Lue keskustelun säännöt.
Mistä voi johtua siskon mielenkiinnon puute pitää yhteyttä?
03.05.2015 |
Niin, siinäpä se tulikin, asia jota aina välillä mietin sydän märkää vuotaen:´(
Meinasin haljeta onnesta ja ylpeydestä kun siskoni syntyi ja ensimmäiset 15v oltiinkin läheisiä. Sitten äitimme kuoli ja siinä surussa sisko tukeutui minuun, mutta sen jälkeen-ei mitään. Sisko on nyt 25v ja viimeksi oltu yhteyksissä muistaakseni v.2012. En mielestäni ole ns tehnyt mitään mikä tämän aiheuttaisia, ei ollut riitoja ei mitään.
On vain ikävä pikkusiskoa ja mietin mitä hälle kuuluu, opiskelut varmaankin nyt loppu tai ainakin loppusuoralla, jokohan miettii vauvaa..tuolloin 2012 oli seurustellut saman kundin kanssa jo pari-kolme vuotta ja muuttivat yhteenkin.
:´(
Kommentit (23)
Ota yhteyttä ja puhu tuntemuksistasi aidosti ja ole lämmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei minulla ole hänen yhteystietojaankaan enää. Ei myöskään isäpuolen, siis siskoni isän. Hänkin lopetti yhteydenpidon jonkin aikaa sen jälk kun äitini, vaimonsa, kuoli. No, pudottaa hän joululahjan lapsilleni postiluukusta aina joulukuun joku päivä, mutta siinä se.
ap
Ikä sen tekee. Enpä itsekään ollut paljoa tekemisissä sisarusteni kanssa sen jälkeen kun olimme kaikki muuttaneet pois kotoa. Tavattiin vain vanhempien luona. Nyt sitten aikuistuttua on taas alettu pitämään yhteyttä tiiviistikin.
Sekö ei vastaa, kun kysyt kuulumisia tai pyydät kylään?
Samaa mietin isoveljestäni. Oon kyl kertonut ikävästäni, mutta ei oo paljon reagoinut :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Njaah. No, sisko on nyt 25v joten..
ap
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:43"]
Sekö ei vastaa, kun kysyt kuulumisia tai pyydät kylään?
[/quote]
Niin, silloin kun vielä yritin yhteydenpitoa niin nihkeätä oli eikä ikinä sopinut mikään tapaaminen jne. Nyt en edes tiedä numeroaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi olla masennuskin. Itselläni masennuksesta on seurannut se, että minulla on hyvin korkea kynnys pitää yhteyttä ihmisiin ja vetäydyn omiin oloihini.
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:44"]
Voi olla masennuskin. Itselläni masennuksesta on seurannut se, että minulla on hyvin korkea kynnys pitää yhteyttä ihmisiin ja vetäydyn omiin oloihini.
[/quote]
Enpä usko. Tai sitten se masennus alkoi siskon ollessa 17v ja oli edelleen päällä kun oli 22v ja estää edelleen pitmämästä mitään yhteyttä, samoin kuin isäpuoltani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:44"]
Voi olla masennuskin. Itselläni masennuksesta on seurannut se, että minulla on hyvin korkea kynnys pitää yhteyttä ihmisiin ja vetäydyn omiin oloihini.
[/quote]
hyvä havainto. Minullakin on masentuneena ihan erilaiset sosiaalisen elämän normit kuin muilla. Omiin vanhempiin ja isovanhempiin ei halua ottaa kontaktia, koska oma elämäntilanne ja jama jossa olen hävettää niin paljon. Syy on siis häpeä. Eikä suinkaan mikään sellainen että omissa sisaruksissa tai vanhemmissa olisi mitään vikaa. Aiheesta on olemassa paljon pätevää suomalaista kirjallisuutta.
Sillä on nyt oma elämä. Sitä on voinut häiritä sinun tekemisissä ja sanomisissa jokin jo pitkään, ei vain ole halunnut nostaa äläkkää siitä. "Määräilitkö" häntä huomaamattasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:40"]Ei minulla ole hänen yhteystietojaankaan enää. Ei myöskään isäpuolen, siis siskoni isän. Hänkin lopetti yhteydenpidon jonkin aikaa sen jälk kun äitini, vaimonsa, kuoli. No, pudottaa hän joululahjan lapsilleni postiluukusta aina joulukuun joku päivä, mutta siinä se.
ap
[/quote]
Oletko yrittänyt etsiä niitä yhteystietoja?
