Lue keskustelun säännöt.
Onko rottweiler oikeasti niin jumalattoman vaikea kouluttaa?
01.05.2015 |
Eli meillä on kotona tällä hetkellä pieni seurakoira. Olemme mieheni kanssa alkaneet harkita toista koiraa ja isommista roduista rotikka olisi molempien unelma. Esteenä tässä on se, että pelkään ettemme osaa kouluttaa noin omapäistä ja voimakasta koiraa. Koirakouluun menisin/menisimme tottakai, mutta onko se muu aika kotona ihan hirveän vaikeaa? Saako koiraa motivoutua kuinka helposti, vaikka sillä ei ole miellyttämisen halua luonteensa puolesta? Ajattelimme että päädymme narttuun, koska nämä taitavat olla vähän vähemmän jääräpäisiä.
Eli kokemuksia kaivataan? Pitääkö olla vähintään koirakuiskaaja saadakseen rotikasta ihanan perhekoiran? Olemmeko pulassa kun kotona on jo toinen koira? Onko järkeä harkitakaan näin voimakastahtoista koiraa perheeseen johon joskus tulevaisuudessa koiran jälkeen liittyy toivottavasti lapsi/lapsia?
Kommentit (59)
Mä sanon että ota se rotikka! Ihana rotu! Älä kuuntele näitä koiramaailman besserwissereitä. Koira on koira, oli se iso tai pieni. Vaarallinen lapselle kumpikin, jos se tilanne tulee. Ja joku täälä vielä kuninkaallisella nohevuudellaan toi jotenkin ilmi, että pienet koirat on helpompi kouluttaa? hmm m. Ne on helpompi kuljettaa ainakin. Suureen osaan koirista ei päde niistä kirjoitetut luonnekuvaukset, ne ovat kuin ovatkin kaikki omia pikku persooniaan! Onnea koiran hankintaan, äläkä kysele enää palstoilta, hakeudu rodun omistajien pariin ja tutustu eri rotikkapersooniin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa katsoa ilmoituksia, joissa koirista luovutaan allergian vuoksi. Jostakin syystä johtuen tyypillinen allergiaperheen kodinvaihtajakoira on noin 1.5 vuotta vanha vaativan rodun iso uros, jota ei osattu kouluttaa. Älä itse ajaudu tuohon tilanteeseen.
Jos ei ole kokemusta isojen koirien kouluttamisesta niin rotikka ja varsinkin urospentu ei oikeasti ole se oikea valinta koiraharrastuksen aloittamiseen. Koirilla on lisäksi luonteissa huomattavasti vaihtelua yksilöiden välillä. Omalle kohdalle on sattunut varmaan maailman ystävällisin ja rauhallisin rotikkauros mutta kokemusta on myös äärimmäisen epävarmasta uroksesta, jonka mielestä hyökkäys oli aina paras puolustus. Sukupuun perusteella molempien piti olla OK.
Tutustu kiinnostuksen kohteena olevan rodun harrastajiin. Rotikoiden osalta lisää tietoa heidän treeneistään löytyy paikallisten alaosastojen ja kerhojen sivuilta ja nuo taas löytyvät Suomen Rottweileryhdistyksen sivuilta.
Ap, kertomasi perusteella: Älkää Ottako rotikkaa, tai ylipäätään toista koiraa!
Ihmisten kommenteista ei kannata välittää. Jokainen ottaa rotikan jos tahtoo. Eiköhän jokaisen ihmisen koira joskus hauku jollekkin jne.
Otin itselleni rottiksen tavallaan ensikoiraksi ja kasvatin sen samalla tavalla kun hevoseni: jämptisti. En siedä hevoseltakaan huonoa käytöstä, en myös koiralta. Palkitsen paaaaljon hyvästä käytöksestä ja koitan välttää tilanteita joissa rangaistus olisi edes aiheellinen -ennakoimalla.
Ja sitten kun se pentu on saanut hyvän koulutuksen niin lössömpää sohvaperunaa saa hakea.. Aivan paras koirarotu lapsiperheessä.
