Lue keskustelun säännöt.
Kaverilla ei ole muita kavereita kuin minä
01.05.2015 |
Olen tutustunut ihmiseen jolla on aika vähän ystäviä ja koen että hän takertuu minuun liikaa. Hän on muuttanut muualta ja siksi haluaisi seuraa esim. vappuna. Minulla taas on aika paljon kavereita ja tiettyjä traditioita, jolloin ollaan jollain tietyllä porukalla. En tunne häntä vielä kovin hyvin eivätkä kaverini ole häntä vielä tavanneet. Siksi en kutsunut häntä esim. vapun viettoon. Nyt minulla on asiasta vähän huono omatunto. Haluan olla hänen ystävänsä, mutta haluaisin tutustua vähitellen, enkä välttämättä viettää kaikkea vapaa-aikaa hänen kanssaan heti... Toisaalta minua itseänikin on harmittanut se, että Suomessa kaveriporukat ovat niin sulkeutuneita. Kaikilla on omat pienet piirinsä, joihin on vaikea päästä mukaan. Silti koen että yhdessäolon pitäisi olla luontevaa eikä perustua vain velvollisuuteen koska hänellä ei ole kavereita... Samoja kokemuksia kellään?
Kommentit (24)
Kaikilla Suomessa ei ole omia sulkeutuneita piirejään. Olen parikymppinen ja ainakin täällä päin hengaillaan milloin milläkin kokoonpanolla. On kavereita, kavereiden kavereita, seuraan tulevia ventovieraita... Niin meni eilinenkin ja hauskempaahan se niin on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 15:22"]
Kaikilla Suomessa ei ole omia sulkeutuneita piirejään. Olen parikymppinen ja ainakin täällä päin hengaillaan milloin milläkin kokoonpanolla. On kavereita, kavereiden kavereita, seuraan tulevia ventovieraita... Niin meni eilinenkin ja hauskempaahan se niin on.
[/quote]
Ja olen 23-vuotias (opiskelija), jos sillä on merkitystä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 15:22"]
Kaikilla Suomessa ei ole omia sulkeutuneita piirejään. Olen parikymppinen ja ainakin täällä päin hengaillaan milloin milläkin kokoonpanolla. On kavereita, kavereiden kavereita, seuraan tulevia ventovieraita... Niin meni eilinenkin ja hauskempaahan se niin on.
[/quote]
Nimenomaan hauskaa, samaa mieltä, että kiva tutustua kavereiden kavereihin ja uusiin tyyppeihin. Joskus uusilta työpaikoilta löytyy kivoja tyyppejä, joiden kanssa juttu luistaa ja yhteydenpito säilyy, vaikka työpaikat vaihtuvat.
Miten ilkeitä kavereita sulla on jos uutta ystävää ei voi niille esitellä?
Meillä aina sillointällöin joku on tuonut uuden ihmisen porukkaan ja hän on siihen jäänyt. Minutkin tuotiin yksinäisenä ihmisenä tähän porukkaan ja juttelin kaikille heti ja kaikki halusivat tutustua minuun. Olemme kaikki nyt ystäviä keskenämme.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:23"]Teinivuosien jälkeen ihmisillä alkaa olla aika vakiintuneet piirit. Turha sitä on surkutella, se on elämää. On tietysti valitettavaa, jos joku tuntee yksinäisyyttä esim. muutettuaan toiselle paikkakunnalle, mutta ei se ole muiden ihmisten vastuulla. Henkilökohtaisesti en halua uusia ystäviä, kavereita, tuttavia jne. elämääni ja olen sen pari kertaa tuonut ihan suoraan esille. Se kirpaisee sillä hetkellä, mutta parempi niin kuin luoda mukasuhteita, joita sitten joutuu stressaamaan vuosia eteenpäin. Esim. työkaverit on parempi pitää työkavereina, jos sosiaalinen kalenteri on täynnä jo muutenkin.
[/quote]
Onneksi tosiaan emme kaikki ole kaltaisiasi, ja kaltaisesi on harvassa. Ystäviä ja tukiverkkoa ei voi koskaan olla liikaa, ystävissä on elämän suola.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se pitää sitten muistaa, että jos kutsuu jonkun uuden vanhaan kaveriporukkaan niin ne vanhat ystävät ei sitten kihise keskenään jotain sisäpiirin juttuja ja juttele tapahtumista/tyypeistä johon tällä yhdellä ei oo mitään kosketuspintaa. Mikään oo enemmän perseestä kuin olla se ulkopuolinen tuossa tilanteessa. Kutsujan itsensä pitää tää huolehtia.
