Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?

Vierailija kirjoitti:

Nykyaina ihmiset ei kestä sitä että pitäisi poistua omalta mukavuus alueelta ja ahdistuu valtavasti jos heiltä vaaditaan jotain normaalia toimintaa kun näiden kaikesta ahdistuvien miestä heille kaiken pitäisi olla helppoa ja kevyttä eikä minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan huippu palkkaa.

Ei työelämä ole muuttunut mitenkään raskaammaksi vaan asiat ovat muuttuneet paljon helpommaksi mitä ennen oli mutta työelämään on astuneet nämä pullamössö ja lumihiutale sukupolvet jotka ei kestä mitään ja juoksee itkemässä terapeutille että taaskaan asiat ei mennyt minun tahdon mukaan. Näistä sukupolvista löytyy kyllä poikkeuksiakin jotka sitten pärjää työelämässä. Enkä itsekään nyt niin vanha ole kun täytän 39 tänä vuonna

Olet nähnyt niin vähän aikaa työelämää, ettet hahmota muutosta. Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet työelämässä jo 70- ja 80-luvuilla.

Entisaikaan oli paljon apukäsiä, ja olikin pakko olla, kun ei ollut mm. tietokoneita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko ajan pitää tehdä nopeammin, paremmin ja enemmän. Pitää olla tuottava.

Tavoitteet kovat, mutta realistiset edellytykset saavuttaa ne ovat mitättömät.

Lisää hommaa kaadetaan niskaan koko ajan, eikä työtä ehdi tehdä huolellisesti -> virheitä sattuu. Pelko virheiden tekemisestä kasvaa, stressi kasvaa.

Olen huomannut, että unohtelen nykyään asioita, tai muistan ne väärin. Kiukustun helposti, enkä osaa pitää päätäni kiinni silloin, vaan saatan sanoa tosi typerästi, tiuskia ja syytellä muita, ja sen jälkeen kaduttaa ja ahdistaa vietävästi. Häpeän käytöstäni, mutta en kykene hillitsemään itseäni.

Vielä pitäisi jaksaa työelämässä yli 10 vuotta, mutta tuntuu että pää hajoaa. Työ on stressaavaa, kiireistä ja tarkkuutta vaativaa.

Työpaikka itsessään ei ole huono, eikä palkkakaan ole huono, sellaista vakaata mediaania.

Just tänään keitti taas pahasti yli ja taisin syyttää kollegaa ehkä väärin perustein.

Milloin musta tuli tämmönen..? Enkä osaa oikein asialle mitään tehdäkään.

Vaihdevuodet? Mene lääkäriin. 🙂

Mulla on vaihdevuodet ohi, ja tunnistan hänen kirjoituksestaan itseni ja nuoremmat kollegani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaina ihmiset ei kestä sitä että pitäisi poistua omalta mukavuus alueelta ja ahdistuu valtavasti jos heiltä vaaditaan jotain normaalia toimintaa kun näiden kaikesta ahdistuvien miestä heille kaiken pitäisi olla helppoa ja kevyttä eikä minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan huippu palkkaa.

Ei työelämä ole muuttunut mitenkään raskaammaksi vaan asiat ovat muuttuneet paljon helpommaksi mitä ennen oli mutta työelämään on astuneet nämä pullamössö ja lumihiutale sukupolvet jotka ei kestä mitään ja juoksee itkemässä terapeutille että taaskaan asiat ei mennyt minun tahdon mukaan. Näistä sukupolvista löytyy kyllä poikkeuksiakin jotka sitten pärjää työelämässä. Enkä itsekään nyt niin vanha ole kun täytän 39 tänä vuonna

Olet nähnyt niin vähän aikaa työelämää, ettet hahmota muutosta. Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet työelämässä jo 70- ja 80-luvuilla.

Entisaikaan oli paljon apukäsiä, ja olikin pakko olla, kun ei ollut mm. tietokoneita. 

Minä olen ollut työelämässä neljällä vuosikymmenellä. Itse näkisin kasvaneen työuupumuksen syyksi myös kasvaneen kuormituksen ihmisten vapaa-ajalla. 

Harva työuupumus tänä päiväna nimittäin on puhtaasti vain ja ainoastaan työstä johtuvaa. Suurin osa johtuu henkilön kokonaisvaltaisesta uupumisesta omaa elämäänsä. 

