Pitäisikö teistä kouluissa palata 30 vuotta taaksepäin? (HS mielipide)

Kyllä pitäisi! 20 vuottakin riittäisi aika pitkään.

Eri vuosikymmenillä opettajan sijaisena eri paikoissa toimineena on vaikea sanoa, mitä nykyään olisi paremmin kuin oli ennen.

Ainakin ne väliseinättömät, isot oppimishallit joissa on sata oppilasta ja kolme opettajaa, pitäisi välittömästi kieltää. Tai siis ettei uusia ainakaan saa rakentaa. Yhtään enää.

Vierailija kirjoitti:

Ainakin ne väliseinättömät, isot oppimishallit joissa on sata oppilasta ja kolme opettajaa, pitäisi välittömästi kieltää. Tai siis ettei uusia ainakaan saa rakentaa. Yhtään enää.

Niinpä. Ja oppilaat olisivat eriarvoisessa asemassa, koska jotkut Suomessa olisivat joutuneet opiskelemaan halleissa ja jotkut olisivat saaneet opiskella normaaleissa luokissa.

Muistan aina peruskoulussa, miten kivaa oli opiskella luokassa, jossa oli neljä seinää, ikkunat ja ovi, koska se oli ihan oma maailmansa.

Pitäisi palata, koska ei olisi n-sanoja häiritsemässä opetusta.

Kyllä pitäisi.

Osa työhakuttomuuteen on auktoriteetti ongelma. Ei pystytä vastaanottamaan palautetta koska se sattuu. Samoin kuin töissä. Jos menee pieleen niin se otetaan henkilökohtaisesti loukkauksena.

Ainakin pitäisi olla vaihtoehtona tällaisia kouluja. Eli oppilas voisi pyrkiä tällaiseen kouluun. Siis saman tapaan kuin kouluilla voi olla eri painotuksia ja linjoja. Eli vanhempi ja lapsi sitoutuu koulun käytäntöihin sinne hakiessaan ja koulu valitsee hakijoita soveltuvat. Esim.kännykät eivät ole osa koulupäivää, vaan jos vanhempi pitää tavoittaa koulupäivän aikana tai toisin päin se tapahtuisi koulun aikuisen välityksellä. Oppilas ryhmät muodostettaisiin tasojen mukaan. Ja huomio se ei automaattisesti tarkoittaisi sitä, että kaikissa aineissa oppilas olisi laajemmalla tai suppeammalla kurssilla, vaan taipumusten ja kiinnostuksen mukaan pystyisi valitsemaa tasoja. Esim. Suppea ruotsi, laaja historia jne.

Olin peruskoulussa 20 vuotta sitten, ja hyviä asioita oli luokkahuoneet ja selkeät oppiaineet. Lapsi tarvitsee tiettyä selkeyttä ja rajoja, jotta jää tilaa oppimiselle.

Mutta ei se mitään ideaalia ollut silloinkaan, esimerkiksi koulukiusaamisesta ei edes puhuttu ja siihen ei puututtu mitenkään.

Noihin aikoihin päätettiin yhdistää erityisluokat ”normaaleihin” luokkiin. Itse en ollut erityistuen tarpeessa, mutta en mikään kympin luonnonlahjakkuuskaan. Kun luokalle tupsahti yhtäkkiä seitsemän adhd:sta ja eri oppimishäiriöistä kärsivää lasta, niin ei meille seiskan keskiarvon perustallaajille riittänyt enää opettajilta huomiota ja työrauhaa ei ollut kenelläkään. Tämä oli omasta näkökulmasta iso virhe.

Ehdottomasti pitäisi! Nykyisellään koulu on ihan täysi farssi!

Miksi ihmeessä koululaiset pitää laittaa halliin, kun suurin osa avokonttoreissa työskentelevistä kärsii ja peräti vihaa työympäristöään. Onhan eduskunnassakin 200 henkeä isossa salissa. Mutta jokaisella on sen lisäksi vielä oma työhuone, vaan eipä ole koululaisella!

Niin lapsi kuin aikuinen tarvitsee elämäänsä jonkinlaista suunnitelmaa, miten jatketaan. Jos ei ole lukujärjestystä eikä edes oppiaineita, ei mene hyvin. Joissakin ammattikouluissa on ollut lukujärjestys viikoksi kerrallaan jo ajat sitten, siis vähän niin kuin työvuorolista vuorotyöläiselle. Ei ollut hyvä, jos sitä ei ilmoitettu riittävän aikaisin.

Minulle ihan sama. Päättäkööt ne, jotka lapsia opettavat ja ne joilla on lapsia. Todennäköisesti kuitenkin käytännössä toimimaton "kaikki ovat yhtä hyviä, ja kaikkien pitää tulla toimeen kaikkien kanssa"  ideologia ja inkluusio jyrää. Sitä paitsi suunnilleen joka toisella lapsella taitaa olla jo joku nepsy-, sukupuoli-identiteetti-, ilmastoahdistus- tai muu ongelma.

Kyllä ja monessa muussakin tätä maata mädättävässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi! 20 vuottakin riittäisi aika pitkään.

Eri vuosikymmenillä opettajan sijaisena eri paikoissa toimineena on vaikea sanoa, mitä nykyään olisi paremmin kuin oli ennen.

