytöstä eräältä ihmiseltä.
Esim. tulen ruokapöytään ja hän vaihtaa puheenaiheen johonkin sellaiseen, josta muut ovat perillä, paitsi minä.
Esim. jos muut ovat leipureita ja minä vaikka ainoa poliisi niin nauraa juttuja, joita en voi ymmärtää, "haha, mitäs me leipurit ja haha".
Esim. kysyy vieressäni olevalta, miten päivä on sujunut tai mitä teit eilen, mutta ei minulta.
Kahden kesken onkin sitten täysin erilainen ihminen...eli mitenkään vieras en hänelle ole.
Mutta ei vaan pidä minusta selvästikään. Ei tarvitsekaan.
Mutta miten jotkut aikuiset ihmiset käyttäytyvät tuolla tavalla? Miksi?
Yritän olla välittämättä, ei mua loukkaa se että joku tekee noin vaan ärsyttää kun jonkun on tehtävä noin.
Syvä osanottoni kaikille teille, jotka olette joskus joutuneet jonkun silmätikuksi tai joku on tahallaan halunnut, että tunnet olosi ulkopuoliseksi!
Miten olet käsitellyt sitä ärsytyksen tunnetta, jos sulla on kokemusta samasta?
Kommentit (6)
No mä käännän sen aina nurinniskoin sen tilanteen, käyttäydyn kuin en tajuaisi ulos sulkemista ja alan selittää kovaan ääneen omista tekemisistäni ja teen itseni muutenkin näkyväksi. Sillä tuollahan pyritään tekemään mitättömäksi ja näkymättömäksi toinen. Otan sen tilan sit haltuun muuten ja käyttäydyn kuin en tajuaisi mitä tapahtuu. Lopuksi sanon tyyliin "olipa kiva nähdä ja vaihtaa kuulumiset!"
Mitään en tällä semiärsyttävällä käytöksellä menetä, koska ko. henkilö ei musta tykkää. Mutta teenpä selväksi, etten piittaa hänen mitätöintiyritykseistään. On tosi voimaantunut ja hyvä olo, kun on saanut kiusaajan temput kuriin.
Tai sit esim. jos näen tän henkilön tulevan ja olen juttelemassa jonkun toisen kanssa... Niin sit kun se henkilö tulee, menen vain pois. Jopa tervehtimättä. Jutelkoot keskenään ja kiusaaja miettikööt, että miten se nyt tollai lähti, onko HÄNESSÄ jotain vikaa. Se pitää vain osata tehdä sillai vähän ylimieliseen sävyyn, ettei vaikuta siltä, että luikkii piiloon. Pitää vähän lukea niitä tilanteita.
Nää on mulle ihan automaattisia käyttäytymismalleja, ja pelastavat monelta ilkeaältä tilanteelta.
Olen kohdannut joskus lähinnä työelämässä tuota. Siinä on oikeastaan kolme vaihtoehtoa: ruveta v*ttuilemaan takaisin jollain tavalla, vetää raivarit tai suhtautua täysin välinpitämättömästi. Itse olen käyttänyt viimeisintä tapaa. Pääsee helpoimmalla tuolla tavalla.
Kiitos teille jo nyt, mulle tuli välittömästi parempi olo!! :) ap
Ymmärrän...
Ja sitten kun joku niistä muista alkaa ihmetellä, "miksei x puhu mitään, onpa x epäsosiaalinen (kun et osaa ottaa kantaa leipomiseen)", menettää viimeisenkin uskon ihmiskuntaan.
On olemassa tarhakiusaaja, koulukiusaaja, työpaikkakiusaaja ja vanhustentalossakin kiusaava.
Nämä ilkeät ihmiset ei koskaan muutu.
Heitä on valitettavasti kaikkialla.
Elämä helpottuu kun vetäytyy vaan. Monesti heillä on valta pomoihin ja opettajiin, eikä muutosta saada.
Esimerkit ovat täysin typeriä, mutta en keksinyt parempia. Käytöstä on vaikea kuvailla mitenkään tarkemmin. Ap