Haluaisin 1950-luvun hengen takaisin Suomeen
Ihmiset tekivät töitä eivätkä valittaneet kaikesta. Miehet olivat miehiä ja naiset tiesivät paikkansa. Elämä oli selkeää. Ei ollut persuja eikä mamuja. Olisipa mahdollista perustaa tällainen yhteisö johonkin Suomeen, niin menisin sinne enkä koskaan katsoisi taaksepäin.
Kommentit (27)
Entä sen ajan huonot puolet? Mitä niitä on?
Minä taasen en. On mahtavaa, kun saa itse päättää elämästään eikä kukaan ulkopuolinen taho määrittele sitä.
Elämä nyt vaan on jatkuvaa muutosta...
Ruokana pelkkää lanttulaatikkoa tai klimppisoppaa, jouluna appelsiinilimonadia ja kettukarkkeja. Ei televisiota, ei välttämättä autoakaan. Mies olisi todennäköisesti joko henkisesti tai fyysisesti haavoittunut sodasta, itsekin heräilisi silloin tällöin painajaisiin. Ihanaa elämää!
Nykyään saa valita millainen on, silloin ei saanut? Ei sua mikään estä perustamasta sellaista yhteisöä.
Ihmiset nyt vain on erilaisia, kaikki ei halua samaa.
50-luku oli hyvää aikaa, polttoaine oli halpaa, lapsilla oli harrastuksia, koululaiset eivät hyppineet opettajan silmille, oli kuri, avioeroja oli todella vähän, ei ollut superbakteereja, poliitikot olivat päteviä,... Ei huonoja puolia olekaan.
Mä en näe 50-luvussa mitään ihannoitavaa. No, ehkä se visuaalinen puoli (arkkitehtuuri, autot, vaatteet, sisustus jne) viehättää, mutta ah, sitä ahdasmielisyyttä ja pinnan alla kytevää yleistä tyhmyyttä.
Ap taitaa olla joko nuori, joka ei tiedä 50-luvusta mitään, tai sitten aika on vain kullannut muistot.
Meinaatteko nyt että tämä on ihmisen paskinta aikaa? Kyllä ihmisillä on hyvä olla, kuitenkin lämmin koti ja viihdettä saatavilla.
Niin minäkin haluaisin, mutta vähän eri syistä. Silloin katsottiin tulevaisuuteen. Tiedettiin, että nyt on vaikeaa ja sota-aikana vasta oli ollutkin vaikeaa. Mutta ponnisteltiin, että myöhemmin olisi paremmin. Ehkä se auttoi jaksamaan kaiken sen ankean, mitä siihen aikaan muuten kuului, niin henkisesti kuin materiaalisesti. Nykyään tuntuu, että elettäisiin kuin viimeistä päivää, ei valoa tulevaisuudessa.
Kaikissa aikakausissa on omat hyvät ja huonot puolensa.
Polttoaine oli todella kallista palkkatasoon verrattuna. Luokkayhteiskunta, oli herrat ja duunarit. Opettajista osa vanhoja upseereja, joten kuri kyllä pysyi. Tai tuli turpaan ja pysyi.
Avioeroja ei tullut, kun ei ollut mahdollisuuksia siihen. Oli vain kärsittävä. Superbakteerien tilalla polio ja tuberkuloosi. Elinikä ja olosuhteet nykyisen Venäjän tasolla.
Poliitikkoina Kekkonen, Fagerholm, Vennamo, Honka ja Hertta Kuusinen. Parasta A-ryhmää, joo.
Ei hyviä puolia tule mieleen.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:07"]
Niin minäkin haluaisin, mutta vähän eri syistä. Silloin katsottiin tulevaisuuteen. Tiedettiin, että nyt on vaikeaa ja sota-aikana vasta oli ollutkin vaikeaa. Mutta ponnisteltiin, että myöhemmin olisi paremmin. Ehkä se auttoi jaksamaan kaiken sen ankean, mitä siihen aikaan muuten kuului, niin henkisesti kuin materiaalisesti. Nykyään tuntuu, että elettäisiin kuin viimeistä päivää, ei valoa tulevaisuudessa.
[/quote]
En sinusta tiedä, mutta minä ainakin katson tulevaisuutta muutaman vuosikymmenen päähän ja rakennan perheeni elämää sen mukaan. Tähän mennessä ei sellaista aikaa ole ollut, johon olisin halunnut pysähtyä.
50-luvulla kuoltiin sellaisiin sairauksiin, jotka ovat pikkujuttuja nykypäivänä. En tahtoisi sitä aikaa takaisin.
Ai miehet olivat miehiä ja naiset tiesivät paikkansa, huh. Tiedän nytkin, ihan itse enkä minkään ihannevaimokotirouvatehokodinhengetärpakkomallin mukaan.
Ja ihan uskollinen ja kiva vaimo olen, mutta en näännytä itseäni kotitöillä enkä palvelemalla palvele miestäni.
En tiedä oltiinko silloin yhteisöllisempiä ja naapuriapu luonnollista, jos niin oli, niin sellaisen ottaisin siitä ajasta.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 20:02"]
50-luku oli hyvää aikaa, polttoaine oli halpaa, lapsilla oli harrastuksia, koululaiset eivät hyppineet opettajan silmille, oli kuri, avioeroja oli todella vähän, ei ollut superbakteereja, poliitikot olivat päteviä,... Ei huonoja puolia olekaan.
[/quote]
Et oo tosissas... Äitini oli lahjakas, mutta hän ei päässyt 50-luvulla oppikouluun, sillä siitä olisi pitänyt maksaa ja hän olisi joutunut muuttamaan pois kotoa 10-vuotiaana. Maalla oli paljon lapsia, mutta oppikoulupaikkoja oli suhteessa paljon vähemmän kuin kaupungeissa, sillä se oli sen ajan koulutuspoliikka. Ihmisten haluttiin asuvat maalla ja viljelevän elinkelvottomia pientiloja jossain korvessa. Äitini ikäluokka muutti sitten 1960-luvulla sankoin joukoin Ruotsiin ja hankki siellä työtä ja koulutuksen.
Jos sen ajan henki oli niin paljon parempaa, niin tuskin olisi keksitty liikkeitä, jotka ajoivat muutosta.
Samoin