Miksi muutit opiskelupaikkakunnaltasi pois?

Vierailija kirjoitti:

Muutin pk-seudulta pois liiallisen "kansainvälistymisen" ja levottomuuksien takia. Myös äärivasemmistolaisia oli liikaa.

Helsinki on kokoomuksen hallussa ollut ikiajat ja on edelleen. Nykyään on Tamperekin. Ajattelit siis paeta "äärivasemmistolaisia" demarien/keskustan hallintoalueille?

Up

Ei tullut mieleenkään jäädä ja harva sinne jäi, jotkut kyllä. Pieni kaupunki, mihin ei mitään siteitä. Menin mihin pääsin. Sitten seuraava työn ohessa, mutta työt loppui joten muutin sinne, mistä paremmin sai töitä. 

Ööö

..f

Siksi koska itseäni ihmetytti suuresti, miksi edes alun perin olin Ouluun mennytkään. No, onneksi sieltä pääsi pois!

Six

Silloinen poikaystävä sai muuttamaan takaisin synnyinpaikkakunnalleni. Olisin kyllä muutenkin lähtenyt opiskelupaikkakunnaltani, koska sieltä olisi ollut vaikeaa löytää töitä ilman hyvää ruotsin kielen taitoa. 

Koska ei ollut enää tarvetta asua opiskelupaikkakunnalla. Muutin opiskelupaikkakunnalle opintojen takia joten ei ollut alunperinkään tarkoitus sinne jämähtää pidemmäksi aikaa. 

Naapurikunnasta löytyi kivalta asuinalueelta talo, jonka halusin ostaa. Olisin minä sinnekin voinut jäädä, mutta matka oli niin lyhyt, että saatoin ajella yliopistolle sieltä naapurikunnastakin.

Muutin maalle. Synnyin ja opiskelin Helsingissä.

Up

Opiskelin Porissa ammatin. Olen muualta Suomesta kotoisin.

En sopeutunut pieniin piireihin, joihin ei oikein tahdottu mukaan ulkopaikkakuntalaista.

Koulussa jäin yksin, sekä sen ulkopuolella siitä huolimatta että aloitin pari harrastustakin.

Julkinenliikenne oli käytännössä olematon, eikä ollut varaa omaan autoon.

Kaunista joenrantaa lukuun ottamatta kaupunki oli aika Neuvostoliittomainen.

Metenranta oli hirveän kaukana, vaikka Poria markkinoidaankin merenrantakaupunkina.

Töitä ei ollut tarjolla, joten opintojen jälkeen pakkasin tavarat ja lähdin takaisin Etelä-Suomeen pienelle paikkakunnalle.

Sain heti uusia ystäviä, liikenne kulkee vaikka kyseessä onkin haja-asutusalue ja sain töitä.

Olen opiskellut kahdella pikkupaikkakunnalla. Asuin opintojen ajan asuntoloissa eli mitään pysyvämpää kämppää ei siellä ollut. Opiskelujen aikaiset kaverit olivat luokkatovereita jotka lähtivät myös pois heti kun se oli mahdollista. Niin vain kuului tehdä, ei siellä ollut meillä muuta pysyvää kuin se opiskelupaikka. Jääminen olisi ollut, noh, jäämistä.

Opiskelupaikkakunnalla ei ollut töitä. Se oli myös vähän liian pieni makuuni. Kertaakaan ei ole tullut koti-ikävä, ja kun käyn paikkakunnalla sukuloimassa, kaipaan nykyiseen kotikaupunkiini. Nykyään olen jo niin kasvanut ulos siitä kaupungista etten viihdy siellä enää lainkaan, vaikkei varsinaisia huonoja muistoja olekaan. 

Up