Oma mieheni on samanlainen kuin AP:n kaveri ja minua se hänen puolestaan harmittaa. Ulkomaalaisena on todella vaikea päästä mukaan suomalaisten sulkeutuneisiin ympyröihin. Toisaalta ymmärrän myös vähän AP:tä. Epätoivo ihmissuhdeasioissa nimittäin on epäviehättävää myös kaverisuhteissa ja myös omasta miehestäni joillekin kavereilleen varmaan huokuu jonkinlainen liiallinen ripustautuminen, eikä sellaista riippaa halua kukaan taluttaa mukanaan omissa hauskoissa menoissaan. Valitettavasti vaan suomalaisten tyly tyyli lannistaa monen, etenkin ulkomaalaisen, joka aikansa turhaan etsii paikkaansa kaveriporukassa. Sitten lopputuloksena on surullinen ja yksinäinen tyyppi, joka ei enää jaksa yrittää hurmata kaikkia vain jälleen kerran pettyäkseen.
Ihan pikkuisen paistaa läpi oma katkeruus tästä vastauksesta heh. :D Ei ole nimittäin helppoa olla sosiaalisesti lannistuneen puolisokaan, kun tyyppiä on niin kovin vaikea inspiroida sosiaaliseen elämään yhdessäkään. Että kutsu nyt se vaan mukaan vielä, kun toivoa on! ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:23"]
Teinivuosien jälkeen ihmisillä alkaa olla aika vakiintuneet piirit. Turha sitä on surkutella, se on elämää. On tietysti valitettavaa, jos joku tuntee yksinäisyyttä esim. muutettuaan toiselle paikkakunnalle, mutta ei se ole muiden ihmisten vastuulla. Henkilökohtaisesti en halua uusia ystäviä, kavereita, tuttavia jne. elämääni ja olen sen pari kertaa tuonut ihan suoraan esille. Se kirpaisee sillä hetkellä, mutta parempi niin kuin luoda mukasuhteita, joita sitten joutuu stressaamaan vuosia eteenpäin. Esim. työkaverit on parempi pitää työkavereina, jos sosiaalinen kalenteri on täynnä jo muutenkin.
[/quote]
Ilmeisesti olet asunut koko ikäsi samalla paikkakunnalla, monet muuttavat opiskeluiden ja myöhemmin töiden perässä useasti. Saattaisi tehdä myös sinun luutuneillesi käsityksille hyvää.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 08:47"]
:| paha tilanne. Mäkin oon tosi yksin ja ahdistaa, enkä kehtaa ikinä tyrkyttää itseäni mihinkään, kun pelkään just olevani tommonen takertuja. Nytkin yksin = lasten kanssa vapun.
[/quote]
Et ole yksin. Sinulla on lapset ja nauti vapusta lastesi kanssa. Vappu on monella tapaa lasten juhla. Aika kuluu niin nopeasti, ja lapset kasvavat ja löytävät omat piirinsä. Toivottavasti löydät seuraa itsellesi ennen sitä lasten itsenäistymistä. Vähän tyytyväisyyttä elämiseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa, miten tiukkapipoista ja sisäänpäinlämpiävää porikkaa täälläkin taad on. Mielestäni on reilua, että kutsutaan mukaan uusia ystäviä, jotka saavat tilaiduuden tutustua uusiin ihmisiin. Heidän ei pidä kyllä takertua tähän yhteen kutsun esittäneen tuttuunsa, vaan seurudtella kaikkirn kanssa ja pidtää persoonansa peliin. Aina on mahdollisuus löytää uudia ystävyyksiä ja toimia vuorollaan "emäntänä".
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 16:19"]
Se pitää sitten muistaa, että jos kutsuu jonkun uuden vanhaan kaveriporukkaan niin ne vanhat ystävät ei sitten kihise keskenään jotain sisäpiirin juttuja ja juttele tapahtumista/tyypeistä johon tällä yhdellä ei oo mitään kosketuspintaa. Mikään oo enemmän perseestä kuin olla se ulkopuolinen tuossa tilanteessa. Kutsujan itsensä pitää tää huolehtia.
[/quote]
Kaikilla pitää olla sen verran tilannetajua, että jos viitataan johonkin vanhaan juttuun, se selitetään kunnolla ja avataan asia tälle uudellekin ystävälle kohteliaasti, ei korostaen vaan ohi mennen. Kuitenkin niin, että uudellakin on mahdollisuus nauraa mukana oikeassa kohdassa. Pian kertyykin jo yhteisiä kokemuksia, joita voi yhdessä muistella tämän uudenkin kanssa seuraavilla tapaamisilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäpä jos koittaisit tutustuttaa tämän uuden ystäväsi vanhoihin ystäviisi järjestämässä illanistujaiset, joihin kutsut kaikki? Onhan se vähän epäkohteliasta ottaa johonkin tietyllä porukalla sovittuihin pippaloihin täysin ulkopuolinen mukaan. Ainakin, jos ei etukäteen kysy, sopiiko se muille. Vähän sama kuin jos vietettäisiin tyttöjeniltaa ja Jonna ottaa mukaansa poikaystävänsä Mikan.