Kokoomuksen ihanneyhteiskunta. Vain työnarkomaani pärjää. Tavallinen ihminen ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyaina ihmiset ei kestä sitä että pitäisi poistua omalta mukavuus alueelta ja ahdistuu valtavasti jos heiltä vaaditaan jotain normaalia toimintaa kun näiden kaikesta ahdistuvien miestä heille kaiken pitäisi olla helppoa ja kevyttä eikä minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan huippu palkkaa.

Ei työelämä ole muuttunut mitenkään raskaammaksi vaan asiat ovat muuttuneet paljon helpommaksi mitä ennen oli mutta työelämään on astuneet nämä pullamössö ja lumihiutale sukupolvet jotka ei kestä mitään ja juoksee itkemässä terapeutille että taaskaan asiat ei mennyt minun tahdon mukaan. Näistä sukupolvista löytyy kyllä poikkeuksiakin jotka sitten pärjää työelämässä. Enkä itsekään nyt niin vanha ole kun täytän 39 tänä vuonna

Olet nähnyt niin vähän aikaa työelämää, ettet hahmota muutosta. Täällä on ihmisiä, jotka ovat olleet työelämässä jo 70- ja 80-luvuilla.

Entisaikaan oli paljon apukäsiä, ja olikin pakko olla, kun ei ollut mm. tietokoneita. 

Minä olen ollut työelämässä neljällä vuosikymmenellä. Itse näkisin kasvaneen työuupumuksen syyksi myös kasvaneen kuormituksen ihmisten vapaa-ajalla. 

Harva työuupumus tänä päiväna nimittäin on puhtaasti vain ja ainoastaan työstä johtuvaa. Suurin osa johtuu henkilön kokonaisvaltaisesta uupumisesta omaa elämäänsä. 

Samaa mieltä.

Raportointi ja " kehittäminen" täystyöllistää eikä itse työlle jää aikaa. Jatkuva kiire. Moni joutuu työskentelemään omien arvojen vastaisesti. Ei vaikutusmahdollisuuksia. Palkka ei vastaa työn määrää. Epäasiallinen kohtelu työpaikalla. Onhan näitä syitä.

Ennen työntekoa arvostettiin. Nykyään vapaa-aikaan panostetaan ja ei ymmärretä että sekin väsyttää. 

Talous ja palvelut eivät enää ole tavallista ihmistä varten. Taloudesta on tullut palvonnan kohde, jolle pitää antaa uhrauksia, jotta kaikki ei romahda, samaan aikaan kun nämä uhraukset satavat pienen joukon laariin. Palveluista taas on tullut ikäänkuin tarkkaan hiottuja saalistusjärjestelmiä, missä pyritään paikantamaan ihmisten heikkouksia ja riippuvuuksia, jotta niistä voidaan saada jotain irti.

Talous ei enää ole vastavuoroinen kaikkia hyödyttävä järjestely, vaan käytännössä yhä enemmän kuin pienen joukon hallitsema uskonlahko, jossa lahkon johtajat keräävät hyödyt muiden kustannuksella samaan aikaan kun lahkon jäsenet uskovat jonkinnäköiseen pelastukseen tai selviytymiseen, jos he vain jaksavat uhrautua.

Vierailija kirjoitti:

Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.

Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.

Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona. 

Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.

Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.

Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä.  Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.

Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla.  Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin.  Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.

Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.

Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia.  Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.

Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.

Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen. 

 

Hehheh. Niinpä niin. Mutta mites, kun itse ainakin teen työt, joita ennen tarvittiin tekemään kolme näitä "paremman" sukupolven edustajia. Ja ei, kyse ei ole edes välineistä, ihan tässä viime vuosina he vielä töitä tekivät, mutta eivät olleet jaksaneet sitten opetella tehostamaan työtään. Että onkohan tuo kuitenkaan ihan niin, että nuoret ei kestä. Ennen on päässyt työelämässä monella tavalla vähemmällä. Töitä on pitänyt tehdä, kyllä. Mutta tahti on ollut todella, todella paljon rauhallisempaa.

70-80 luvulla työ oli pääosin pelto työskentelyä yms muuta fyysistä.... silloin ihmiset voivat fyysisesti paremmin ja samalla myös henkisesti kuin sai tehdä jotain josta jää jälki.... tänä päivänä työ on koodamista ja koneelle istumista.....työ ei ole pitkällä tähtäimellä mielekästä kun ei jää mitään jälkeä ja istuminen ei tuo fyysistä rasitetta.... ihmiset tylsistyy ja pitkästyy.....

