Lapsellani ei ole ystäviä.. olen toivoton.

Joku tylsyyttään multialapeukuttaa, älä välitä. Lapsen yksinäisyys on niin raastavaa. Toivottavasti teille löytyy joku uusi juttu tytön elämään, jonka kautta hän saisi uusia ystäviä, edes sen yhden parhaan kaverin. Jos tyttö on kovin ujo ja arka, niin kannattaa yrittää kaikin keinoin rohkaista häntä ja parantaa sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa, että hän uskaltaisi ottaa kontaktia muihin ja tutustua uusiin ihmisiin. Tsemppiä teille!

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:56"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 21:51"]Joku uusi harrastus voisi kyllä olla hyvä! Ottakaa oikein asiaksi miettiä, mikä tyttöä voisi kiinnostaa? Teatteri, kuoro, sanataide ainakin ovat sellaisia missä tutustuu samanhenkisiin lapsiin. Monella paikkakunnalla on lisäksi kesällä taideleirejä, jos kuvataiteesta tykkää niin sellainen voisi olla kiva? Onko tytön luokalla ketään, johon voisi ajatella tutustuvansa lähemmin? Joku kiva tyttö joka vaikuttaa samanhenkiseltä? Jos on niin rohkeesti vaan pyytämään mukaan koulun jälkeen jonnekin.  Mietin myös, onko nykyään netissä jotain lapsille tarkoitettuja sivustoja, joilla voi tutustua toisiin lapsiin? Harrastaako lapset enää kirjeenvaihtoa? Uusia kavereita voi saada sellaistakin kautta. [/quote] Onhan tuolla luokalla aika paljon nuita tyttöjä, itsekään en kaikkia tunne kun asuu tosiaan kaukana meistä. Pitäisi patistaa tyttöä pyytämään heitä meille useammin mutta tyttöni ei kehtaa koska on ujo. Nykyajan nettisivuista en tiedä onko siellä jotain sivustoa, mutta kirjeenvaihtoa lapseni on miettinyt, on siinä girl-it -kerhossa ja siellä on paljon kirjeenvaihtoilmoituksia. Ap

[/quote]

Ehdottomasti kannattaa alkaa kirjeenvaihtoon, se on ujolle tosi hyvä keino tutustua uusiin ihmisiin. Varsinkin jos vastaa jollekin joka asuu samassa kaupungissa, niin sitten voi myöhemmin tavata ja saada sitä kautta uuden kaverin.

Mites sun sukulaiset ap? Onko samanikäisiä serkkuja? Kannattaa panostaa ihmissuhteissa sukulaisiin, koska kaverit ei tuu välttämättä aina olemaan läsnä lapsen elämässä - sukulaiset on pysyvämpää sorttia.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:02"]Joku tylsyyttään multialapeukuttaa, älä välitä. Lapsen yksinäisyys on niin raastavaa. Toivottavasti teille löytyy joku uusi juttu tytön elämään, jonka kautta hän saisi uusia ystäviä, edes sen yhden parhaan kaverin. Jos tyttö on kovin ujo ja arka, niin kannattaa yrittää kaikin keinoin rohkaista häntä ja parantaa sosiaalisia taitoja ja itsetuntoa, että hän uskaltaisi ottaa kontaktia muihin ja tutustua uusiin ihmisiin. Tsemppiä teille!
[/quote]
Kiitos tästä viestistä<3 olen tähän niin väsynyt, ja itkenyt monet illat. Tosiaan meidän tarina on aika pitkä mutta pääpointti on juuri nyt tämä yksinäisyys. Olen jo harkinnut täältä poismuuttoa mutta en tiedä ratkaiseeko sekään mitään.. ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:07"]Mites sun sukulaiset ap? Onko samanikäisiä serkkuja? Kannattaa panostaa ihmissuhteissa sukulaisiin, koska kaverit ei tuu välttämättä aina olemaan läsnä lapsen elämässä - sukulaiset on pysyvämpää sorttia.
[/quote]
Sepä se juuri onkin kun olisi edes serkkuja. Niitä ei ole lapsellani yhtään! :( pikkuserkkuja on muutamia, 3-7 vuotiaita kaikki. Ap

