Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Täysin uusi alku - vinkkejä kaivataan!
02.05.2015 |
Haluaisin tehdä totaalisen elämänmuutoksen. Nyt olen 30+ kahden pienen lapsen äiti, hoitovapaalla, onnettomassa avioliitossa ja asun "neukkukuutiossa" esikaupunkialueella. Hoitovapaan jälkeen olen menossa töihin paikkaan, jossa on kohtalainen palkka ja titteli on ihan ok, mutta oikeasti työ on puisevaa ja oikeat haasteet puuttuvat. Haluaisin oikeasti haastavan ja mielenkiintoisen työn. Osasyy työtilanteeseeni on se, että tutkintoni on jäänyt elämän pyörityksessä kesken, joten en ole voinut hakea haastavampia paikkoja.
Inhoan itseäni fyysisesti ja haluaisin muuttua myös ulkoisesti. Olen vähän päälle 170 cm pitkä ja painoa on noin 68 kg eli minun pituiselleni hieman liikaa. Inhoan myös kasvojani ja haaveilen plastiikkakirurgin palveluista. Olen jättänyt itsestäni huolehtimisen todella hunningolle vanhempainvapaiden myötä, kun ylimääräistä rahaakaan ei juurikaan ole. Lisäksi uneksin muutosta ulkomaille ja ehkä jossain vaiheessa yrityksen perustamisesta, jos ura ei muuta kautta etenisi. Olen ilmeisesti jonkinlaisen elämänkriisin kourissa, kun ikää on tullut ja on sellainen tunne, että olisi pitänyt jo saavuttaa paljon enemmän, kun taas olen itse "haahuillut" koko aikuiselämäni. Olen pohtinut jopa itsemurhaa, mutta päätin vielä yrittää. Tarvitsisin kipeästi ideoita ja vinkkejä, miten voisin edetä, sillä koen olevani aika umpikujassa juuri nyt.
Kommentit (12)
Mies pellolle, heti. Ensimmäiseksi hankkiudut eroon siitä mikä sinulle eniten mielipahaa aiheuttaa. Yksin pärjäät taatusti paremmin. Sitten menet terapiaan. Siitä se uusi elämä lähtee, ei suinkaan plastiikkakirurgiasta tai itsemurhasta. Muutama ylimääräinen kilo elopainoa on tällä hetkellä pienin sinun murheistasi. Liikunta toki tekee hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi varmista että mitä tahansa teet, teet sen itseäsi varten. Et miestäsi tai kavereitasi varten siksi että he eivät ilkeilisi. Kamalia kavereita sinulla. Älä myöskään ajattele näyttäväsi heille tai todistelevasi mitään. Elä itseäsi varten. Huolehdi terveydestäsi jotta voisit hyvin. Se että voit hyvin näkyy ulospäin ja näyttää paremmalta kuin plastiikkakirurgia.
Ja hanki tosiaan parempia ystäviä. Oikeat ystävät eivät ilkeile ja vedä sinua maahan vaan tuovat elämääsi iloa ja tukevat silloin kun tukea tarvitaan.
Naurettavaa et jengi tulee sanomaan et " toi ei oo normaalia!" ja tunkee jotain auttavia puhelimia. Vaikka niitä lapsia olis 50 ni ihminen voi tuntea olevansa umpikujassa ja tarvitsevansa jotain uutta. Kyllä mäki oon monesti miettiny itsemurhaa, se ajatus tavallaan lohduttaa mua vaikka tiedän etten tuu sitä asiaa tekemään. Vaikee selittää...mut älkää viittikö olla niin hiton tuomitsevia, se vaan ahdistaa enemmän.
Ukko mäkeen! Ei kukaan tervejärkinen kehota toista tekemään itsemurhaa. Myös "kaverisi" kuulostavat kauheilta ihmisiltä. Kannattaa ihan ensimmäiseksi vaihtaa seuraa. Onko sinulla vanhempia tai sisaruksia, joilta voisit saada tukea? Muista, että lapsesi tarvitsevat sinua. Älä jätä heitä tuollaiselle miehelle! Kannatan myös hakeutumista terapiaan. Siten saisit tilanteeseesi ulkopuolisen näkökulmaa. Sinussa ei varmasti ole mitään vikaa, tarvitset vain uuden alun ilman sinua lyttääviä ihmisiä. Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No aloita elämänmuutoksesi ihan aluksi mielenterveytesi hoidosta. Kahden pienen lapsen äidiltä ei ole ihan "normaalia" pohtia itsemurhaa vaihtoehtona, jos syynä on vaan se, ettei ole "saavuttanut" mielestään tarpeeksi.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:29"]
No aloita elämänmuutoksesi ihan aluksi mielenterveytesi hoidosta. Kahden pienen lapsen äidiltä ei ole ihan "normaalia" pohtia itsemurhaa vaihtoehtona, jos syynä on vaan se, ettei ole "saavuttanut" mielestään tarpeeksi.