Suomessa ei juuri kukaan myöskään tunnu ymmärtävän sitä, että tavallisen työntekijän ongelmat johtuvat paljon myös siitä, että Suomessa on liian korkea kokonaisveroaste. Se on itse asiassa ilmeisesti lähes maailman korkein. 

Suomessa on myös suhteellisesti maailman suurin julkinen sektori. Julkisella puolella on töissä valtavasti porukkaa ja yleensä poliitikot vuorollaan lappaa sinne lisää resursseja. 

Ihmiset eivät käsitä sitä, että ne yksityispuolen työntekijät ovat niitä, jotka pyörittävät käytännössä koko systeemiä. Ei ole ihme jos yksityisellä puolella on kiire kun yhden pitää tehdä töistä kahden edestä. Julkisen puolen työpaikat hieman kärjistetysti vain kuluttavat verorahoja. Toki hekin tuovat systeemiin hankerahoja yms., mutta pääosin se on verorahoilla pyöritettyä toimintaa. Varsinkin vasemmistopoliitikot yleensä kehittävät kilpaa systeemejä, jolla saadaan työllistettyä työttömiä verorahoilla ja sitten he kilpaa kehuvat kuinka työttömyys on vähentynyt. No kumpi on valtiolle halvempaa, pitää ihminen työttömänä vai maksaa hänelle samoista rahoista paljon isompaa palkkaa ? Niinpä, jos ymmärryksen puute on poliitikkojen keskuudessa tätä tasoa niin ei tarvitse ihmetellä miksi menee huonosti kokonaisuutena. Suomen talouden ainoa pelastusratkaisu on tehdä vahvat kannusteet, jotka tukevat yksityisten yritysten toimintaa ja samalla vähentää julkisen puolen työntekijöiden määrää jopa sadoilla tuhansilla ihmisillä. Kannusteet käytännössä ovat verotuksen alentamista eri tasoilla niin yrityksille kuin yksityisille. Esimerkiksi äideille pitäisi määrittää veroprosentin alennus sen mukaan, että kuinka monta lasta on synnyttänyt. 5% tuloveroprosentista pois / lapsi loppuiäksi. Kun on synnyttänyt neljä -viisi lasta niin ei tarvitse enää pääosin maksaa veroja lainkaan. Alkaa muuten kannustaa lasten tekoon. 

Suomessahan on jotain ihan järjetöntä se, että poliitikot eivät ikinä löydä juuri mitään säästökohteita, vaikka julkinen sektori on suhteellisesti maailman suurin. Jos kaikki muut maailman maat ovat pystyneet toteuttamaan julkisen sektorin suhteellisesti pienemmällä osuudella niin varmasti Suomikin pystyy. Suomessa on mieletön määrä kaikenmaailman virkamiehiä, jotka touhuaa jotain EU:n järjettömyyksiä. Valvotaan ties mitä ihan turhaa jne. Sote hommat näyttää myös nykysysteemin järjettömyyden. Toki siellä on momenlaista kustannuspainetta, mutta se, että sote verkosto supistuu koko ajan tarkoittaa vain sitä, että ongelmat on vasta edessä. 

SOTEn systeemit ovat täysin sekaisin nykymittapuulla. Jos tutkimusaika pitää esimerkiksi perua sairastumisen vuoksi niin voi kestää kuukausia, että saa edes uuden ajan. Sitten työikäinen henkilö ei pääse enää edes ovesta sisään. Minullekin on suoraan sanottu, että mene yksityiselle. On se omituista, että rahaa lapetaan sisään enemmän kuin koskaan ja palvelu on huonompaa kuin koskaan. 

Vierailija kirjoitti:

Nykyaina ihmiset ei kestä sitä että pitäisi poistua omalta mukavuus alueelta ja ahdistuu valtavasti jos heiltä vaaditaan jotain normaalia toimintaa kun näiden kaikesta ahdistuvien miestä heille kaiken pitäisi olla helppoa ja kevyttä eikä minkään eteen haluta nähdä vaivaa. Samaan aikaan kuitenkin vaaditaan huippu palkkaa.

Ei työelämä ole muuttunut mitenkään raskaammaksi vaan asiat ovat muuttuneet paljon helpommaksi mitä ennen oli mutta työelämään on astuneet nämä pullamössö ja lumihiutale sukupolvet jotka ei kestä mitään ja juoksee itkemässä terapeutille että taaskaan asiat ei mennyt minun tahdon mukaan. Näistä sukupolvista löytyy kyllä poikkeuksiakin jotka sitten pärjää työelämässä. Enkä itsekään nyt niin vanha ole kun täytän 39 tänä vuonna

Kyllä ainakin tietotyö on muuttunut todella paljon vaativammaksi nimenomaan viime vuosikymmeninä. Nyt pitää pystyä hallinnoimaan todella paljon suurempia asioita, oppia jatkuvasti uutta sekä sisällöllisesti että välineiden osalta ja kaikki tehdään hurjan paljon nopeammassa tahdissa. Tämä kuormittaa aivoja täysin eri määrissä kuin aiempi, osin hyvin suurilta osin toisteinen tietotyö.