Yksinäisyys on aina surullista, mutta juuri etenkin lapsena. Vanhemmat ei voi pakottaa ketään kavereiksi, mutta esim jos sinä itse tutustuisit johonkin vanhempaan ja sitten sitä kautta lapset voisivat tutustua. Mun lapsuuden parhaa kaverin vanhemmat oli mun vanhempien kavereita.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:07"]Mites sun sukulaiset ap? Onko samanikäisiä serkkuja? Kannattaa panostaa ihmissuhteissa sukulaisiin, koska kaverit ei tuu välttämättä aina olemaan läsnä lapsen elämässä - sukulaiset on pysyvämpää sorttia.
[/quote]
Sepä se juuri onkin kun olisi edes serkkuja. Niitä ei ole lapsellani yhtään! :( pikkuserkkuja on muutamia, 3-7 vuotiaita kaikki. Ap
[/quote]

Voisikohan sun lapsi silti viettää aikaa pikkuisten kanssa? Heitä voisi viedä puistoon koko konkkaronkka tms. Hoploppiin. Onhan se hyvä, että sitten myöhemmin, kun nämä pikkuiset kasvavat, on kehittynyt jonkinlainen ystävyyssuhde, jolloin ikäero ei enää haittaa? Tai mites olisi lemmikki sun lapselle?

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:21"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:11"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:07"]Mites sun sukulaiset ap? Onko samanikäisiä serkkuja? Kannattaa panostaa ihmissuhteissa sukulaisiin, koska kaverit ei tuu välttämättä aina olemaan läsnä lapsen elämässä - sukulaiset on pysyvämpää sorttia.
[/quote]
Sepä se juuri onkin kun olisi edes serkkuja. Niitä ei ole lapsellani yhtään! :( pikkuserkkuja on muutamia, 3-7 vuotiaita kaikki. Ap
[/quote]

Voisikohan sun lapsi silti viettää aikaa pikkuisten kanssa? Heitä voisi viedä puistoon koko konkkaronkka tms. Hoploppiin. Onhan se hyvä, että sitten myöhemmin, kun nämä pikkuiset kasvavat, on kehittynyt jonkinlainen ystävyyssuhde, jolloin ikäero ei enää haittaa? Tai mites olisi lemmikki sun lapselle?
[/quote]
Ollaan me tekemissä tyyliin kerran vuodessa. Nämä pikkuserkut asuu myös kaukana. Meillä on todella pieni suku. Ja meillä on jo kissa lemmikkinä :) ap

Mites urheiluharrastus? Sieltä saa kavereita. Tai joku maalaus/ ym. harrastus? Hän voisi samalla kehittää itseään ja saa myös sosiaalisia kontakteja.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:29"]Mites urheiluharrastus? Sieltä saa kavereita. Tai joku maalaus/ ym. harrastus? Hän voisi samalla kehittää itseään ja saa myös sosiaalisia kontakteja.
[/quote]

Kirjoititkin tuolla yllä jo eräästä harrastuksesta. Hanki ihmeessä toinen harrastus, jotta tyttö saisi aktiviteetteja ja sosiaalisia kontakteja lisää.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:12"]

Yksinäisyys on aina surullista, mutta juuri etenkin lapsena. Vanhemmat ei voi pakottaa ketään kavereiksi, mutta esim jos sinä itse tutustuisit johonkin vanhempaan ja sitten sitä kautta lapset voisivat tutustua. Mun lapsuuden parhaa kaverin vanhemmat oli mun vanhempien kavereita.

[/quote]

Tuo on hyvä vinkki, että ap voisi myös koittaa tutustua johokin vanhempaan. Onko koululla vaikka vanhempainyhdistystä, jossa voisi tutustua toisiin vanhempiin? Tai jotain muuta toimintaa teidän paikkakunnalla, johon voisitte vaikka mennä yhdessä ja jossa olisi myös perheitä? Esim. eroperheillä on kaikenlaista toimintaa. Voisi olla tytöllekin helpompaa, jos olisi joku jonka kanssa voisitte kyläillä perheenä, niin että tytön ei tarvitsisi olla se aloitteen tekijä vaan ap. Jos tunnette naapuruston vanhempien kanssa, niin voisitteko koittaa järjestää jotain kyläilyjä? Voit myös kertoa jollekin vanhemmalle tytön tilanteesta, ja voitte yhdessä keksiä miten lapset voisivat tutustua, useimmat ihmiset kyllä ymmärtävät ja haluavat auttaa. :)

