"Aina jotain" -kaveri ottaa päähän
Onko kelläkään elämässään tärkeää ihmistä, johon ei kuitenkaan voi luottaa aikataulujen kanssa alkuunkaan, koska aina ilmenee "jotain" ? Mun entinen paras ystävä, nykyäänkin kaveri, on ihan mahdoton näkemisen suhteen. Hän siis ehdottaa mutta myös peruu viime tingassa tapaamisia - siis aina tulee jotain. Näemme varmaan yhden kerran viittä sovittua kohti.
En usko että hän varsinaisesti esim. valehtelee syissään, vaikka itse luulenkin pohjimmaisen syyn olevan se, että oikeasti hän ei jaksa nähdä juuri silloin. Mutta eniten se vaan vaikuttaa siltä että hän on vaan priorisoinut kavereiden näkemisen niin, että hän aidosti ajattelee monen asian menevän sen ohi. Ehkä kyse on arvomaailmasta. Ja ne syyt on oikeasti aina jotain sellaisia, joista huomauttaminen olisi itsekästä. Niinpä sitä vaan joutuu kiristelemään hampaita ja yhdessä päivittelemään huonoa tuuria tai milloin mitäkin sekaannusta. Siis jottei olisi se kusipää joka tiedustelisi, että eikö esim. mummon lentokentältä hakijaa, vaarin auton talvirenkaan vaihtajaa tai veljen lapsen hoitajaa todella voitu sopia ennen tätä hetkeä. Vaikuttaa siltä että hänelle ei tuota mitään vaikeuksia sopia päällekkäin asioita ja perua kaverien kanssa menoja.
Tosi usein hän siis esim auttaa jotain perheenjäsentään jossain. Olen huomannut että ne saattaa ensialkuun kuulostaa tosi akuuteilta ja ymmärrettäviltä sattumuksilta, mutta kun vähän miettii, niin tulee fiilis että ehkä hän vain haluaa käydä mieluummin vaarinsa luona kahvilla, muttei halua sanoa sitä suoraan, joten puhuu mieluummin samalla reissulla vaihdettavasta talvirenkaasta. Melkein toivoisin että sanoisi. Sitten on usein myös erinäisiä lieviä mutta näkemisen estäviä oireita vatsaa vääntää, päätä kivistää, ja aina tulee tämän aloituksen pituinen selvittelyviestin ja yllättyneiden hymiöiden kera. Joskus saattaa olla joku yllättävä tapaaminen, tapahtuma tai kaukaisen ystävän yllätysvierailu ymsyms. Yksittäisinä tapauksina en ajattelisi yhtään mitään, näitä sattuu kaikille. Mutta hänelle sattuu aina. Aina tulee este.
Jos hän ei olisi hyväsydämisimpiä ihmisiä ketä olen tavannut, en varmasti jaksaisi enää ylläpitää yksipuolista kaveruutta yllä, mutta hän todella on erityisen kiltti ja ihana ihminen Ei varmaan kuulosta siltä, koska keskityn tähän kaveruutta haittaavaan puoleen, mutta hän on. Ja tärkeä minulle, vähän kuin sisarus kaiken kokemamme jälkeen.
Siispä purin tuntojani kirjoittaen. Kenelläkään kokemusta tällaisesta?
Kommentit (24)
Minulla on kaveri, joka on hoitanut muun muassa yrityksensä asiat ja muut työasiat moitteettomasti. Hän on poikkeuksellisen auttavainen ihminen, huumorintajuinen, aikaansaava ja kaiken kaikkiaan ihana. Hänellä kuitenkin on yksi vika: koskaan ei voi luottaa siihen, että ennalta sovitut menot pitävät paikkansa. Hän saattaa saapua paikalle reilusti myöhässä, ehdottaa jotakin aivan muuta kuin oli sovittu (esimerkiksi ammattimessuille menon sijasta moottorisahakaupoille lähtöä), ja joskus häntä ei näy lainkaan.
Näiden tapahtumien syy on käsittääkseni mustasukkaisuus. Hänellä on nyt jo toinen puoliso, jonka on vaikea sietää sitä, että hänellä on muitakin ihmisiä elämässään. Tämän vuoksi hän pystyy hoitamaan työasiat hyvin, mutta muissa hänen on helpompi aiheuttaa mielipahaa kavereilleen ennen kuin puolisolleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, olen tuntenut parikin tällaista. Näissä tapauksissa kyseessä ei kuitenkaan ole lähimmäisen auttaminen vaan ymmärtääkseni vain huono kyky järjestellä menojaan. Tuntuu että näillä ihmisillä on töitä aamukuudesta iltakymmeneen sekä arkena että pyhänä, kuten myös neljä kertaa viikossa oleva harrastus, josta ei voi jättää yhtäkään kertaa väliin. Unohtamatta kaikkia niitä muita kaverieta, joita heidän pitäisi nähdä. Aina jos tapaaminen on sovittu, olen vielä puoli tuntia ennen tapaamista varatunut siihen, että heiltä tulee viesti "olenkin töissä/ostoksilla/poikaystävällä, sori kun unohdin!"
Onneksi on niitäkin ihmisiä joiden kanssa tapaamiset vain luonnistuvat.
Kiitos! Hyvä saada vähän vertaistukea, vaikkei se kivaa olekaan että tollasta tapahtuu. Siis juuri tämä, että aina siihen tapaamishetkeen asti on mahdollisuus, että tulee jotain. Tämä kaveruus itellä mielenpäällä tänään siitä syystä, että juuri eilen illalla perui, kuten myös ennen joulua, ja mä olin 100% varma että näin tapahtuu. Molempiin tosi hyvät syyt, mutta se on vähän niinkuin tarina pojasta joka huusi apua turhaan niin monta kertaa, ettei oikealla kerralla kukaan enää auttanut. Nyt jo miettii uutta näkemistä..
Onneksi on tosiaan muitakin kavereita, joiden kanssa sopiminen sujuu normaalisti, mutta ah kyllä tämä rasauttaa aina kun näin tapahtuu, eikä tollasiin syihin tohdi mitään sanoa. Pari kertaa olen ystävyytemme aikana huomauttanut tästä, kun se ei ollut silloin vielä tavallista: yhdellä kerralla otti hyvin (oli tunnin myöhässä) ja toisella vähän huonommin (huomautin kun hän perui menon juuri tapaamansa deitin takia) ja sen jälkeen olen vaan yrittänyt suhtautua kaveruuteemme uudella tavalla ja laskea odotukset..
On korkea aika sanoa tuollainen ystävyys irti. Tästälähin sinullakin alkaa olla (teko)syitä olla tapaamatta.
Karsi rasittavat kaverit pois . Elämä kevenee.
Kiitos lämpimästä viestistäsi ja hyvistä neuvoista! Oot ihan oikeassa ettei tätä kukaan jaksa ikuisesti, huomaan että alan itsekin olemaan aika väsynyt tilanteeseen. Jämäkkä mutta asiallinen viesti johonkin sopivaan väliin voisi olla toimiva ratkaisu.
Ihana kun kirjoitit kokemuksistasi ja annoit näkökulmasi, oot selvästi reflektoinut asiaa, ja hyvä että sait apua omaan tilanteeseen!
ja sitä edeltävälle kirjoittajalle, kuulostaa ahdistavalta. Varmasti ihan paikallaan ottaa etäisyyttä, kun asialliset keskusteluyrityksetkin on torjuttu ja verisesti loukkaannuttu. Ei ihme ettei näkeminen enää houkuttele, musta ihan hyvin voitte ottaa etäisyyttä vaikka siihen tätiin vedoten!