Lue keskustelun säännöt.
Kysymys sinulle jolla on lapsia
29.04.2015 |
Meillä parisuhteessa tilanne, että lapsista alettu puhua ja se olisi seuraava askel suhteessa. Nyt kuitenkin mietityttää..
Lähes aina saa lukea kuinka kauhean raskasta arki lasten kanssa on, vapaus on riistetty ja mihinkään ei pääse. Onko se elämä lasten kanssa tosiaan näin ankeaa mitä annetaan olettaa? Saisiko kerrankin kommentteja siitä kuinka ihanaa on, kun lapsi on perheeseen siunattu.
Kommentit (40)
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:23"]Jos saisin valita uudelleen, valitsisin elämän ilman lapsia.
Toisaalta oon kyllä masentunut, että ehkä multa ei kannata kysyä...
[/quote]
Tätä juuri tarkoitin, kiitos rehellisestä vastauksestasi. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja vielä tsemppiä sinulle ja voimia arkeen <3
Ehkä muutama vuosi vierii vähän niin että ei viitsisi lähteä minnekkään lapsen kanssa.
Ei se auta kun pelätä pahinta ja toivoa parasta. :)
Asenne ratkaisee myös paljon!
Kyllähän lapset tuo elämään ihan ainutlaatuista sisältöä.
Mutta, totta sekin on, että sen jälkeen ei mikään ole enään entisensä.
Luottaisin ehkä siihen tunteeseen...sen kyllä tietää, kun on siihen valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä meidän muksu on ylivoimasesti paras ja ihanin ja rakkain asia meidän elämässä. Ja ilman häntä meidän elämä olis aika paljo tyhjempää. Miestä rakastan jo ihan hurjasti mutta se rakkaus lapseen on jotaki ihan ihmeellistä. Alkuviikkoina tuntu etten fyysisesti kestä sitä rakkauden määrää.
Toisaalta hän on nyt kyllä hurjan kivassa iässä - katotaan mitä mieltä oon sitte ku iskee uhmis ja murrosikä :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meille tuli ensin koira. Siinä oppi aika hyvin siihen, että olet koko ajan sidottu johonkin etkä voi mennä mielihalujen mukaan. Koiran jälkeen tuli lapsi eikä arki kauheasti muuttunut. Tottakai vauvan hoito on erilaista ja haastavampaa (ja huomattavsti pelottavampaa :D )kuin koiran, mutta yllättävän lähellä on koiran pentuaika lapsen vauva-aikaa. Kun on oppinut rytmittämään elämänsä jo valmiiksi jonkun muun kun itsensä mukaan niin lapsen tulo ei ollut mikään kauhistus.
Ainoa mikä yllätti oli, tai oikestaan on edelleen, se jatkuva ja koko ajan oleva huoli lapsesta. Milloin mistäkin saa olla huolissaan.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:25"]Ja vielä tsemppiä sinulle ja voimia arkeen <3
[/quote]
Kiitos. Tarkoititko mua?
Rakastan kyllä lapsiani, mutta olen niiiiin väsynyt (heihin / elämääni). En jaksa olla heille niin hyvä äiti kuin haluaisin. Meille kaikille olisi parempi jos he eivät olisi syntyneetkään. Nyt vain odotan että he kasvaisivat aikuisiksi ja saisin oman elämäni (tai edes elämänhaluni) takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:25"]Ja vielä tsemppiä sinulle ja voimia arkeen <3
[/quote]
Kiitos. Tarkoititko mua?
Rakastan kyllä lapsiani, mutta olen niiiiin väsynyt (heihin / elämääni). En jaksa olla heille niin hyvä äiti kuin haluaisin. Meille kaikille olisi parempi jos he eivät olisi syntyneetkään. Nyt vain odotan että he kasvaisivat aikuisiksi ja saisin oman elämäni (tai edes elämänhaluni) takaisin.
[/quote]
Tämä siis nro 3
En suosittele vanhemmuutta ennen kuin ne suurimmat biletyshalut ovat hieman lientyneet. Ei tässä nyt kuitenkaan täysin mökkihöperönä tarvitse olla. Lapset vain pitää aina ottaa huomioon, kun jotain omaa juttua suunnittelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ajattelee lasten hankinnan plussat ja miinukset, niin kyllä siinä lopulta jää sen verran plussan puolelle että en itse ainakaan lapsiani voisi ikinä katua. Niin rakkaita (ja rassaavia)♥
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:31"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:25"]Ja vielä tsemppiä sinulle ja voimia arkeen <3
[/quote]
Kiitos. Tarkoititko mua?
