Olenko sitoutumiskammoinen, vai mitä tämä on?

Olen 27-vuotias sinkkunainen. Takanani on yksi pidempi, 5 vuotta kestänyt parisuhde, joka päättyi kun olin 24-vuotias. Siitä lähtien olen elellyt tyytyväisenä yksin. Olen kuitenkin tasaiseen tahtiin tapaillut eri miehiä, useimpia parista viikosta pariin kuukauteen. Joistain sen on nähnyt melkein saman tien, että ei ole parisuhdetta tulossa, mutta joidenkin kohdalla olen oikein innostunutkin, että tämähän vaikuttaa hyvältä.

Mutta sitten aina tapahtuu jotain, joka kerta sama asia. Lupaavan oloinen mies alkaakin ensin hiukan arveluttaa, ei ehkä tekisi mieli pitää niin paljon yhteyttä tai tavata niin usein, ja lopulta alkaa ärsyttää ja pahimmassa tapauksessa jopa inhottaa. Olen sitten päätynyt mahdollisimman asiallisesti ja kiltisti päättämään tuollaiset tapailut. 

Nyt olen tapaillut muutaman kuukauden miestä, joka on monin tavoin minulle aivan täydellinen. Ja hän on mielettömän ihastunut minuun. Nyt mies on ollut pari viikkoa työmatkalla, ja minä olen kauhukseni alkanut tuntea niitä samoja tunteita kuin aina ennenkin: miehen tiuhaan lähettämät viestit tuntuvat välillä rasittavilta, mies tuntuu liian innokkaalta, ja tuleva tapaaminen välillä ahdistaa. Vaikka edelleen päällimmäinen tunne on silti ihastus. 

Pelkään, että tässä käy samoin kuin aina ennenkin. Aloin muistelemaan ensimmäisen pitkän suhteeni alkuaikoja, ja itse asiassa muistan myös silloin tunteneeni samoja tunteita. Silloin työnsin kyseistä miestä tietoisesti kauemmas, mutta hän oli sinnikäs, ja lopulta negatiiviset tunteeni väistyivät, ja olimme onnellisesti yhdessä monta vuotta.

Selvästi minulla on siis taipumus tuntea tietyssä kohdassa suhteen syventymistä tällä tavoin. Onkohan se sitoutumiskammoa, vai miksi sitä voisi kutsua? Mietin nyt, olenko mahdollisesti heittänyt hyviä tilaisuuksia tämän takia hukkaan, ja pelkään, että teen niin jatkossakin. 

Tunnistaako kukaan itsesään tällaista piirrettä? Olisi kiva kuulla muiden analyysejä aiheesta!