Kannattaa liittyä rotikkayhdistykseen ja käydä viikoittain koulutuksessa. Siellä näkee niiin paljon perheitä joissa se koulutus on jäänyt puolitiehen (aivan Superia että tulevat sinne kentälle hakemaan lisää tietoa!).
Se vain vaatii sitoutumista heti alusta, pieni pentu on erittäin vastaanottava ja sen voi saada perus käskyille opetettua jo parissa viikossa luovutuksen jälkeen. Mukaanlukien sisäsiisteys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On taas oto keskustelu.
Ei rotikka ole mikään vaikea koira. Ihan samoilla opeilla se toimii kuin muutkin koirat. Se että aapeellä ei ole täydellisesti käyttäytyvä pikkukoira, ei välttämättä tarkoita ettei hän pärjäisi rotikan kanssa. Tosiasiahan on että pikkukoirille sallitaan tapoja joita isoille ei.
Mulle iha vastuullinen kasvattaja antoi narttu rotikan ekaksi omaksi koiraksi eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia ikinä.
Rotsukka kirjoitti:
Otin itselleni rottiksen tavallaan ensikoiraksi ja kasvatin sen samalla tavalla kun hevoseni: jämptisti. En siedä hevoseltakaan huonoa käytöstä, en myös koiralta. Palkitsen paaaaljon hyvästä käytöksestä ja koitan välttää tilanteita joissa rangaistus olisi edes aiheellinen -ennakoimalla.
Ja sitten kun se pentu on saanut hyvän koulutuksen niin lössömpää sohvaperunaa saa hakea.. Aivan paras koirarotu lapsiperheessä.
Kannattaa liittyä rotikkayhdistykseen ja käydä viikoittain koulutuksessa. Siellä näkee niiin paljon perheitä joissa se koulutus on jäänyt puolitiehen (aivan Superia että tulevat sinne kentälle hakemaan lisää tietoa!).
Se vain vaatii sitoutumista heti alusta, pieni pentu on erittäin vastaanottava ja sen voi saada perus käskyille opetettua jo parissa viikossa luovutuksen jälkeen. Mukaanlukien sisäsiisteys.
Paitsi, että pentu ei ihan fysiologisista syistä johtuen osaa takuuvarmasti pidätellä vielä tuon ikäisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin suomeen tanskan mallin, kaikki vaaralliseksi luokitellut koirarodut on kiellettävä täysin. Olen tekemässä asiasta lakialoitetta eduskuntaan.
Oletteko WT? Jos olette, niin sitten se ei sovi teille.
Ihan riittävästi olen jo nähnyt noita yhdistelmiä ja voi vain päätellä että ei toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On taas oto keskustelu.
Ei rotikka ole mikään vaikea koira. Ihan samoilla opeilla se toimii kuin muutkin koirat. Se että aapeellä ei ole täydellisesti käyttäytyvä pikkukoira, ei välttämättä tarkoita ettei hän pärjäisi rotikan kanssa. Tosiasiahan on että pikkukoirille sallitaan tapoja joita isoille ei.
Mulle iha vastuullinen kasvattaja antoi narttu rotikan ekaksi omaksi koiraksi eikä sen kanssa ollut mitään ongelmia ikinä.
Kyllähän se nyt vain on niin, että tiettyjen rotujen edustajat ovat keskimäärin vaativampia kouluttaa ja niillä on suurempi potentiaali kehittyä ongelmakoiriksi, jos päätyvät ymmärtämättömälle ja lepsulle omistajalle. Rotikka ilman muuta yksi näistä.