Monet suostuu suureen määrään ilmaisia ylitöitä ja sitten valitetaan kun väsyttää. Ei se johto edes huomaa että joku tekee töitä iltaisinkin, nämä marttyyrit vaan painaa. Eikä tule seuraamuksia  vaikka tekisikin vain normi ajan.

Syy numero 1. Huono johtaminen. Johto vieraantuu ruohonjuuritason työelämästä, tehdään järjettömiä uudistuksia ja homma leviää käsiin. Ruohonjuuritasolla työskentelevät näkevät ja tietävät, miten homma tulisi hoitaa, mutta heitä ei kuunnella. Kierre on valmis. Siinä sitä sitten uupuu, kun päivästä toiseen taistelee tuulimyllyjä vastaan ja käytännön työssä joutuu menemään perse edellä puuhun.

Jep. Laskin taannoin tekeväni 5 hengen työt verrattuna 20 vuoden takaiseen. Sitten ihmetellään miksi kestää? No kestäähän se kun yhden työtehtävän teet niin sillä välin on tullut 3 uutta. Olen saanut pidettyä hökkeliä pystyssä ylitöillä ja palkatta tekemällä vapaa-aikoinani, mutta nyt lopetin ne kun ylitöistäkään ei makseta. Sitten ihmetellään mikä on? Niinpä.

Yksi ongelma on se, että avustavat työt ovat kadonneet. Se on todella suuri ongelma. Se on johtanut mm. siihen, että enää ei ole aikaa eikä energiaa innovointiin.

Ei hyviä ideoita synny sillä, että istutaan porukalla 50 minuuttia "breinstormaamassa", ja sitten juostaan kiireesti seuraavaan palaveriin, ja jossain välissä selvitellään tietokoneen ongelmia ja väännetään jonkun varausohjelman kanssa.  Ideoiden syntyminen tarvitsee tyhjää aikaa. Ei sitä millään taikatempulla pysty muuksi muuttamaan.

On typerää, että se suuripalkkainen suunnittelija käyttää ison osan päivästään sellaisiin töihin, jotka aiemmin teki avustava henkilö paljon nopeammin, paremmin ja tehokkaammin. Miten se edes säästää yrityksen rahoja jos samasta työstä maksetaan enemmän kuin aiemmin?

Nykyään on vielä sellainen mentaliteetti homoilla, että testataan joustavuutta jatkuvasti ja laitetaan tekijät kilpailemaan siitä, kuka tekee eniten.

Yhdessä paikassa oli ihan täys pissa pää se pomo. Normi päivätyö arkena piti olla, mutta soitteli iltaisin ja jos ei vastannut, niin suuttui.

Joka perjantai klo 16 tuli ilmoitus, että raportti asiasta y pitää olla valmis maanantaina klo 8.

No mitäpä teet viikonloput..

En jaksanut kauaa tuota vaan lähdin. Nykyään ei ihan noin kova paikka ole, mutta ei kaukanakaan.

Pomoilla pitäis lukea tuossa yläkommentissa

Veemäiset pomot ja veemäinen työkulttuuri. Vielä 80-luvulla ihmiset teki työtä, että voi kustantaa sillä elämisen ja muun mukavan. Tämä tuntui olevan itsestään selvää.Nyt työntekijän pitäisi anta  kaikki irti selkänahkaansa myöten ja olla vain helvatan kiitollinen, että on töitä.Ihan sama riittääkö raha elämiseen tai onko edes jäljellä muuta elämää mitä rahoittaisi jos jääkin.Työ ei yhtä kuin elämä. Siinä vaiheessa kun pomoiksi löytyy muitakin kun elämäänsä kyllästyneitä, pystyyn pinttyneitä kurppia, niin alkaa kummasti työntekijätkin voimaan paremmin.

Turhanpäiväisten asioiden kirjaaminen,joka asiaan tarvitaan suunnitelma.Arkipyhät viikonloppuihin niinkuin ne ennen oli,jotta viikot ei ole niin repaleisia.