Kuinka moni tunnustaa ottaneensa miehensä sukunimen, koska…?

Halusin koko perheelle saman sukunimen. Nyt ollaan jo erottu mutta pidän vieläkin ex-miehen nimeä. Sitten kun lapset aikuisia niin voi olla että otan tyttönimen taas itselleni.

No ei. Olin myönteisessä mielessä tunnettu omalla nimelläni, joka on aika harvinainen (alle 100 elossa olevaa kantajaa) mutta valitsin silti mieheni nimen, jotta olisin saman niminen hänen lapsensa kanssa. Sain lapsen kaupan päälle naimisiin mennessämme, ja kiva myötäjäinen hän onkin.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:54"]

Halusin saman sukunimen koko perheelle, lisäksi nykyistä nimeä ei tarvitse aina tavata, toisin kuin ruotsinkielistä tyttönimeäni. Tosin en olisi ottanut miehen nimeä, jos se olisi ollut kamala, tyyliin Yrjölä...

[/quote]Eikö koko perheellä ole sama sukunimi myös silloin kun MIES ottaa vaimonsa nimen ja lapset tietenkin kanssa. Moni täällä sanoo,että halusi koko perheelle saman nimen ja sen takia otti miehen nimen. Jos mies ottaa vaimon nimen on silloinkin koko perhe saman niminen

[/quote]no meidän tapauksessa ei, koska miehellä oli jo entuudestaan poika, jolla oli miehen nimi. En halunnut että olemme tyyliin Pirjo & Simo Virtanen, lapset Irmeli Virtanen ja Kalle Korhonen. Siksi minun nimeni ei ollut vaihtoehto.

No en viitsinyt pitää uudessa avioliitossa ex-mieheni sukunimeä. Ex miehen nimen otin, koska oli kaunis vanha ulkomaalainen nimi, eikä ne ulkomailla olis osanneet mun omaa nimeä lausua tai kirjoittaa.

Otin miehen nimen koska äitini oli siinä mielessä edelläkävijä että osasi jo viime vuosituhannen puolella valita minulle Angelica Babette Cecilia Perälä-tyylisen nimen, miehen nimi on ruotsinkielinen joten sopii paremmin noihin etunimiin.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:59"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:54"]

Halusin saman sukunimen koko perheelle, lisäksi nykyistä nimeä ei tarvitse aina tavata, toisin kuin ruotsinkielistä tyttönimeäni. Tosin en olisi ottanut miehen nimeä, jos se olisi ollut kamala, tyyliin Yrjölä...

[/quote]Eikö koko perheellä ole sama sukunimi myös silloin kun MIES ottaa vaimonsa nimen ja lapset tietenkin kanssa. Moni täällä sanoo,että halusi koko perheelle saman nimen ja sen takia otti miehen nimen. Jos mies ottaa vaimon nimen on silloinkin koko perhe saman niminen

[/quote]

Eiköhän kaikki ihmiset pohdi ihan kaikki vaihtoehdot lävitse ja valitse sitten itselle parhaan vaihtoehdon. Siihen, kuka ottaa kenenkin nimen, voi vaikuttaa moni asia - ura, kiintymys vanhaan nimeen, uuden sukunimen sopiminen etunimeen...

Omassa lähipiirissä moni on pitänyt erilliset nimet, sitten löytyy myös yksi pari joka otti naisen nimen käyttöön ja yksi pari joka otti molemmille uuden sukunimen käyttöön. 

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:49"]Otin miehen sukunimen koska halusin tehdä peräeroa sekopäiseen sukuuni.
[/quote]

Halusin pitää sukunimeni, koska en halua olla osa hullua sukua.

Olin nietsyt kun tapasin lapseni isän. Jotkut vain ovat sitä mieltä että kun mennään naimisiin niin nainen ottaa miehen nimen. Mulla on yksi lapsi ja hänellä on isänsä nimi.

Mä halusin koko perheelle saman nimen. Miehelle oli tosi tärkeää, että lapsilla on hänen sukunimensä, koska mies on vanhempiensa ainoa lapsi ja hänen serkuillaan ei ole yhtään lasta. Sukunimeä on vain noin 40 ihmisellä koko Suomessa.

Vaihtoehdot olivat vähissä, kun menimme naimisiin. Viivanimet (-) jota en olisi edes valinnut tuli mahdolliseksi myöhemmin. Samannimisiä halusimme olla koska avioiduimme. Erinimisinä olisimme voineet valita avoliiton.      

Mikäli rappukäytävän nimitaululla on samassa huoneistossa kaksi eri sukunimeä, tuee siitä edelleenkin se mielikuva, että asukkaat ovat avoliitossa tai muuten vain kimppakämppä kavereita.    

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:50"]

:D Minulla on niinkin yksinkertainen selitys kuin se, että pidin miehen sukunimestä enemmän, kuin omastani. Nykyinen sukunimi sointuukin etunimeni kanssa kauniimmin, kuin vanha.

[/quote] Sama. Lisäksi tyttönimeä sai olla tapaamassa koko ajan.