Vaikka koira on miellyttämishaluinen, niinkuin palveluskoirarotuiset yleensä ovat (ja mitä tässäkin rottweilerista vakuutellaan), se ei tarkoita että se haluaisi miellyttää ja totella sellaista omistajaa, jota se ei kunnioita ja pidä auktoriteettina. Ja jos koiralla on sitten vahtimis- ja puolustusviettiä, aggressiivisuutta toisia koiria kohtaan, jne. se tekee tilanteissa helposti ratkaisunsa näiden perusteella eikä niinkään sen, mitä omistaja hihnan päässä tai ilman hihnaa on mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole vaikeaa kouluttaa. Jämäkkä pitää olla ja säännöistä on pidettävä kiinni. Meillä 9 vuotias rotikka narttu. Mitä parhain koira. Lenkillä kulkee hienosti , ikinä ei ole toisille koirille haukkunut. Rakastaa lapsia ja on todella hellyyden kipeä . Vahva suojeluvietti , erityisesti 8 vuotiasta tytärtämme kohtaan. Kun lapsemme oli pienempi ja tuli vieraita , jos leikki meni koiran mielestä liian rajuksi niin usein meni lapsen ja vieraan väliin istumaan. Kun kerran on ollut rotikka niin en kyllä edes muita rotuja enää harkitse. Komea ja uljas rotu.
itse miettin myös rotikan ottamista, mutta mietin myös muita haastavia rotuja presa canariota,dobberia,beussia,alabaita,kaukkaria... itse siis haluan haasteelisen rodun , mutta valinan tulee päätämään muut kriteerit kuin rotu!
itselläni on dogo argentiino uros N.55-60kg ! ( minulla on ollut vain suuri rotuisia koiria ja kaikki uroksia =) paitsi 1 narttu ) mutta nykyiselläni koirallani, niin hänellä on mielyttämis halu täysin 0, eikä voi sietää toisia uroksia, ne ei saa edes katsoa omaa koiraani silmiin ilman ,ettei koirani ota sitä heti haasteena!pisteenä koirasani on vielä se, että kukaan muu ei saa siihen mitään kontaktia, paitsi minä!en voi koskaan jättää koiraani vieraalle ihmiselle, en koskaan. koska se ei tottele ketää muuta käskiää kuin minua (hakalaa vai mitä?) ja silti koirani on minulle helppo yksilö kaikkin puolin , rauhallinen, kiltti,ystävällinen, ei vedä hihnassa,ei yritä toisten koirien päälle ohitus tilanteissa tai muissa ei ilman provosointia mutta arvaamaton kun on ilmeettömästä rodusta kyse... mutta minä haluan haasteellisempaa koiraa ,minkä kanssa toimia,tehdä, enemmän mielyttämisen halua (ei pakkollista) mutta helpottaa koulutusta,mutta en missään nimessä halua, että toivottaa kaikki tervetulleeksi lähelle, koirani ei tarvitse miellyttää muita ihmisiä, se on toivotavaa jopa, puollustushalu olisi suuri, haluan se mellyttävän vain minua ja antavan minulle haasteita joka päivä. jos teillä on ollut vai 1kpl. pieni koira ja ikävä sanoa näin ,mutta annatte sen pienen koon puolesta provosoida toisia koiria, niin se ei ole hyvä asia ja rotikkan kanssa se on täysin ja ehdottomasti EI asia, (koirasta kasvaa suuri 45-50kg? tämä täytyy muistaa ja koulutus alkaa heti kun sen syliinne saatte. ) ! vaikka omani ei siihen reagoisikaan ,mutta niin jos se olisi minun polven korkuinen, teidän koira niin omani ottaisi sen haasteena ja siinä on leikki kaukana (onneksi hallitsen oman koirani tuntien ,satojen tuntien kärsivällistä koulutusta ja vieläkin joka päivä omani haastaa vieläkin minua mukaan) =D ! niinkuin jos jääte seisomaan ja silti annatte sen toimia näin?? rotikka on haastava , vaativa ja vaatii paljon toimintaa ollakseen tyytväinen mutta odotan silti kyseiseltä rodulta enemmän haastetta paljon enemmän, koska se on työkoira , kuin mitä dogoni on, mutta loppu tulos kaikken vaivan jälkeen on varmasti korvaamatonta! jos tämä kuullostaa yhtään siltä mitä haluat tulevaan perheeseesi ota ihmeessä rotikka jos se epäillyttää edes 1 kohdassa jaksatko,onko