Tahattoman lapsettomuuden vaikutukset parisuhteelle: pohdin eroa

Tällä hetkellä tuntuu, että pysyn tässä suhteessä vain lapsihaaveen ja käytännön asioiden vuoksi, lähinnä koen eroprosessin raskaaksi tavaroiden jakamisineen ym.

Lapsettomuus valitettavasti on semmoinen asia, jossa ei kannata tehdä kompromisseja. Jos vika on miehessä, niin sitten lainasiittiöitä kehiin ja uusi yritys tai lusikat jakoon.

Olisiko vaikka miehen jo lapsia saaneelta lähisukulaiselta mahdollista saada lahjoitus? Lapsi olisi sitten kuitenkin miehellekin sukua, mikäli veriside lapseen on hänelle tärkeä. Vai onko helpompaa jos lapsi ei olisi yhtälailla verisukua kummallekaan, eli molemmat sukusolut olisivat lahjoitettuja?

Eikö mies suostunut luovuttajan käyttämiseen?

Mies on suostunut siirtymään lahjasoluhoitoihin, ja odotamme nyt näitä hoitoja. Valitettavasti jonot näihin hoitoihin ovat 6-12kk Husilla, joten melkoista odottelua on edessä, taas. Enkä enää tiedä haluanko tai jaksanko vain odottaa.

Tuntuu, että tässä ovat vastakkain järki- ja tunnepuoli.

Minulle itse asiassa nämä jonottelut ja odottelut ovat koko prosessissa kaikista rankin osuus. Tuntuu, että elämä on paikallaan tässä.

Sekä minun että puolisoni "raja" kulkee adoptiossa: olisimme valmiita hoitoihin myös lahja-alkiolla, mutta emme kumpikaan ole valmiita lähtemään adoptointiprosessiin.

Ymmärrän hyvin miten raskasta odottelu on ja lapsettomuus ei voi olla vaikuttamatta jos lasta toivoo! Mutta jos suhteessa ei muuten ole vikaa, kannattaa kaikki kortit katsoa. Kun lapsen lopulta saa, ei odottelua enää edes muista.

Siihen, että löydät uuden miehen kenen kanssa lasta yrittää voi mennä kauan, mikäli ikinä siinä onnistut. Lopulta voit jäädä yksin, ilman lasta ja siinä jos jossain katkeroituu.

Koettaisin lahjalla vielä ja jos ei yhtään mitän tapahdu niin sitten pariterapiaan, jos se ei auta ehkä erokin voi tulla.  Näin nopeasti ei kannata luovuttaa.  Vaikka kiusaus jo kolkuttaa ovella.

Olen tietoisesti lapseton. En halua lapsia. Lapset ei ole mikään yhteiskunnan mittari. Olisit tyytyväinen kun voit täysillä keskittyä parisuhteeseen. Parisuhde voi olla hyvä myös ilman lapsia.

Tuota terapiaa olen miettinyt itsekin. Olisikohan se hyödyllisempää pariskuntana vai yksin minulle? Pariterapiassa en voisi puhua rehellisesti esim. tästä ihastuksestani toiseen mieheen. Tahtoisin kuitenkin sitäkin analysoida, kun en osaa sanoa kuinka todellinen ihastus kyseessä on, että onko tämä vain seurausta tästä lapsettomuuskriisistäni vai jotain ihan todellista. Toisaalta taas pariterapia voisi myös olla hyödyllistä.

On tämä hankalaa.

Tällä hetkellä toinen mies täyttää kaikki ajatukseni, mutta ajatus on kuitenkin vääristynyttä, ikään kuin mahdollinen uusi mies ja uusi suhde "korjaisi" kaiken tämän lapsettomuuden aiheuttaman ja tekisi minusta taas onnellisen.

Aloittajalle!

Täällä kanssa yksi lapsettomuuden kanssa painiva, tosin vikaa ei ole löydetty.

Toivon sydämellisesti voimia sinulle ❤️

Nyt ei kannata luovuttaa OLETTE niin lähellä!

Tahaton lapsettomuus punnitsee parisuhteen, onko siinä rakkautta. Jos ei rakasta puolisoaan aidosti, se johtaa eroon.

