Te, jotka ovat havahtuneet vasta aikuisiällä vanhempien asiattomaan käytökseen

Olen vasta lähes nelikymppisenä tajunnut, kuinka asiatonta vanhempieni käytös itseäni kohtaan on ollut koko ikäni. Kaikkia elämänvalintojani on haukuttu, ulkonäköä kritisoitu, lastenkasvatus on ollut vääränlaista jne. Lisäksi minua, asiantuntijatyössä toimivaa kahden lapsen äitiä kohdellaan kuin 5-vuotiasta. Onhan tämä aina hiertänyt, mutta vasta viime vuosina olen tajunnut kunnolla, että en kyllä sietäisi tuollaista käytöstä hetkeäkään keneltäkään muulta. "Veri on vettä sakeampaa" -ajattelu on ilmeisesti ollut sen verran tiukassa.
Kun olen yrittänyt puhua asiasta, olen vain saanut kuulla olevani hankala ja kiittämätön. Tämä on johtanut siihen, että en ole enää viitsinyt olla yhteydessä vanhempiin, ja nyt he ihmettelevät mistäköhän mahtaa olla kyse. Ymmärrän kyllä, että heitä hämmästyttää miksi nyt yhtäkkiä yhteydenpito loppuu, kun olen aiemmin sallinut tuon käytöksen. Onko muut samassa tilanteessa olleet onnistuneet vielä korjaamaan välit? En vaan enää jaksa ainaista moittimista, mutta vielä elää toivo, että he voisivat muuttaa käytöstään.