Miksi niin moni puhuu koronasta vain siihen perustuen kuinka monen kuolemaan se vaikuttaa?
Eihän koronassa pahinta ole kuoleminen siihen, vaan se sairastaminen jos sattuu tulemaan vaikea sairaus ja vielä jälkitaudit, ja long covid.
Jos joka toinen koronan sairastanut aikuinen saa long covidin, niin siitä pitäisi puhua että miksi koronaa yritetään välttää, kuin siitä että hyvin harva siihen kuolee.
Joku lääkäri sanoi että kun on 700 000 rokottamatonta, heistä 70 000 tulee sairastumaan niin että voi joutua sairaalaan ja niistä osa teholle. Normaalisti teholla ollaan n. 3 vuorokautta, mutta koronan takia siellä voi joutua olemaan 3 viikkoa. Se sitoo älyttömästi tehon henkilökuntaa mutta se on myös älyttömän iso rasitus ihmiskeholle. Lääkärit sanoo että kun on viikkoja teholla koronan takia, ei luultavasti siitä toivu koskaan ihan entiselleen. Sehän tässä on se huolestuttava asia, ei se että vanhimmat ja heikoimmat kuolee jotka olisivat kuolleet aika pian muutenkin.
Jos sinä tai läheisesi saa koronan, tai no kun saatte, niin mitä siinä pelkäät eniten, mikä on pahin skenaario johon ehkä valmistaudut vähintään henkisesti?
Mitä jos sairastut syöpään? Iskeekö kuolemanpelko vai sairastamisenpelko ja hoitojen pelko? Kipu, oksentelu...?
Kommentit (4)
Vierailija kirjoitti:
Mulla on rokotteet. Miksi hel vetissä kiinnostaisi enää joku long covidi?
Eli luotat siihen täysin että et saa long covidia koska sulla on rokotteet?
Etkä mieti sitä että saadessasi viruksen, välität sitä muille ihmisille joille se ehkä on vaarallinen tauti?
Suhtaudun koronavirukseen vakavasti, mutta en halua elää jatkuvassa pelossa. 9 vuotta sitten mulla repesi munuaisvaltimo aiheuttaen massiivisen sisäisen verenvuodon. Tiedän, millaista on helvetillinen kipu. Tiedän, miltä tuntuu, kun keuhkot alkavat täyttyä omilla kudosnesteillä. Tiedän, millaista on maata letkujen ja valvontalaitteiden keskellä pystymättä nostamaan edes kättään. Tiedän, miten lihasvoima heikkenee jo muutaman viikon sairaalasängyssä makaamisen jälkeen. Tiedän, millaista on kotiutua ja liikkua rollaattorilla. Tiedän, millaista on, kun pelkkä vessassa käyminen uuvittaa niin, että joutuu lepäämään muutama tunnin. Tuollaisista valtimorepeämistä vain 10% selviää hengissä. Olen onnekas, kun selvisin. Siitä huolimatta - tai ehkä juuri siksi - en suostu pelkäämään. Koska tiedän, että 10 minuutin päästä voin olla kuollut. Johonkin ihan muuhun kuin koronaan.
Iät ja ajat Suomessa ja maailmalla on joka vuosi kiertänyt joku influenssa, johon on kuollut satoja heikkokuntoisia ja sadat tuhannet ovat olleet sen takia sairaana. Tehohoitopaikat ovat ennenkin olleet vähissä ja terveydenhuoltohenkilökunta kuormittunut.
Tosin minusta merkittävää ei ole pelkästään kuolemat vaan myös tehohoidon kuormitus. Muuten tämä on flunssa muiden joukossa, vaikka kansa massapsykoosissa muuta luuleekin. Ei netissä ole ennenkään itketty ventovieraiden kuolemista. Joka vuosi kuolee 45000 ihmistä muutenkin. Koronaan on kuollut kahdessa vuodessa reilu 1000, eli 1% kokonaiskuolleisuudesta.
Mulla on rokotteet. Miksi hel vetissä kiinnostaisi enää joku long covidi?