Lue keskustelun säännöt.
Voiko lapselta poistaa kummin?
02.05.2015 |
Voiko lapsen virallisen kummin poistaa? Siis virallisesti? Meillä valittiin lapselle hyvät ja tärkeät kummit, joista yksi on muuttunut ylimieliseksi, joka ei KOSKAAN ole muistanut lasta syntymäpäivinä, jouluna tai edes lapsen vakavasti sairastuessa, ei osoittanut tukea meille perheenä tai kysynyt koskaan edes lapsen vointia. Puhuu vain itsestään ja työstään ja omasta perheestään. Selkään osaa tarvittaessa lyödä puukkoa niin että tuntuu.. Olemme olleet pitkään hyviä ystäviä ja perheeni kanssa olimme ystävälle korvaamaton tuki, kun ero tuli ja hän oli rahaton. Ruokimme, tarjosimme oleskelupaikkaa, hoidimme lasta.. Kun eniten olemme taistelleet lapsen kanssa sairautta vastaan ja tarvinneet edes sitä myötätuntoa, ei ole rouvasta mitään kuulunut..
Kommentit (26)
Minut pyydettiin kummiksi, kun alkuperäiset kummit olivat liian hissukseen. Kaikki taphtui epävirallisesti ja alkuperäisille kummeille ei kerrottu mitään. Hyvin sujuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisihan kummin reilua muistaa kummilastaan, kun on kerran kummiksi suostunut.
Toinen omista kummeistani muistaa aina vähintään kortilla, mutta toiselta en edes tekstaria ole moniin vuosiin saanut.
Jos todella käyttäytyy noin, unohdatte vaan koko ihmisen olemassaolon.
Ainut hyvä ohje, jonka olen bongannut uskonnonkirjasta tai raamatusta, on "Se minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää se heille."
Kummeja pidetään vaan lahjamagneettina. Ei koskaan enää lähde siihen hommaan. Yäk.
Mitä sillä on väliä mikä nimi siellä papereissa on. Tuskin niitä iltasaduksi lapsellesi luet. Senkun unohdatte koko tyypin.
Mä haluaisin mun kummit pois. Ne on antanut mulle vaan 1-vuotis syntymäpäivälahjan. Sen jälkeen ne katkas yhteyden ja niistä siis ei oo kuulunu mitään. Mä en tiedä ees minkä näköisiä ne on. Ärsyttää et on muka jotkut viralliset kummit kun ne ei oo ollu mun elämässä mitenkään mukana. Parempi ois ilman mitään papereita kummiudesta. Pahin oli se kun rippijuhlissani tuli kauhea säätö, sillä kutsusta huolimatta kummini eivät tulleet paikan päälle ja joku piti saada äkkiä siunaamaan minut. Se oli noloa. En vieläkään tiedä mikä minussa on vikana kun he eivät halunneet koskaan nähdä minua. En kyllä minäkään heitä halua nähdä koskaan, koska he ovat olleet noin törkeitä. Olis vaan kiva olla ilman ketään tommosia turhakkeita. Oon katkera.
Käyttäytyy kyllä todella oudosti. Selän takana puhuu paljon, eikä mitään hyvää. En aina jaksa edes kiinnittää huomiota mitä on puhunut. Välillä tuntuu kuin olisi kateellinen, puheiden perusteella. Mutta miksi helkkarissa olisi kateellinen, meillä on vakavasti sairas lapsi joka pistää muun perheen jaksamisen tappiin, tässä kupissa "hieno" uusi asunto ja muut materialistiset asiat ovat aika mitättömiä. Vaihtaisin kaiken jos se lapseni tekisi terveeksi..
Ap