Elämäni on ollut pääosin onnetonta

ja olen joutunut kärsimään paljon, mutta yksi asia mistä olen todella tyytyväinen: olen saanut paljon kokemuksia ja aina, AINA elänyt täysillä.

Joskus aina tällä palstalla on kirjoituksia, kuin elämätön elämä kaduttaa ja tekemättömmät asiat ja kuinka elämä on ollut turhaa ja yksitoikkoista.

Nyt nelikymppisenä olen oikeassakin elämässä törmännyt ihmisiin, jotka valittavat samaa. En koskaa kehtaa vastata mitään, koska en osaa samaistua. Mulla on elämä takana, josta voisi tehdä vaikka kuinka monta elokuvaa tai kirjaa.

Vaikka se on ollut pääosin traaginen elämä, paljon on surua ja murhetta ollut, se on ollut keihtova, tapahtumarikas ja olen aina tarttunut haasteisiin ja pyrkiny toteuttamaan haaveitani sohvalla makoilun ja telkkarin katsomisen sijaan.

En halua kehuskella ja vääntää veistä haavassa, kuten sanoin, mulla on ollut hirvitttävänsti tuskaa ja elämäni ei täysillä elämisestä huolimatta ole ollut onnellinen, vaikka onnenhetkiäkin, niitä harvoja on  ollut. On vaan mielenkiintoista, että niin moni kokee eläneensä tylsää ja elämätöntä elämää?

Nyt mietinkin, kuinka harvinaista se todella on, että kokee että on todella elänyt ns. täysillä? Kokeeko suurin osa ihmisistä, että elämä on jäänyt pääosin elämättä vai onko se tämän palstan tuoma illuusio?