Mies siirtyi suoraan suhteeseen toisen kanssa, en pääse surusta yli

Vierailija kirjoitti:

Miksi itket sellaisen ihmisen perään joka ei välitä sinusta? Tottakai pitää surut surra mutta että kuukausikaupalla märehditään ihmistä joka ei välitä sinusta ja on jo uudessa suhteessa. Miksi annat sen miehen edelleen vaikuttaa elämääsi ja tunteisiisi?

Olisikin noin helppoa. Kyllähän minä itsekin sen tiedän ettei ole järkeä ikuisuuksia surra tällaista. Teen kyllä parhaani ja elän täysillä omaa elämääni, mutta suru ei ole hävinnyt. Ap

Niin teki minunkin exä. Sen jälkeen alkoi laukkomaan asunnollani ja tiedätte miksi ! Kunnes heitin pihalle pitkän valheen avulla.

Ei yhtään kiinnostaisi aloittaa uudelleen. 

Sen sijaan että suret menetettyä unelmaa jota ei ollutkaan ala elää ja tehdä töitä sen eteen

Vierailija kirjoitti:

Sen sijaan että suret menetettyä unelmaa jota ei ollutkaan ala elää ja tehdä töitä sen eteen

Näin parhaani mukaan etenkin. En siis makaa kotona surkuttelemassa. Mutta tunteet eivät ihan seuraa perässä. Ap

Sinä hetken kun myönnät totuuden etkä elä haaveissa surukin vähenee

Vierailija kirjoitti:

Miehet tekevät tuota. Eivät osaa olla yksin.

Naiset tekvät samaa. Minun ex-naisystäväni vaihtoi lähes lennosta minut toiseen. Hän jätti minut ja jo noin viikon päästä hän olikin jo toisen kanssa. Tämä ei ole mikään yksittäistapaus.

Lennosta toiseen vaihtavilla on joku mt-ongelma, vaikka läheisriippuvuus. Niiden kimppaan ei tosiaankaan kannata lähteä.

Kulunut sanonta, mutta pitää edelleen paikkansa, eli aika auttaa. Vähitellen huomaat ajattelevasi ex:ää tai kokemaasi kipua yhä vähemmän ja yhä harvemmin.

Viha myös on tarpeellinen tunne toipumisen tiellä.

Tee itsellesi hyviä tekoja, pieniäkin. Hyvää ruokaa, uusi hiustenhoitoaine, uudet verhot, käy katsomassa jotain kaunista maisemaa tai mikä ikinä sinua itseäsi ilahduttaisi. Yritä joka päivä tehdä jotain mielekästä.

Vuosia sitten sydänsuruissani tartuin puikkoihin (en ole mikään käsityömestari) ja aloin kutoa neulepuseroa, itkin välillä kutimeni märäksi ja toisinaan silmukat olivat vihasta kireät, koko tunnekirjo tuli kudotuksi puseroon. Lopulta se oli valmis, ruma ja muodoton vaate.

Heitin tekeleeni roskiin ja huomasin olevani voiton puolella, sydäntä ei enää särkenyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehet tekevät tuota. Eivät osaa olla yksin.

Sillä on ollut tuo toinen nainen jo pitkän aikaa ja varmistanut, että siitä tulee jotain. Vasta sitten laittaa nyxän pihalle.

Tietenkin, sehän on itsestään selvää,ettei tyhjän päälle hyppää.

Vierailija kirjoitti:

1,5 vuotta ja vieläkin murehdit? No eipä tietenkään surulle ole aikataulua, mutta kannattaisi keksiä muuta mietittävää.

Aikansa se vie mutta omaa hyvinvointiaan voi edistää.

Ei vaan 7kk.

Ap, hae keskusteluapua esim. kriisityöntekijältä. Olin samassa tilanteessa. Inhosin itseäni ja syytin itseäni, etten kelvannut. Tietynlainen ongelma tulla hyväksytyksi. Nyt näyttää siltä, että olen pääsemässä yli exästäni. Uusien ihmisten treffailu kepeästi todellakin auttaa sitten kun on siihen valmis. Huomaa, ettei ole enää kelpaamaton mikä oli vääristynyt mielikuva itsestäni. Tietenkin tapailukumppanille on hyvä tehdä selväksi, että on ollut tuore ero, eikä ole hakemassa mitään vakavaa.

Minä jaksan aina vaan ihmetellä niitä naisia (tai miehiä) joihin tämä loikkaus tapahtuu. Eivätkö yhtään ajattele ettei tuollainen toimintatapa kerro ihmisen luotettavuudesta hirveän hyvää? Voivat hyvin todennäköisesti kokea itse saman jatkossa.