Parisuhde ilman lapsia kirjoitti:

Olen tietoisesti lapseton. En halua lapsia. Lapset ei ole mikään yhteiskunnan mittari. Olisit tyytyväinen kun voit täysillä keskittyä parisuhteeseen. Parisuhde voi olla hyvä myös ilman lapsia.

Hienoa, että voit elää haluamallasi tavalla. Minä en voi, koska haluan lapsen tai lapsia. Tällainen vähättely ja mitätöinti on ihan turhaa.

Jos suhde olisi lapsettomuusasiaa lukuunottamatta sellainen, jossa haluaisit viettää loppuelämäsi ja jossa haluaisit perustaa perheen, niin kävisin läpi lahjasoluhoidot. Jos jonot julkiselle olisivat liian pitkät, hakeutuisin yksityiselle jos talous mitenkään kestäisi. Tarvittaessa vaikka lainaa.

Jos lahjasoluhoito ei tule kyseeseen, niin ero. Lapsen saaminen on elämän harvoja asioita joissa kompromissi ei kannata.

Tahtomattaan lapseton kirjoitti:

Parisuhde ilman lapsia kirjoitti:

Olen tietoisesti lapseton. En halua lapsia. Lapset ei ole mikään yhteiskunnan mittari. Olisit tyytyväinen kun voit täysillä keskittyä parisuhteeseen. Parisuhde voi olla hyvä myös ilman lapsia.

Hienoa, että voit elää haluamallasi tavalla. Minä en voi, koska haluan lapsen tai lapsia. Tällainen vähättely ja mitätöinti on ihan turhaa.

Mikä päähänpinttymä sinulla on minäMinäminä haluan lapsia. Haluaako miehesi samaa? Ole tyytyväinen mitä sinulla nyt on ja hyväksy tilanne. Ei lapsi autuaaksi tee ketään.

Olen itse kokenut nuo hoidot ja kaksi keskenmenoakin. Oli tosi rankkaa olla se joka kokee kaiken kehossaan ja psyykessään ja jota koko ajan sörkitään, lääkitään jne, vaikka miehen lisääntymiskyvyssä ei vikaa ollutkaan. Sanoisin ehkä että kun olette jo noin lähellä lahjasiittiöitä, sinnittelisin vielä kyseisen kierroksen läpi. Sä olet sen verran nuori ja ilmeisesti tervekin, että lahjasoluilla raskaus todennäköisesti alkaa aika nopeasti. Vaikka olette julkisella hoidoissa, raottaisin kukkaronnyörejä ja pulittaisin jonotusaikana pari käyntiä yksityisen lapsetttomuusklinikan psykologilla juttelemassa. He ovat erikoistuneita lapsettomuusasioiden käsittelyyn etkä varmasti ole ainoa, joka noita tunteita käy läpi. Saat varmasti tukea pohdinnoillesi sieltä. Ei kannata suorilta heittää hyvää suhdetta hukkaan tilanteessa, jossa on noin kova ikään kuin ulkopuolinen kuormitus. Se vääristää tilannetta. Tsemppiä hurjasti odotteluun, sen raskautta ei ymmärrä kuin saman kokenut! ❤️

Tietysti mies haluaa lapsen (itse asiassa lapsia monikossa), ei kai hän muuten olisi lähtenyt lapsettomuushoitoihin ja jopa jonottamaan lahjasoluhoitoihin. Kyse on silti mielestäni elämän suurimmasta asiasta, enkä ole valmis jäämään lapsettomaksi yhdenkään miehen vuoksi, jos se sitten tekee itsekkääksi niin sitten olen itsekäs. 

Vierailija kirjoitti:

Tahaton lapsettomuus punnitsee parisuhteen, onko siinä rakkautta. Jos ei rakasta puolisoaan aidosti, se johtaa eroon.

Tahaton lapsettomuus on tilanne, jossa kannattaa erota vaikka kuinka rakastaisi. Suurin rakkaudenteko jonka lapseton voi puolisolleen tehdä on päästää tästä irti. Aidointa rakkautta on asettaa toisen onni omansa edelle ja väistyä rakkaansa unelman tieltä.