Missä päin asutte? Mulla on yksinäinen 11-vuotias tyttö.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:32"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:12"]

Yksinäisyys on aina surullista, mutta juuri etenkin lapsena. Vanhemmat ei voi pakottaa ketään kavereiksi, mutta esim jos sinä itse tutustuisit johonkin vanhempaan ja sitten sitä kautta lapset voisivat tutustua. Mun lapsuuden parhaa kaverin vanhemmat oli mun vanhempien kavereita.

[/quote]

Tuo on hyvä vinkki, että ap voisi myös koittaa tutustua johokin vanhempaan. Onko koululla vaikka vanhempainyhdistystä, jossa voisi tutustua toisiin vanhempiin? Tai jotain muuta toimintaa teidän paikkakunnalla, johon voisitte vaikka mennä yhdessä ja jossa olisi myös perheitä? Esim. eroperheillä on kaikenlaista toimintaa. Voisi olla tytöllekin helpompaa, jos olisi joku jonka kanssa voisitte kyläillä perheenä, niin että tytön ei tarvitsisi olla se aloitteen tekijä vaan ap. Jos tunnette naapuruston vanhempien kanssa, niin voisitteko koittaa järjestää jotain kyläilyjä? Voit myös kertoa jollekin vanhemmalle tytön tilanteesta, ja voitte yhdessä keksiä miten lapset voisivat tutustua, useimmat ihmiset kyllä ymmärtävät ja haluavat auttaa. :)
[/quote]
En tiedä onko koululla jotain yhdistystä, voisi kai siitä ottaa selvää :) toivon vain niin paljon että asiat järjestyisi. ap

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 22:34"]Missä päin asutte? Mulla on yksinäinen 11-vuotias tyttö.
[/quote]
Asumme etelä-savossa. Ap

Sanot sun tytölle että yksinäisyydessä ei ole mitään vikaa. 

Käytte vaikka psykologilla VAHVISTAMASSA ITSETUNTOA.

Sun tyttö voisi myös aloittaa jonkun yksilölajin, esim. soittimen soittaminen. Pitäisi löytää se oma juttu ja vahvuus.

Tyttäresi tulevaisuus on KÄSISSÄSI.

Ensinnäkin ne harrastukset.
Mitään älä tuputa.
Kissat harvoin tuo ystäviä, mutta koirat on sellaisia, että niitä voi lenkittää yhdessä jne.
Myös ratsastus voi toimia.

31 jatkaa. Mä olin samanlainen ja mulla ei ollut lapsena kavereita. Olin ja olen edelleen jotenkin erilainen.

Mutta en ole osannut tehdä tästä vahvuuttani.

Voisikohan tyttöä koittaa rohkaista jotenkin tutustumaan luokkakavereihin tai taidekerholaisiin? Voisitte yhdessä miettiä, keitä siellä luokalla ja kerhossa on, ja ketkä siellä vaikuttavat kivoilta? Onko siellä joku jonka kanssa tyttö ehkä haluaisi olla kaveri? Jos on, niin miettikää, miten tyttö voisi tutustua häneen. Mennä taidekerhossa vaikka kehumaan toisen piirustusta ja kysymään jotain siitä, miettikää mitä voisi sanoa ja kysellä, ja jos vaikka toinen tykkää eläimistä niin hänet voi vaikka kutsua katsomaan teidän kissaa? :) Ihan sellaisia pieniä perusjuttuja, joita tyttö voisi harjoitella, niin että pikku hiljaa saisi enemmän rohkeutta? En tiedä, ehkä olette tehneetkin näin tai jotain, mutta ujoa lasta olisi hyvä jotenkin lempeästi rohkaista, niin että hän saa kokemuksia siitä, ettei se olekaan niin vaarallista tulla vähän ulos kuorestaan ja ottaa kontaktia muihin. Ilmeisesti tyttöä ei kuitenkaan kiusata?

Entä voisitteko mahdollisesti muuttaa lähemmäs koulua? Jos se kerran on olennainen tekijä, että asutte kaukana luokkakavereista.