Hyvätuloiset, maksatteko te aina kun käytte pienituloisten ystävienne kanssa kahvilla tai muussa vastaavassa paikassa?

Ei ole mitään järjestelyitä enkä oletusarvoisesti maksa.

Riippuu tilanteesta. Aika usein tarjoan, mutta toisaalta vähävaraisempi saattaa välillä tarjota. Yleensä jompikumpi kuitenkin maksaa laskun.

En todellakaan. En ole hyvätuloinen, mutta miksi maksaisin ystävieni kahveja? Korkeintaan syntymäpäivänä.

Onko tässä suunnitelmana löytää hyvätuloinen "ystävä"?

Pienituloinen täällä. Minä en mene mihinkään, jossa jokin maksaa.

Ei kuullu minun maksaa toisten kuluja ellen välttämättä halua tarjota. Silloin ei mennä jos toisella ei ole varaa.

Kutsuja maksaa.

Vierailija kirjoitti:

Kutsuja maksaa.

Joo jos kutsuu siten että tervetuloa Kahvilaan klo 14. Jos vain sovitaan että nähdään ja mennään kahville ja yhdessä sovitaan aika ja paikka silloin kumpikin maksaa itse.

Olen eläkeläinen,en hyvätuloinen,mutta usein maksan kun kaverin autolla mennään asioille ja samalla syömään tai kahville.

Aika harva on Suomessa niin hyvätuloinen verotuksen jälkeen, että pystyisi niille ns. pienituloisimmille aina kaiken tarjoamaan.

Miksi kukaan olisi ystäviä pienituloisten kanssa?

Järjestely on sellainen, että pienituloinen valittaa, että oikeastaan hänen ei pitäisi käydä nyt kahvilla, koska rahatilanne. Sitten hän kuitenkin lähtee. Kerran maksoin kahvin, mutta en enää. Yleensä se ei jää siihen kahviin, vaan hän ostaa muutakin purtavaa, kun minä taas otan vain kahvin. Hän on tuhluri suhteessa tuloihinsa! Minä taas en ole pihtari ja otan silloin syötävää, kun on nälkä, mutta en koskaan ota enempää kuin pienituloinen ostaa itselleen, vaan vähemmän tai olen vaikka nälissäni hänen seurassaan.

Tarjosin hänelle kotonani anteliaasti, mutta sitten hän alkoi huomauttelemaan, että hänellä on tiettynä aikana tapana syödä ja juoda jotain ja yritti ujuttaa itsensä kylään hyötyäkseen minusta. Vähensin tarjottavia. Kahvia saa kyllä toisenkin kupillisen edelleen.

Lapsilla sama juttu, että kun kuulen lapsen suusta, että äiti sanoi, että tulee syömään meille, niin vastaan, että ei ole sovittu kanssani tästä, mutta tässä ruisleipää ja sitten menet kotiin syömään ruokaa, sillä on vanhempiesi vastuulla huolehtia ruuastasi.

Maksan aina junnuille jos kun kuitenkin niillä on vähän rahaa. Ne kyllä yrittää maksaa itse, mut en anna. Opiskelijoita pitää tukea.

Melko usein maksan, jos loppusumma on kohtuullinen.

Maksan koska he ovat ystäviäni ja tiedän että heillä tiukkaa. He taas puolestaan auttavat minua muissa asioissa.

Mun ystävistäni lähes kaikki ovat parempituloisia kuin minä.

Minusta olisi vaivaannuttavaa ja epämiellyttävää, jos he maksaisivat minun kulujani.

Kyllä voisin maksaa, ainakin välillä, vaikka olen itsekin pienituloinen eläkeläinen. Siitä tulee itselle hyvä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Järjestely on sellainen, että pienituloinen valittaa, että oikeastaan hänen ei pitäisi käydä nyt kahvilla, koska rahatilanne. Sitten hän kuitenkin lähtee. Kerran maksoin kahvin, mutta en enää. Yleensä se ei jää siihen kahviin, vaan hän ostaa muutakin purtavaa, kun minä taas otan vain kahvin. Hän on tuhluri suhteessa tuloihinsa! Minä taas en ole pihtari ja otan silloin syötävää, kun on nälkä, mutta en koskaan ota enempää kuin pienituloinen ostaa itselleen, vaan vähemmän tai olen vaikka nälissäni hänen seurassaan.

Tarjosin hänelle kotonani anteliaasti, mutta sitten hän alkoi huomauttelemaan, että hänellä on tiettynä aikana tapana syödä ja juoda jotain ja yritti ujuttaa itsensä kylään hyötyäkseen minusta. Vähensin tarjottavia. Kahvia saa kyllä toisenkin kupillisen edelleen.

Lapsilla sama juttu, että kun kuulen lapsen suusta, että äiti sanoi, että tulee syömään meille, niin vastaan, että ei ole sovittu kanssani tästä, mutta tässä ruisleipää ja sitten menet kotiin syömään ruokaa, sillä on vanhempiesi vastuulla huolehtia ruuastasi.

Minkälainen ihminen kokee asiakseen näpäyttää lasta siitä, että hänen vanhemmillaan on ongelmia? Lapsi ei voi kotioloilleen mitään.

Minä olen pienituloinen ja tarjoan myös hyvätuloiselle ystävälle, jos pyydän hänet mukaani syömään tai kahville. En pyydä häntä sellaiseen paikkaan, jonka hinnat menee yli oman budjetin. Vastaavasti minulle tarjotaan välillä.

En kestänyt pienituloisen tyytyväistä kehräystä, kun hän alkoi käyttämään minua taloudellisesti hyväkseen. Ihan kuin vauva ynisemässä, kun ilmaiseksi sai! Sitä ennen testasin, että kuinka kauan hän istuu ruokapöydässä, mutta kyllästyin kolmen tunnin kohdalla, kun hän sanoi, että nyt jaksaisi jo ottaa lisää jälkiruokaa.  Vastasin, että minä en jaksa, vaan valmistaudun nukkumaan. Heippa ja hyvää yötä!  Lopetin tarjoilun, jota jo osattiin odottaa, vaikka muuten olisin jatkanut.

Jos pienituloinen tekisi palveluksia minulle, niin suhtautuisin eri tavalla, mutta kun huomasin, että tarkoitus olikin vain saada yksipuolista hyötyä, niin se ei käynyt. Hän tuhlasi varojaan turhaan heti kun vain pystyi. Minun sponsoroimana ei kauaa pystynyt.

Joo, maksan. Ei se monimiljonäärinä haittaa yhtään.