Olen tosi pahoillani puolestasi. Minä olen myös tahattomasti lapseton, useita vuosia toivottu ensimmäistä lasta, taustalla myös useita keskenmenoja. Lapsettomuus on aivan kamalan raskasta ja raastavaa. Jaan myös kokemuksen siitä että julkisen puolen hoitojen odottelu on turhauttavaa ja elämä tuntuu olevan "holdilla". Meillä tosin sillä tavalla erilainen tilanne että lapsettomuuden syy on selittämätön. Joka tapauksessa koen että lapsettomuus ja jatkuvat pettymykset ovat valitettavasti heijastuneet parisuhteeseemme ikävällä tavalla. Meillä ei ollut suurempia haasteita parisuhteessa ennen lapsettomuutta, mutta tämä on koetellut monella tavalla mm. seksuaalisuutta, läheisyyttä, yhteisiä tulevaisuudenkuvia, näkemystä itsestä ja toisesta. Siksi päädyimmekin pariterapiaan, minkä olen kokenut aivan keskeiseksi avuksi meille. Ideaalimaailmassa se mielestäni kuuluisi osaksi lapsettomuushoitoja. On tuntunut tosi tärkeältä päästä puhumaan hankalista asioista ammattilaisen kanssa, ja myös saamaan ohjausta siinä miten herätellä muitakin puolia parisuhteessa taas henkiin, niitä jotka ovat jääneet tämän tuskan alle. Terapian myötä on alkanut tuntua siltä että olemme jälleen muutakin kuin lasta yrittävät mies ja nainen, olemme myös pariskunta joilla oli pitkä ja ihana yhteinen tie ennen tätä vastoinkäymistä. Ja voi olla mielekäs yhteinen tie edessäkin vaikka lasta ei koskaan kuuluisikaan. Suosittelen todella lämpimästi pariterapiaa teillekin jos yhtään tuntuisi siltä että sellaiseen työskentelyyn olisi valmis.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse kokenut nuo hoidot ja kaksi keskenmenoakin. Oli tosi rankkaa olla se joka kokee kaiken kehossaan ja psyykessään ja jota koko ajan sörkitään, lääkitään jne, vaikka miehen lisääntymiskyvyssä ei vikaa ollutkaan. Sanoisin ehkä että kun olette jo noin lähellä lahjasiittiöitä, sinnittelisin vielä kyseisen kierroksen läpi. Sä olet sen verran nuori ja ilmeisesti tervekin, että lahjasoluilla raskaus todennäköisesti alkaa aika nopeasti. Vaikka olette julkisella hoidoissa, raottaisin kukkaronnyörejä ja pulittaisin jonotusaikana pari käyntiä yksityisen lapsetttomuusklinikan psykologilla juttelemassa. He ovat erikoistuneita lapsettomuusasioiden käsittelyyn etkä varmasti ole ainoa, joka noita tunteita käy läpi. Saat varmasti tukea pohdinnoillesi sieltä. Ei kannata suorilta heittää hyvää suhdetta hukkaan tilanteessa, jossa on noin kova ikään kuin ulkopuolinen kuormitus. Se vääristää tilannetta. Tsemppiä hurjasti odotteluun, sen raskautta ei ymmärrä kuin saman kokenut! ❤️

Kiitos sinulle! :) 

Olemme pohtineet myös yksityisellä käyntiä odotellessa, mutta pelkäämme miten se vaikuttaa meille julkisella tarjottaviin hoitoihin tai mahdollisen lahjoittajan löytymiseen. Lahjasoluhoidoissa ei saa olla sekä julkisella että yksityisellä. :/ 

Myöskin noita lapsettomuuteen erikoistuneita terapeutteja olemme pohtineet, ja kävimme jo valmiiksi lakisääteisessä lahjasoluneuvonnassa.

Luulenkin, että tämä tilanne vääristää nyt kokemustani tästä suhteesta, ja sen vuoksi en halua tehdä mitään nopeita ratkaisuja esim. eron suhteen. Mutta vaikealta tuntuu elää suhteessa, jossa ainoa yhdessä pitävä tekijä tuntuu nyt olevan lapsihaave.

Ja harmittaa miehen puolesta, kun hän sekä kantaa (turhaa) syyllisyyttä lapsettomuudestamme että varmasti näkee katkeruuteni vaikka yritänkin sen piilottaa.