Nimeni on osa identiteettiäni. Miksi ihmeessä vaihtaisin sen? Mies oli viikon verran hieman pettynyt, mutta toipui siitä nopeasti

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 17:03"]

Entä jos olisi halunnut miehen sukunimen, mutta ei voi sitä ottaa? Minä olisin ottanut miehen sukunimen, mutta miehen suku suuttui silmittömästi, appi ja anoppi alkoivat hyökkäillä ja **ttuilla, miten heidän sukunimi ei kuulu minulle millään tavalla. Saivat miehenikin mukaan siihen touhuun ja kolmistaan suostuttelivat, että pidän oman sukunimeni. Emme vissiin olisi saaneet mennä naimisiinkaan, en ole anoppini yhtä tasokas kuin mieheni. Menimme kuitenkin ja keskustelimme että meillä tulee olemaan yhteinen sukunimi. Yksi puhelinsoitto anopilta miehelleni muutti asian ja hänkin alkoi suostutella minua pitämään oman nimeni. Anoppini ja appeni aikaansaannosta on myös avioehto, jossa minulla ei ole mitään osuutta mieheni omaisuuteen tai tulevaan perintöön.

[/quote]

Laitat sitten lapsellesikin oman sukunimesi. Jos sinä et "kuulu" sukuun, ei tarvitse appivanhempiesi odottaa, että lapsikaan kuuluisi.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:39"]tahtoi eroon tahriintuneesta nimestään? Tahrasitko nimesi itse esim harrastamalla seksiä liian monen miehen kanssa? Vaihdoitko paikkakuntaa, kun jätit nuo ajat taaksesi?

Vai etkö välitä? Onko nimesi niin yleinen ettei sinua tunnisteta sen perusteella? Onko sinulla lapsia, joille annoit tyttönimesi?

utelias impi
[/quote]
Kuka nyt panojensa sukunimiä kyselee / tietää? Kaikkien kanssa ehtinyt tulla edes etunimet puheeksi...

Otin mieheni nimen, koska pidin siitä ja hänelle perinteet ovat tärkeitä. Molemmat on "samantasoisia", kohtuullisen harvinaisia mutta perinteisiä suomenkielisiä nimiä, miehen nimi ehkä vähän kauniimpi. Etunimeni sopivat molempiin varsin mukavasti, en ikinä ottaisi nimeä joka kuulostaa jotenkin huonolta. Sukunimeni ei ole millään tavoin ryvettynyt kuitenkaan, ei minun eikä sukulaisteni töppäilyistä. Menin aika nuorena naimisiin, joten ura on luotu tällä perheemme yhteisellä nimellä. Lapsia saimme vasta myöhemmin joten saivat automaattisesti tämän nykyisen nimeni.

Kaksoisnimi oli ehdottomasti pois laskuista, se olisi liian pitkä. Siis tyyliin Lehtometsä-Kankaanranta.

Jos meille joskus tulee ero, otan tyttönimeni uudelleen käyttöön. Mun mielestä naidun nimen käyttöoikeus lakkaa avioliiton loppuessa, oli lapsia tai ei.

Olen elämässäni matkustanut todella paljon ja minulle oli helpotus kun naimisiin mennessä sain otettua miehen sukunimen. Tyttönimeni on pitkä ja hyvin suomalainen eli ulkomailla mahdottoman vaikea. Miehen nimi on alunperin ruotsalainen ja kansainvälisesti toimiva. Nuorempana harkitsin jopa nimeni vaihtamista mutta suvustani löytyneet vaihtoehdot olivat vielä hankalampia.

Mielenkiintoisia keskusteluja tulossa nimensä naimisiinmennessään nimensä vaihtaneiden työkavereiden kanssa. Rupee jo mielikuvitus laukkaamaan.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 17:35"]Vaihtoehdot olivat vähissä, kun menimme naimisiin. Viivanimet (-) jota en olisi edes valinnut tuli mahdolliseksi myöhemmin. Samannimisiä halusimme olla koska avioiduimme. Erinimisinä olisimme voineet valita avoliiton.      

Mikäli rappukäytävän nimitaululla on samassa huoneistossa kaksi eri sukunimeä, tuee siitä edelleenkin se mielikuva, että asukkaat ovat avoliitossa tai muuten vain kimppakämppä kavereita.    

 
[/quote]

meillä on vain yksi nimi ovessa, aviomieheni nimi, vaikka itselläni pitkä yhdistelmä nimi, jolloin kirjekuoressa näkyy usein vaan alkuperäinen sukunimeni ja ehkä pari kirjainta miehen sukunimestä, kyllä se posti löytää perille. Sinkkuna asuin 4 tytön kanssa samassa kämpässä ja vaan yhden nimi ovessa eikä ongelmaa. Sori OT.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 17:05"]

Halusin koko perheelle saman sukunimen. Nyt ollaan jo erottu mutta pidän vieläkin ex-miehen nimeä. Sitten kun lapset aikuisia niin voi olla että otan tyttönimen taas itselleni.

[/quote]

Tulee ihan mieleen taannoinen tilanne menneisyydestäni. Kun me ydinperheenä olimme kaikki isämme nimellä ja kaikki siis isämme lapsia, niin isämme eksvaimo oli edelleen isämme nimellä. Nainen on käsittääkseni edelleen isäni sukunimellä, vaikka on uusissa naimisissa/avoliitossa? Jotenkin irvokasta.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:50"]:D Minulla on niinkin yksinkertainen selitys kuin se, että pidin miehen sukunimestä enemmän, kuin omastani. Nykyinen sukunimi sointuukin etunimeni kanssa kauniimmin, kuin vanha.
[/quote]

Sama "syy" minulla. Ja vissiin kannatti, kun kuulen usein, että minulla on kaunis soituva nimiyhdistelmä.