Rakastan kyllä lapsiani, mutta olen niiiiin väsynyt (heihin / elämääni). En jaksa olla heille niin hyvä äiti kuin haluaisin. Meille kaikille olisi parempi jos he eivät olisi syntyneetkään. Nyt vain odotan että he kasvaisivat aikuisiksi ja saisin oman elämäni (tai edes elämänhaluni) takaisin.
[/quote]
Sinulle juuri voimia toivotin. Yritä mennä juttelemaan tilanteessasi jonkun auttavan luokse. Varmasti olet paras äiti lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täälä kuulet vain pahimman puolen. ketään ei kiinnosta kirjoittaa niistä ihanista päivistä ja hyvistä hetkistä. Samoin menee synnytyksen kanssa. Kuulet vain miten kaikki on revenny navasta persereikään asti, äiti ja vauva on olleet hengenvaarassa molemmat, verta on jouduttu antamaan paljon, on jouduttu hätäsektioon, vauvalla on ollut happivaje jne.. Kuitenkin useimmiten synnytyskin sujuu ihan hyvin ilman mitään komplikaatioita. :)
Olisi tyhmää väittää että lapsen hoito on pelkkää ruusuilla tanssimista mutta vielä tyhmempää olisi väittää että se on ainaista paskaa. Tottakai lapsiperheen arjessa, kuten muutenkin elämässä, on hyviä ja huonoja hetkiä. Joillain niitä huonoja hetkiä on päivittäin, joillain kerran muutamassa kuukaudessa. En voi tietää millainen lapsi sinun lapsesi ehkä on tai kuinka kärsivällinen ja paksuhermoinen sinä olet mutta eiköhän siitä hommasta lähes kaikki selviä kunnialla. Ikinä en ole kuullut (muualla kuin täälä) kenenkään valittavan ettei olisi pitänyt tehdä lapsia, kun sitten taas olen kuullut monen vanhuksen suusta että olisi pitänyt silloin tehdä niitä.
T:2v:n äiti :)
Mä ehkä näkisin niin,että lapsi ei ole seuraava askel parisuhteessa. Vaan seuraava askel teidän molempien elämässä.
Pitää muistaa, että se on päätös ottaa vastuu ihmiselämästä. Teidän pitää molempien olla valmis siihen.
Ja kävi teidän parisuhteelle miten tahansa,se lapsi on ja pysyy.
Vanhemmuus on luottamustehtävä. Maailman suurin.
[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 23:29"]Kyllä meidän muksu on ylivoimasesti paras ja ihanin ja rakkain asia meidän elämässä. Ja ilman häntä meidän elämä olis aika paljo tyhjempää. Miestä rakastan jo ihan hurjasti mutta se rakkaus lapseen on jotaki ihan ihmeellistä. Alkuviikkoina tuntu etten fyysisesti kestä sitä rakkauden määrää.
Toisaalta hän on nyt kyllä hurjan kivassa iässä - katotaan mitä mieltä oon sitte ku iskee uhmis ja murrosikä :D
[/quote]
Juuri tälläisenä vanhemmuuden haluaisin nähdä. Ihanan lämpimästi ilmaiset rakkautesi lapseesi. Ap
Mä kasvatan itse 1-vuotiasta yksin enkä vieläkään tajua miten se voi olla niin kamalaa kun jotkut varoittelee. Varsinkin niillä joilla on toinen siinä auttamassa. Joo kyllähän lapsi osaa joskus olla rasittava mutta en osais enään elää ilman häntä
En vaihtaisi lastani lapsettomaan aikaan hetkeksikään. Vaikka olen aina ollu menevämpää sorttia, niin en siltikään. MUTTA mulla on todella hyvä mies, joka on myös isänä ykkönen ja meillä on muutenkin hyvä tukiverkosto. Että ei se "omaelämä/parisuhde/viihde-elämäkään" lapsen tuloon kokonaan loppunut. Väheni kyllä ja paljon. Nykyään se lapsi on ykkösenä.
Meidän vauva on nyt 4 kuukautta ja en pystyis enää elämään ilman häntä. Siltä se ainakin tuntuu. Niin rakas ja niin täydellinen <3
Jos saisin valita uudelleen, valitsisin elämän ilman lapsia.
Toisaalta oon kyllä masentunut, että ehkä multa ei kannata kysyä...