Lue keskustelun säännöt.
Normaaliako?
01.05.2015 |
Eli en nyt keksi että mistä tätä kysyisin joten käännyn teidän puoleenne. Olen tuore yh-isä ja 5v poikani tuntuu olevan jotenkin "liian" kiinnostunut kaikesta kuolemaan liittyvästä.
Kaikki puheenaiheet liittyvät kuolemaan, (höpisee hautakivistä, haudoista, kuolemisesta jne.) Päiväkodissa tehdyt piirrustukset ovat hautausmaita tms. Ja muutenkin tuntuu että pojan kaikki kiinnostuksen kohteet liittyvät kuolemaan.
Pojan äiti kuoli aikoja sitten joten toki voi liittyä jotenkin asiaan mutta outoa että aihe on ihan yhtäkkiä muuttunut ainoaksi kiinnostuksenkohteeksi. Pitäisikö tässä huolestua vai onko tämä vaan sellainen lapsuuden kiinnostuksenkohde joka menee ohi?
Kommentit (7)
Kannattaa pyytää neuvolasta vaikka apua, kerrot siellä huolistasi, ja kysyt kuinka menetellä. Omatkin lapset kävi terapiassa, ja siitä oli iso apu. Tiedän että lapset osaa puhua aika karmivastikin, koska puhuvat asiat suoraan. Pojallani varsinkin oli juuri samantapaista, tyyliin ryömiikö ruumis siellä mullan alla, tunteeko se mullan painon, onko jo märäntynyt yms.. Lapsesi ei ole sekoamassa, purkaa vain osaamallaan tavalla kuolemaa ja se nyt aiheena kiinnostaa lastasi. Pyydä rohkeasti apua, lapselle voi olla ihan paikallaan jutella ammattilaisten kanssa jotka osaavat kertoa lapselle kuolemasta ja muusta lasta mietityttävästä :) t. Se yh äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä juuri tuossa iässä kuoleman käsite tulee muutenkin ymmärrykseen. Meillä ei ollut läheisten poismenoa kun lapsemme oli tuossa iässä. Eräänä päivänä löysimme kuolleen linnun, ja lapsi otti sen kovin raskaasti. Veimme linnun mukanamme, hautasimme sen, laitoimme muistomerkin haudalle ja lauloimme, hän oli todella miettiväinen ja hiljainen. - Sinulla on oma surusi ja lapsen suru yhtaikaa. Toivottavasti saat apua muilta aikuisilta. Etsi apua hyvä ihminen. Kaikkea hyvää, ja voimia teille.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 02:05"]Ehkä juuri tuossa iässä kuoleman käsite tulee muutenkin ymmärrykseen. Meillä ei ollut läheisten poismenoa kun lapsemme oli tuossa iässä. Eräänä päivänä löysimme kuolleen linnun, ja lapsi otti sen kovin raskaasti. Veimme linnun mukanamme, hautasimme sen, laitoimme muistomerkin haudalle ja lauloimme, hän oli todella miettiväinen ja hiljainen. - Sinulla on oma surusi ja lapsen suru yhtaikaa. Toivottavasti saat apua muilta aikuisilta. Etsi apua hyvä ihminen. Kaikkea hyvää, ja voimia teille.
[/quote]
Kiitos hyvästä vastauksesta sinulle ja yh-äidille (en nyt jaksa lainailla erikseen) ehkä täytyy tosiaan jutella jonkun kanssa tästä asiasta niin saa selvyyttä asiaan ja ehkä jopa jotain neuvoja miten puhua aiheesta lapsen kanssa.
Ymmärrettävää jos äiti on kuollut. Pikkuhiljaa hän voi ruveta käsittelemään asiaa. Aiemmin ei ole voinut, pienen ikänsä takia.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 01:41"]Ymmärrettävää jos äiti on kuollut. Pikkuhiljaa hän voi ruveta käsittelemään asiaa. Aiemmin ei ole voinut, pienen ikänsä takia.
[/quote]
Jotain tuollaista mietin mutta mietin että voiko olla jotain masennusta tms. Taustalla josta pitää huolestua. Tuntuu että alan itse olla ihan sekaisin tästä tilanteesta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yh äiti. Mulla on myös suht samanikäisiä lapsia, joilta isä lähti vuosi sitten oman käden kautta. Lapsilla on välillä ollut vaikeaa hahmottaa kuoleman lopullisuutta, ja kyselevät paljon kuolemasta, ja että milloin ihminen kuolee, mitä haudassa "tapahtuu", onko jo arkku mennyt rikki, onko isi multaa. Kannattaa antaa lapsen kertoa ja ilmaista itseään juurikin vaikka piirtämällä, ja sitten jutella lapsen kanssa pikkuhiljaa avaten lukkoja. Kuolema on lapselle vaikea käsittää, ja on hyvä että lapsi ilmaisee itseään. Anna lapsen kysellä, ja vastaa rehellisesti. Eli on siis normaalia käsitellä kuolemaa, jokainen omalla tavallaan :)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 01:50"]Täällä yh äiti. Mulla on myös suht samanikäisiä lapsia, joilta isä lähti vuosi sitten oman käden kautta. Lapsilla on välillä ollut vaikeaa hahmottaa kuoleman lopullisuutta, ja kyselevät paljon kuolemasta, ja että milloin ihminen kuolee, mitä haudassa "tapahtuu", onko jo arkku mennyt rikki, onko isi multaa. Kannattaa antaa lapsen kertoa ja ilmaista itseään juurikin vaikka piirtämällä, ja sitten jutella lapsen kanssa pikkuhiljaa avaten lukkoja. Kuolema on lapselle vaikea käsittää, ja on hyvä että lapsi ilmaisee itseään. Anna lapsen kysellä, ja vastaa rehellisesti. Eli on siis normaalia käsitellä kuolemaa, jokainen omalla tavallaan :)
[/quote]
Ehkä tämä tosiaan on vaan pojan tapa käsitellä kuolemaa. Jotenkin sitä vaan pelkää että lapsi on sekoamassa ja ties mitä. Olen vielä kaiken lisäksi niin huono puhumaan näistä asioista että mistään ei tule mitään...