[/quote]
Voi se noinkin toki mennä. Minun kohdallani tosin on niin, että saan kokea ilkeilyä sekä ystävieni, sukulaisteni että mieheni taholta siitä, että tutkintoni on edelleen kesken ja siitä, että minulla ei vielä tässä iässä ole kunnon uraa. Olen kuullut siitä ilkeilyä jo monta vuotta ja aiemmin olen vain selitellyt asiaa siten, että saan tehdä, kuten itse haluan. Tietyt kaverini sitä paitsi arvostavat minua entistäkin vähemmän juuri siksi, kun minulla on lapsia. Nyt olen heidän mielestään se tylsä tavis, jonka kanssa ei ole enää hauskaa viettää aikaa. Tuo kaikki syö itsetuntoani kovasti. Haluaisin olla myös paremmassa työpaikassa lastenikin tähden. Pelkään myös, että mahdollisen eron tullen paremmin kouluttautunut ja itseäni varakkaampi mieheni vie lapset itselleen ja jään itse etävanhemmaksi ja elatustukien maksajaksi.
Olen itse aloitellut mahdollista elämänmuutosta rupeamalla kuntoilemaan kotona joka toinen päivä noin pari kuukautta sitten. Kroppa on selkeästi kiinteytynyt, mutta paino ei ole tippunut lainkaan. Lisäksi aion jatkaa opintojani pian uudelleen ja suorittaa ehkä muutamia tentittäviä kursseja kesän aikana. Haluaisin kyllä ehkä jotain vielä radikaalimpaa muutosta kuitenkin. Olen tässä pohtinut eroa jo useamman kuukauden ajan, mutta en ole vielä uskaltautunut toteuttaa sitä. Voisin periaatteessa jatkaa liittoanikin, mutta se vaatisi paljon työtä molemmilta osapuolilta, enkä ole varma, haluaako mieheni muuttaa käyttäytymistään tai esim. parisuhdeterapiaan. T. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosiaan viimeksi tänään menin kävelylle yksin iltapäivällä ja kävelin junaradan viereen katselemaan ohitsekulkevia junia. Pohdin, että hyppäisinkö junan alle vai en. Hyppäämällä ehkä saisin rauhan ja pääsisin pois tästä maailmasta vaatimuksineen. Päätin sittenkin olla hyppäämättä - enpä olisi edes uskaltanut hypätä. Mies olisi perheemme asioita yksin sen jälkeen. Mietin, että ehkä elämällä on sittenkin vielä kauniita asioita annettavana ja voisin joissain asioissa onnistuakin ehkä. Myös perheeni tarvitsisi minua ehkä, vaikka tosiaan useimmat läheiset eivät minua arvostakaan ja vaikka mieheni jopa sanoi minulle, että hänen puolestaan saisin tehdä itsarin, jos haluaisin. Siinä junia katsellessani ajatukseni kuitenkin menivät perheeseeni, enkä raaskinut heitä jättää. Mies ei silti edes vaivautunut soittamaan minulle, joten taisi olla kommenttinsa suhteen tosissaan. :/ T. ap
Oliko sinulla mielenterveysongelmia ennen lasten saantia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan tähän itsarikommenttiin viitateen, mitä sä tuollaista miestä katselet?
Sun pitäis päästä eroon siitä miehestäsi koska se on haitaksi sun mielenterveydelle.
Varmasti voit onnistua, sullahan on asiat jo nyt paljon paremmin kuin mulla ikinä. Oisko sulla mahdollisuus tehdä se tutkinto loppuun jossain vaiheessa?
Harrastatko liikuntaa? Se voi tervehdyttää suhdetta omaan vartaloon.
Alue: Aihe vapaa
http://www.reimari.info/info/apua/auttavat-puhelimet/