Voisin olla tuo sinun kaverisi :(, seurani kelpaa ns kahdestaan, mutta esim. porukoihin ei kutsuta, näin vappuna se taas korostui, pari kaveriani viettää vappua kaveriporukoissa, mutta ei minua niihin kutsuta. Varmaan huomenna saan puhelun, jossa kerrotaan, miten kivaa oli ja mitä tehtiin, samalla ehdotetaan, että nähdäänkö vaikka sunnuntaina...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
:| paha tilanne. Mäkin oon tosi yksin ja ahdistaa, enkä kehtaa ikinä tyrkyttää itseäni mihinkään, kun pelkään just olevani tommonen takertuja. Nytkin yksin = lasten kanssa vapun.
Voihan niitä muita kavereitakin olla, mutta ne ovat varmaan jääneet sinne edelliselle paikkakunnalle, josta hän muutti tai muuttaneet eri puolille Suomea tai ulkomaille. Ei ole uuden tulokkaan helppo päästä muuton jälkeen kaveripiireihin.
Ei aito ystävyys ei voi perustua velvollisuuteen.
Velvollisuudesta voit toki yrittää auttaa jotakin toista löytämään ystäviä. Esittelemällä tämän ystävilläsi, viettämällä hänen kanssaan aikaa harrastuksissa jne. ehkä neuvolalla sosiaalisissa taidoissa...
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 08:36"]Voisin olla tuo sinun kaverisi :(, seurani kelpaa ns kahdestaan, mutta esim. porukoihin ei kutsuta, näin vappuna se taas korostui, pari kaveriani viettää vappua kaveriporukoissa, mutta ei minua niihin kutsuta. Varmaan huomenna saan puhelun, jossa kerrotaan, miten kivaa oli ja mitä tehtiin, samalla ehdotetaan, että nähdäänkö vaikka sunnuntaina...
[/quote]
Olen pahoillani. Oletko kysynyt voisitko tulla mukaan?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 08:59"]Ei aito ystävyys ei voi perustua velvollisuuteen.
Velvollisuudesta voit toki yrittää auttaa jotakin toista löytämään ystäviä. Esittelemällä tämän ystävilläsi, viettämällä hänen kanssaan aikaa harrastuksissa jne. ehkä neuvolalla sosiaalisissa taidoissa...
[/quote]
Aivan. Tämä ystäväni on vieläpä ulkomaalainen joten hänen on ollut vaikea ehkä ymmärtää sitä, että tutustun ihmisiin aika hitaasti, eikä heti tule kutsua joka paikkaan vaikka hänestä pidänkin. Hänellä on kyllä ihan hyvät sosiaaliset taidot mutta ulkomaalaisena sitä verkostoa ei vaan niin helposti löydy.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:02"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 08:36"]Voisin olla tuo sinun kaverisi :(, seurani kelpaa ns kahdestaan, mutta esim. porukoihin ei kutsuta, näin vappuna se taas korostui, pari kaveriani viettää vappua kaveriporukoissa, mutta ei minua niihin kutsuta. Varmaan huomenna saan puhelun, jossa kerrotaan, miten kivaa oli ja mitä tehtiin, samalla ehdotetaan, että nähdäänkö vaikka sunnuntaina... [/quote] Olen pahoillani. Oletko kysynyt voisitko tulla mukaan?
[/quote]
En ole, sillä ne tilanteet, kun kuulen juhlista, esitetään niin tietyllä tavalla, ettei ole mahdollisuutta kysellä tuollaisia, ne vihjeet ovat kuitenkin nätin suoria, joten nolaisin vain itseni kysyessäni. Vaikeaa selittää.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:23"]
Teinivuosien jälkeen ihmisillä alkaa olla aika vakiintuneet piirit. Turha sitä on surkutella, se on elämää. On tietysti valitettavaa, jos joku tuntee yksinäisyyttä esim. muutettuaan toiselle paikkakunnalle, mutta ei se ole muiden ihmisten vastuulla. Henkilökohtaisesti en halua uusia ystäviä, kavereita, tuttavia jne. elämääni ja olen sen pari kertaa tuonut ihan suoraan esille. Se kirpaisee sillä hetkellä, mutta parempi niin kuin luoda mukasuhteita, joita sitten joutuu stressaamaan vuosia eteenpäin. Esim. työkaverit on parempi pitää työkavereina, jos sosiaalinen kalenteri on täynnä jo muutenkin.
[/quote]
Onneksi kaikki eivät ajattele kuten sinä. Nykyään muuttaminen on niin yleistä, että olisi kamalaa, jos kukaan ei koskaan haluaisi tutustua uusiin ihmisiin. Olen löytänyt uusista paikkakunnalle muuttaneista ihmisistä jopa mukavampia kavereita kuin entiset samasta eskarista asti olleet tyypit. Ajattelepa, jos itse joutuisit muuttamaan muualle eikä kukaan haluaisi puhua sinulle tai tehdä mitään kanssasi.