Oppilaat uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen?

Miten niin taaksepäin? Jos halutaan parantaa oppimistuloksia niin toimiva systeemi on tiedossa.

Ammatillisella puolella kyllä, osittain. Ei etäopetuksessa ole mitään vikaa, mutta enemmän seurantaa läsnäoloista myös amk ja yliopisto. Olen monesti sanonut, että insinööripuolella pärjäisi joku asperger paremmin kun olisi selkeä viikkolukujärjestys ja selkeät tehtävät. Heistä on tullut hyviä suunnittelijoita, vaikka joskus voivat olla hankalia yhteistyökumppaneita. Olen itse käynyt vanhan ajan tekun ja täydentänyt amk-opeiksi ja kyllähän sitä opetusta siellä vanhassa tekussa oli enemmän. Tosin eri paikkakunnat, joten siinäkin on tietysti eroja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä pitäisi! 20 vuottakin riittäisi aika pitkään.

Eri vuosikymmenillä opettajan sijaisena eri paikoissa toimineena on vaikea sanoa, mitä nykyään olisi paremmin kuin oli ennen.

Oppilaat uskaltavat sanoa mielipiteensä ääneen?

Mitä hyvää siinä on? Oppilas on oppimassa eikä viisastelemassa. Se näkyy nyt joka paikassa, että mitä nykyisenlaisesta opetuksesta seuraa. Jokainen pelle tietää asiat paremmin kuin asiantuntijat eikä kukaan usko mihinkään. Se ei ole hyvä asia yhteiskunnan kannalta, mutta anarkisteja tietysti naurattaa.

Vierailija kirjoitti:

Minulle ihan sama. Päättäkööt ne, jotka lapsia opettavat ja ne joilla on lapsia. Todennäköisesti kuitenkin käytännössä toimimaton "kaikki ovat yhtä hyviä, ja kaikkien pitää tulla toimeen kaikkien kanssa"  ideologia ja inkluusio jyrää. Sitä paitsi suunnilleen joka toisella lapsella taitaa olla jo joku nepsy-, sukupuoli-identiteetti-, ilmastoahdistus- tai muu ongelma.

Sehän tässä suurin ongelma on, että päätään lyövät mäntyyn ne, jotka eivät itse opeta, eivät ole koskaan opettaneet ja joilla itsellään ei ole kouluikäisiä lapsia. Karu totuus valkenee 10 vuoden päästä niille ministereille, jotka nyt lapsia saavat , jos asialle ei tehdä ennen sitä jotain.

Uusia hienoja tasapäistämisideoita tulee opetusministeriltä sellaista tahtia, että opettajat hukkuvat jo byrokratian alle.

Kännykät pois pois oppituntien ajaksi. Sen on todistettavasti huomattu lisäävän kiinnostusta opetusta kohtaan. Mutta ei. Jos yhdenkin oppilaan pappa huutaa, että minun poikani kännykkään ette koske, niin ei voi yhteistä päätöstä asiasta tehdä.

"Jos ryhmät olisivat homogeenisempia, voisi opettaja selittää asiat tavalla, jonka juuri tämän tasoiset oppilaat ymmärtävät, ja eteneminen voisi sujua yhdessä tehtäviä tekemällä ja tarkastamalla."

Ei toimi, jos ei edes tämä kirjoittaja ymmärrä sitä että oppilas ei ole millään TASOLLA erilaisine oppimistapoineen. Se ett äjoku oppii kuuntelemalla, ja toinen katselemalla, tai muulla tavoin, ei tee lapsesta mitään tietyllä TASOLLA olijaa Taso tarkoittaa sitä että joku osaa jotain, mitä joku toinen ei, ja sen mukaan jaotellaan, jolloin ryhmässä on lapsia jotka osaavat samat asiat, jolloin ryhmää voidaan opettaa yhdessä. 

Lapsi ei ole alemmalla tasolla tai vähemmän älykäs oppimistapansa takia, vaan hän vain oppii eri lailla. Oppilaat siis voivat olla samalla tasolla, tai se jota opettaja ei osaa opettaa ollenkaan, voi olla jopa valovuosia tätä opettajan mielilapsen tasoa edellä.

karttakepillä vaan näpeille jos sometetaan

Olin yläasteella lehtorina 90-luvun alkupuolen. Luokissa oli 30 oppilasta. Tarkkailuluokka oli täynnä, ja siellä tunnuttiin viihtyvän: muuan kotosalla hieman heitteillä ollut oppilas saapui syksyllä tarkkiksen ovelle, vaikkei enää ollut oppivelvollisuusikäinen, ja murheellisena joutui kääntymään pois. Tavallisissa luokissa kaikki tekivät samoja tehtäviä samoilla ohjeilla. Jos joku oli kokonaan pudota kelkasta, minä pidin hänelle muutaman kerran tukiopetusta (enkä muuten muista, maksettiinko siitä erikseen palkkaa). Nelosia annettiin varoitukseksi, ja koska luokalle tuolloin vielä jätettiin, varoitus aika usein toimi sen verran, että kokeisiin tultiin ja viitosen edestä osattiin.

Sittemmin olen seuraillut peruskoulun kehittymistä sivummalta. Nykyiseen en haluaisi töihin.