aikaa,haluja, epävarma tulevasta luonteesta...niin katsoisin sellaista rotua, joka olisi pehmeämpi ,miellyttämishalu ainakin 8 veroista , rakastaa ihmisiä,rauhallinen...ja kaikkista tärkkein asia on kysyä itseltänne, että se rotu oikeasti sopii teidän elämän tyyliinne nyt ja lapsen tulon jälkeenkin ja varsinkin lapsen kannalta ajateltuna tärkkeintä tulee olemaan kumminkin se LAPSI eikä teidän halut tai koira eikö?. käykää kasvattajien luonna kylässä katsomassa erillaisia rotuja näette luonnossa, mitä teillä on käsissänne 2v.jälkeen! näette pelotaako se koko sittenkin tai vahvistaa että pystytte hallitsemaan rotua! ne käynnit erirotujen kasvattajien luonna ovat hyvin opettavaisia ja erittäin valaisevia kohtaamisia jokaiselle rodusta haaveileville oli rotu mikä vaan. onnea tulevaan perheen lisäykseen kaksi ja nelijalkaisena! =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on dobermanni ja minusta se on ollut aika helppo kouluttaa. Paljon on kaikissa "koirakouluissa" käyty kyllä. Silti kehottaisin harkitsemaan vielä. Oma vaatii ainakin paljon liikuntaa ja tekemistä, vaikka nyt ei ihan sen haluamasi rotuinen olekaan. Kun tämän omistaa tietää ainakin olevansa koiran omistaja, koska niin paljon täytyy liikuntaa sen saada. Vielä vanhanakin tahti kova.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:43"]Onko teidän seurakoiralla mitään ongelmia? Remmiräyhäämistä, hihnassa vetämistä tai muuta vastaavaa?
Ei ole ongelmia. Kovin kattavaa hihnakoulutusta ei olla sille ikinä pidetty eli satunnaisesti haukkuu tietyille koirille ja haluaisi tutustua aina kaikkiin (jää jumittamaan makaamalla tielle), muuten ei ole mikään räyhä.
Älkää silloin ottako toista koiraa, kun ette ole osanneet kouluttaa ensimmäistäkään joka on pieni puudeli.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:54"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:46"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:43"]Onko teidän seurakoiralla mitään ongelmia? Remmiräyhäämistä, hihnassa vetämistä tai muuta vastaavaa?
Ei ole ongelmia. Kovin kattavaa hihnakoulutusta ei olla sille ikinä pidetty eli satunnaisesti haukkuu tietyille koirille ja haluaisi tutustua aina kaikkiin (jää jumittamaan makaamalla tielle), muuten ei ole mikään räyhä.
Miksei nykyistä koiraa ole koulutettu kunnolla? Jos ette ole saaneet edes seurakoiraa koulutettua ohittamaan muita koiria kunnolla (ilman haukkumisia, hihnankiristymisiä ja paikalleen vaanimaan jäämistä), ei teillä ole selvästikään rahkeita rotikkaan. Sori, mutta niin se vaan on.
Koiramme on ihan kunnolla koulutettu kiitos vaan :). Se että se ei koko lenkkiä kipitä vierellä ei minusta tarkoita että koira olisi kouluttamaton tai epäonnistumisen tulos. Asumme sen verran syrjässä että harvoin ketään joutuu kohtaamaan ja silloin kun joutuu niin satunnainen haukkuminen ei minusta ole mitenkään ongelma. Ääntä mahtuu kyllä maailmaan.
Selvästikään ei ole. Ei rotikkaa teille. Eikä muutakaan.
Ei herranjestas olinkin ihan unohtanut millaista porukkaa yllättävän moni näistä "oikeista" ja "kokeneista" koiraihmisistä on. Sillä älylläkö niitä koiria sitten koulutetaan? Ihmekään jos paras kaveri on koira. Tunnen monia, joilla koira-vouhotus on käytännössä syönyt ystäväsuhteet, ja silti ollaan ongelmissa koirien kanssa. Toisaalta tunnen myös näitä normaaleja ihmisiä, ketkä pärjää ihan hyvin isojen koirien kanssa. Ehkä joidenkin kannattaisi harkita elämän hankkimista itselleen, ja niiden naurettavien rotukuvien irroittamista tuulipuvuista. Koirat on koiria, ihmisille voi olla ystävällisiä jos ne kysyy asiallisen kysymyksen.