Minunkin exäni, parikin heistä, on eron jälkeen ollut heti uudessa suhteessa. Ja kiven kovaa on väitetty, että se uusi nainen ei ole ollut mukana kuvioissa meidän suhteemme aikana. Ja olen ollut myös se "uusi nainen", joka on sokeasti uskonut miehen selitykset, että ero on tullut ainakin puoli vuotta sitten. Kahden miehen kohdalla naisen tavarat ovat olleet vielä miehen asunnossakin, mutta jotenkin he saivat minut uskomaan, että ovat olleet erossa jo kauan. Kyllä sitä on ollut tyhmä ja sinisilmäinen nuorena. Jos jotain positiivista on siitä seurannut, niin nykyään aistin paskanjauhajat jo kävelytyylin perusteella.

Puhu, itke, kirjoita, kuuntele musiikkia, harrasta liikuntaa - jotain minkä avulla saisit tunteita käsiteltyä. Hyväksyminen, irti päästäminen ja hellittäminen tulee ajallaan ja helpottaa. Niin kuin aiemmin on vinkattu, yritä saada elämääsi itseä kiinnostavia, mukavia asioita, edes joskus, mutta kuitenkin säännöllisesti. Saisit välillä ajatuksia muualle ja oloa paremmaksi. Keskity omaan jaksamiseen, hemmottele itseäsi äläkä vaadi itseltäsi liikaa. Muista että selviät tästä, entistä vahvempana ja tunnet tämän jälkeen itseäsi koko ajan enemmän ja paremmin. Se on iso voimavara tulevaisuutta ajatellen. Suhde itseen on se tärkein ihmissuhde, se kantaa läpi elämän. Voimia sinulle tähän matkaan, pidä toivo mielessäsi!

Vierailija kirjoitti:

Minä jaksan aina vaan ihmetellä niitä naisia (tai miehiä) joihin tämä loikkaus tapahtuu. Eivätkö yhtään ajattele ettei tuollainen toimintatapa kerro ihmisen luotettavuudesta hirveän hyvää? Voivat hyvin todennäköisesti kokea itse saman jatkossa.

Valtaosa av-mammoista on ollut näitä loikkauksen kohteita. Ja kokevatkin usein saman, minkä jälkeen tulevat tänne uhriutumaan, ja väittävät että "mistään ei voinut etukäteen tietää että mies valehtelee ja tulee muuttumaan suhteen aikana".

Minä en ollut se johon on siirrytty suoraan edellisestä suhteesta. Olin niin sokea että uskoin miehen puheisiin siitä miten hän on nyt löytänyt minusta sen oikean ja edellinen suhde oli niin vaikea kun ex-puoliso sitä ja tätä. Muutaman vuoden kuluttua mies oli taas pedannut itselleen uuden suhteen kun meillä oli vaikea kausi. Ei halunnut selvittää mitään, oli helpompi loikata seuraavaan.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ollut se johon on siirrytty suoraan edellisestä suhteesta. Olin niin sokea että uskoin miehen puheisiin siitä miten hän on nyt löytänyt minusta sen oikean ja edellinen suhde oli niin vaikea kun ex-puoliso sitä ja tätä. Muutaman vuoden kuluttua mies oli taas pedannut itselleen uuden suhteen kun meillä oli vaikea kausi. Ei halunnut selvittää mitään, oli helpompi loikata seuraavaan.

Piti kirjoittaa, että OLEN ollut.

Miksi te hyvät naiset itkette tuollaisten surkimusten perään?

Kamalempaa se oli 20- vuotta sitten kun isäni äitini kuoleman jälkeen , ei pitänyt suru vuotta kuten muutkin lesket heti kohta oli kirje vaihto ilmoitustsa rustaamas jo maaliskuussa 2004 !

Oli uusi mummu kiikaris mitä röyhkeää !

Mulle ja veljelleni.

Kyllä voin siis samastua tuskskasi , ei tunnu mukavalta moinen Röyhkeys!!

Vierailija kirjoitti:

Miksi te hyvät naiset itkette tuollaisten surkimusten perään?

Emme tiedä miten hieno suhde heillä oli ja sitten sattui toinen tielle . Tiedä häntä.

Itse ainakin jätin narsisti miesystävän ja aloin samantien suhteeseen (parin päivän päästä) uuden tuttavuuden kanssa. Sitä yhteistä taivalta on jatkunut jo yli 15 vuotta.

Minä olin sille narsistille se laastari. Meni muutama vuosi tajuta se.