Siskosi on vain itsekäs ääliö, etkä sinä kiinnosta häntä paskan vertaa. Mulla on sama tilanne yhden sisaren kanssa. Heti koti muutettuaan hän alkoi dissata minua ja sama peli on jatkunut kohta 25 v. Velvollisuushommat hoitaa, ei muuta. Itse olen yrittänyt milloin mitäkin, ei auta. Kahden muun sisareni kanssa on onneksi ihan erilaiset välit. En ole etsinyt syytä sen kummemmin itsestäni, koska ei se vika minussa ole enkä ole tehnyt mitään loukkaavaa. Kahteen muuhun diskoon tämä dissaaja pitää hyvinkin paljon yhteyttä. Olen yrittänyt keskustellakin asiasta nätisti, dissaajasisko sanoo vaan että älä viiti, nuo on sinun harhoja, samalla tavalla kohtelen sinua kuin muitakin ihmisiä. Joo, ihmisiä, kyllä, yhdyn hänen mielipiteeseensä - mutta muita sisaruksia kohtelee paljon lämpimämmin. Rakastan tätä(kin) dissaajasiskoani suuresti joten harmittaa että hän on ajanut välit tähän. Ja kyllä, hän on itse tehnyt sen, minä olen yrittänyt kaikkeni että asiat olisi toisin. Soitellut, viestitellyt, pyytänyt kylään, käynyt kylässä milloin olen saanut eli kun se on sopinut hänelle. En kuitenkaan ole mitenkään roikkunut enkä ahdistellut, olen aika diskreetti tyyppi ihmisenä. Nyt aikuisena kun ollaan yli nelikymppisiä molemmat, olen ajatellut että pitäköön tunkkinsa. Omapa on menetyksensä kun ei tajua näin upean ihmisen seuran ihanuutta. Ei ole minun murhe. Toisia ei voi muuttaa, vain oman asenteensa voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
facebook? onko poikaystävä facebookissa?
jos et suoraan heidän nimillään löydä, niin kokeile esim. serkun profiilin kautta.
14 jatkaa, sori kirjoitusvirheet. Mobiilin ennakoiva... Eli muutti kotoa. Ja kahteen muuhun Siskoon ei diskoon. Ja sanon vielä että lapsuutemme oli toisen vanhemman alkoholismin ja aggressiivisuuden takia välillä tosi haastavaa. Me lapset siis saatiin tukea toinen toisiamme ja niin myös teimme. Aikuisena tällä dissaajasiskollani on ollut haastavia parisuhteita. Autoin häntä niissä kriiseissä yhdessä mieheni kanssa, kuuntelin ja yritin auttaa kun hän itkien soitti ettei jaksa enää. Kerran jopa olimme varaamassa lentoliput siskoni asuinmaahan, koska hänen tilanteensa oli niin vaikea ja hän ei olisi yksin jaksanut tulla. Olisimme hakeneet hänet pois. No, seuraavana aamuna hän totesi ettei tarvitse hakea, kyllä hän pääsee yksinkin, ja muuttikin takaisin Suomeen. Miehestäni oli tullut tälle ja muille sisaruksilleni isoveli ellei suorastaan isähahmo, olivat niin nuoria/pieniä kun aloin seurustella hänen kanssaan. No, miehelleni ja minulle tuli valitettavasti aikanaan ero ja etenkin sen jälkeen dissaajasiskoni on tehnyt minulle selväksi että olet kyllä ihminen ja kestän sinua pikku annoksina mutta sisaren asemaan et ole tarpeeksi kiinnostava. Kiittämättömyys on maailman palkka. Silti - auttaisin uudestaankin jos siskoni tarvitsisi apua. Mutta muutoin, kuten sanottu, pitäköön tunkkinsa, tulen oikein hyvin toimeen ilman hänen yhteydenpitoaankin.
Et saa tietää syytä siihen täältä. Jos et tunne tehneesi mitään väärää sisartasi kohtaan, yritä kaivaa sisaresi esiin ja juttele hänen kanssaan. Muista kuitenkin olla rehellinen, kohtelias ja avoin, jos hän sanoo sinun olleen häntä kohtaan ei niin kiva.
Hän on voinut sairastua, joutua työttömäksi tms. josta ei halua jutella kanssasi, koska ajattelee ettet ymmärrä kun sinulla "on kaikki hyvin".
Kateus lapsuuden kuvioista? Jos koki että olet äidillenne rakkaampi ja että olet saanut elämäsi paketin paremmin kasaan? Minun siskolla vissiin tuommoinen syy.
Miksi puhut siskosta, kun kyseessä pelkkä puolisisarus? Ei kiinnostaisi minuakaan enää, kun ainut linkki eli yhteinen äiti on poissa. Häpeää varmaankin sinua, ei kai ole helppoa hyväksyä, että äiti on poikinut ympäriinsä kuin elukka.