Muuttaisitko vanhempiesi naapuriin? Miksi tai miksi et?

En heidän tai itseni takia, sillä uskon, että pystyisimme elämään omaa elämäämme tahoillamme ja pitämään yksityisyytemme. Lähinnä lasten takia: en jaksaisi sitä, että lapset juoksisivat mummulaan ja meille miten sattuu, hakisivat sieltä mieleistä välipalaa, ruokaa ja juomaa ja " hengailisivat" vanhempieni " rasitteena" . En siis usko, että vanhempani pitäisivät samanlaista kuria kuin me ja että lapseni ymmärtäisivät että isovanhemmat tarvitsevat yksityisyyttä.

Nykyään mulla on heidän kanssaan mainiot välit, mutta ei kyllä olisi, jos naapurissa asuisivat. Mun äitini on ihan liian tomera hoitamaan muittenkin ihmisten asioita, kuin vain omiaan, vaikka hyvää tarkoittaakin...

Meillä myös satoja kilometrejä välimatkaa joten aika harvoin nähdään (joulu, kesät ). Nyt useammin käyty siellä kun olen äitiyslomalla, mies kuitenkin joutunut jäämään kotiin. :( Voisin muuttaa lähemmäs, eikä ihan hullulta ajatukselta tunnu että naapureitakin oltaisiin. He asuvat maalla joten sehän olisi ihanteellinen kasvupaikka lapsille. Ainakin itsellä veri vetää takaisin... :)



Miehen vanhempien naapuriin jos muutettaisiin niin jouduttaisiin sitten lähtemään jo toiselle puolelle maapalloa. ;)

Miehen vanhempien talon vieressä olisi vapaa tontti, johon mies haluaisi rakentaa meille talon. Minä vaan en missään tapauksessa halua muuttaa appivanhempieni naapuriin.

Koska:



-ovat jo kohtalaisen iäkkäitä ja oman talon ja pihan huolehtimisen lisäksi meidän harteille jäisi myös heidän taloutensa hoito

-anoppi on nooo jokseenkin omalaatuinen ja välimme pysyvät parempina, kun välimatkaa on edes tämä lähemmäs 10 km

-asuvat hieman liian syrjässä. Lapset pitäisi viedän aina autolla kouluun/harrastuksiin/kavereille.

10-30 km olisi kiva. Voisi käydä kylässä päiväreissulla eikä tarvis aina mennä viikoksi asumaan. Etäisyyttä nyt n. 600 km.



Anoppila on n. 50 km päässä ja se on tosi hyvä etäisyys. :)

Ovat aika paljon poissa kotoa, joten tuskin nähtäisiin yhtään sen useammin kuin nytkään.

Äitini on kyllä ihan mukava ihminen, mutta sillä on ystävällinen taipumus siivota liikaa

- vahtia miten usein vaihdan lakanat (viimeksi pesin lakanat, kuivasin rummussa ja petasin samat takaisin, äiti: Etkö sä milloinkaan pese noita lakanoita!)

- tampata matot lupaa kysymättä ym. (viimeksi mm. hajotti mattojen kanttaukset tamppaamalla) ja sitten valittaa kun " apu ei kelpaa" .

- kirjahylly oli ihan uudessa järjestyksessä

- tutkii onko laskut maksettu



Ikinä en muuta naapuriin. Mutsin lähestyessä asuntoamme piilotamme kaiken henkilökohtaisen.

Ehkä pari kertaa viikossa tavataan, joskus enemmän, joskus vähemmän. Riippuu onko asiaa. Leikkivät mielellään lasten kanssa ja joskus ottavat hoitoon vaikka kauppareissun ajaksi eli tunniksi-pariksi. Joskus pesen vaikka heidän ikkunansa, joskus käymme heillä saunassa kun ei ole omaa. Joskus istutaan iltaa ja välillä lainaillaan tavaroita.

Kukaan ei sekaannu kenenkään asioihin ja käyttäydymme vähän niin kuin kaksi ystäväpariskuntaa sillä erotuksella, että lapsemme ovat tietysti heille tärkeämpiä kuin kaveriperheen lapset olisivat.



Kutsumatta emme mene kylään eivätkä he tule. Itsensä voi kylläkin kutsua eli soittaa ja kysyy passaiskos tänään nähdä.